törppöihneen
päivihneen
Tornionjokheen
viskatkaa minut,
tuhkatkaa
silloin mie olen
yhtä sen kanssa
olen valjastamattoman
joen sielu
mie uin
niinko kläppinä
virran matkassa
ja vapaa olen,
vapaa kuin paikalhaan
polkematon vesi
sillon mie olen
täälä aina
joka kesä
ja talvela
jää on minun
viltti
ko mie kuolen
päivihneen
Tornionjokheen
viskatkaa minut,
tuhkatkaa
silloin mie olen
yhtä sen kanssa
olen valjastamattoman
joen sielu
mie uin
niinko kläppinä
virran matkassa
ja vapaa olen,
vapaa kuin paikalhaan
polkematon vesi
sillon mie olen
täälä aina
joka kesä
ja talvela
jää on minun
viltti
ko mie kuolen
Vastaukset 14
Vanhimmat
ei nyt savolaesuus pilloo tunnelmoo...Suatan vuan sannoo, jotta olj melekonen rakkaaventunnustus kotjseuvulle. Häevyn....
Minusta on äärettömän mukavaa
kun vastasit minulle savon lupsakalla
murteella=)Savolaiset kun ovat niin
ihanan sukkelia suustansa, minulla on pari
työkaveria sieltä päin ja meillä sujuu
yhteistyö mitä hauskimmin!!
Sinua kiitän kommentistasi ja toivon
että vielä palathan=)))
On vaikeata, kun siihen on niin totuttu, että
Lapin murthella puhuthan vain hulluja asioita.
Mutta näin hienoksi runoksi, joka kertoo kotiseutu
-rakkaudesta oikein aidoin sanoin, on taitolaji kir-
joittaa,. Runo oli vakava huokaus. Mieki yritän opetella vielä tätä.
Olihan kaunista.
Tämä runo on tavallaan toivomus
niille jotka jälkeeni jäävät, ja yksi
niistä harvoista omista tekeleistäni
joista rehellisesti pidän!
Rakastan sitä
jokea todella, sen kohinaa ja huokailua,
laineiden liplatusta rantakiviin.
Lapsuudenkotini
sijaitsee ihan joen rannalla, joten se
joki on kesäisin tuudittanut minut monet
kerrat uneen, kun ikkunasta on
kuulunut niin
tuttu jokilaulu...
Mutta on minulla meänkielinen
runo myös siitä toisesta puolesta, vihaisesta
kevättulvasta joka pukkaa jäät seinästä läpi=)
Niin se luonto joskus halvaa taamoakki!
Sinulle ilahtunut kiitos ja toivottavasti
tapaama toistekki=))
Sinunkin kotijokesi on varmaan raju kevättulvineen
ja jääpatojen keräämät vesimassat ovat arvaamattomat.
Luonto taamoo kyllä.
Laitan yhden mukavan sanan ; Runovaami.
Se on kaunis nimi porolle ja tätä päivää.
Runovaamihan on naarasporo, joka on luonut
ja sitä ei välttämättä hukata, koska ehkä seuraavana
suvena sillä voi olla vasakin perässä.
Mulla oli runokin tästä, mutta sen purin
kuitenkin, ei se oikein luonnistunut.
("runo siis luo"-varmaan tiesitkin runovaamen, mutta
haitanneeko se vaikka kerroinkin)
Hämärästi muistan kuulleeni
sanan runovaami, mutta ihanaa
että muistutit mikä se onkaan.
Arvaa mitä, olen aivan varma että
jos nyt yrität kirjoittaa siitä runon
on se oleva todella hyvä....Yrität vain
sinnilä uuesti=))
Luonto ko taamoo, kyllä siinä ihminen
tuntee oman pienuutensa...=)
Runosi oli kaunis muutenkin, mutta murre antoi sille vielä lisäsyvyyttä,kosketusta paikkaan ja maahan jos mahdollista, kun puhe on vedestä.
Viimenen tahtoni,
toihveeni
saisin takasin
lapsuuen väyläni,
vaphauteni
olisin nuolasu
rantakivissä
pieni pisara
kaislan nokanpäässä
ees kuohleena
en olisi pysähyksissä..
Sinulle Lekart kaunis kiitokseni
palautteestasi, arvostan sitä toela,
koska tämä värsy on itselleni rakkaimpia
omia priimustuksiani=))
Tuota ajatusta mieki jotenki ajoin takhaa.
Kerppuli
Älä huoli, sinula oli toela
kaunis runo=)Ja mie tarkotan mitä
praataan!
Sinua ystäväni kiitän=)))
elossa ja vapaa kuin kaipaamasi Tornionjoki, ja joka joki vapaa on vaik niitä hieman padotaan ei ne siksi kuihdukkaan.
Vain kuivunut joenuoma on kuin tuhkainen uurna.
Siis nauti ja hillu sä vapaa sielu on aikas nyt ei ajan loppu.
Mutta upeen runon olet taas tehnyt mää pirin siittä ja siks tämmöinen vastaus.
Olenki, elossa ja hillun
minkä kerkeen...(nauraa)
Mutta elämä on opettanut erään
tärkeän asian, mikään ei ole niin varmaa
kuin epävarmaa...
Sinulle iso kiitokseni ja tiiätkös
mitä, tästä omasta tekeleestäni mieki tykkään!
Ajanmittaaja, ihana ko käväsit!
Luin tämän jo eilen, tänään tulin
kertomaan että"sinua parhaimmillaan"!
Minä sinua "tuttavani"
kovasti tässä kiittelen että
runossani kävit sanomassa
muutaman sanasen=))