vanhemmillani on 7v lapinkoiranarttu. perusluonteltaan erittäin kiltti,tosin pelännyt vieraita hieman aluksi, ainakin jos vieraat "tekevät itseään tykö" koiralle. yleensä koira on pihalla kytkettynä ollessaan haukkunut tuntemattomia, mutta vieraan lähestyessä mennyt kauemmaksi, eli on pelännyt. kerran on pari-kolme vuotta sitten purrut appiukkoani, joka oli koiralle aivan vieras. koira oli kytkettynä ulko-oven lähellä ja appiukkoni ajoi mieheni kanssa pihaan ja käveli vain kohti. muita tuttuja ei ollut paikalla.appiukkoni pelkää koiria.
toinen kerta pari vuotta sitten :koira oli ihmisten kanssa sisällä.joku tuli yllättäen ulkoeteisestä sisälle siten ettei kukaan ollut kuullut mitään.yht`äkkiä vieras(koira ei ollut koskaan tavannut aikaisemmin henkilöä)oli nenän edessä.koira sai raivarin ja pääsi melkein puremaan, mutta saatiin kiinni ajoissa.
nyt koiralle on tapahtunut valtavasti. koira sairastui diabetekseen kesällä ja oli kuolla,kohtu poistettiin alkusyksystä. koiran "oma ihminen", pikkuveljeni, muutti syksyllä pois kotoa ja nyt koira tuskin näkee omaa ihmistään. lisäksi koira on sokeutunut syksyn aikana. koira on kyllä pirteä ja muuten hyväkuntoinen.
tapahtui viimeviikolla: äitini oli järvenrannassa kävelemässä koiran kanssa, sitonut tämän viereiseen puuhun siksi aikaa kun keräsi mustikan varpuja. lenkkeilijä pariskunta kulki vähän matkan päästä ohi ja rauhoitteluista huolimatta koira meinas käydä väkisin päälle. onneksi oli kiinni.
tapahtui toissapäivänä:koira oli ulkona ulko-oven vieressä vaijerissa . kaupustelijapoika tuli pihaan koira räksytti pahasti ja yritti näykkiä, mutta äitini ehti väliin ja pyysi kaupustelijan sisälle. kaupustelijan lähtiessä äitini oli saattanut kaupustelijan ulos,jutellut ystävällisiä kaupustelijan kanssa ja koira oli hyökännyt ja purrut.
tapahtui eilen:äitini oli ollut koiran kanssa lenkillä ja takaa samaa puolta oli tullut lenkkeilijä. lenkkeilijän ohittaessa koira oli käynyt kiinni.
Mitä koiralle tapahtuu? miten tämän saa loppumaan? mitä asialle on tehtävissä? auttakaa!!!!
toinen kerta pari vuotta sitten :koira oli ihmisten kanssa sisällä.joku tuli yllättäen ulkoeteisestä sisälle siten ettei kukaan ollut kuullut mitään.yht`äkkiä vieras(koira ei ollut koskaan tavannut aikaisemmin henkilöä)oli nenän edessä.koira sai raivarin ja pääsi melkein puremaan, mutta saatiin kiinni ajoissa.
nyt koiralle on tapahtunut valtavasti. koira sairastui diabetekseen kesällä ja oli kuolla,kohtu poistettiin alkusyksystä. koiran "oma ihminen", pikkuveljeni, muutti syksyllä pois kotoa ja nyt koira tuskin näkee omaa ihmistään. lisäksi koira on sokeutunut syksyn aikana. koira on kyllä pirteä ja muuten hyväkuntoinen.
tapahtui viimeviikolla: äitini oli järvenrannassa kävelemässä koiran kanssa, sitonut tämän viereiseen puuhun siksi aikaa kun keräsi mustikan varpuja. lenkkeilijä pariskunta kulki vähän matkan päästä ohi ja rauhoitteluista huolimatta koira meinas käydä väkisin päälle. onneksi oli kiinni.
tapahtui toissapäivänä:koira oli ulkona ulko-oven vieressä vaijerissa . kaupustelijapoika tuli pihaan koira räksytti pahasti ja yritti näykkiä, mutta äitini ehti väliin ja pyysi kaupustelijan sisälle. kaupustelijan lähtiessä äitini oli saattanut kaupustelijan ulos,jutellut ystävällisiä kaupustelijan kanssa ja koira oli hyökännyt ja purrut.
tapahtui eilen:äitini oli ollut koiran kanssa lenkillä ja takaa samaa puolta oli tullut lenkkeilijä. lenkkeilijän ohittaessa koira oli käynyt kiinni.
Mitä koiralle tapahtuu? miten tämän saa loppumaan? mitä asialle on tehtävissä? auttakaa!!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teidän perheen koiranne on jo kyllä iällänsä, eli tuskin hänelle voi paljonkaan mitään ja sitten vielä tuo inhottava jonkinasteinen sokeutuminen.
MUTTA!!!!
Miksette antaisi koiraa pikkuveljesi "mukaan". Eikö pikkuveljesi pystyisi hoitamaan "koiraansa" hyvin loppuun saakka. Lapinkoira on kuten karjalan karhukoirakin aika "epäsosiaalinen" koira ihmisyhteiskunnassa. Välttelevät ihmiskontaktia vieraan ihmisen kanssa.
Maalaisserkkutyttöni meni aikoinaan naimisiin sikatilallisen miehen kanssa ja muutti sinne sikatilalle emännäksi. Tällä miehellä oli tuo lapinkoira ja serkkutyttöni pelkäsi sitä koiraa, koska se oli niin arvaamaton. Se koira oli vain sen miehen koiraa ja ehkä ei hyväksynyt serkkuani. Se koira oli ilmeisesti yrittänyt purrakkin serkkuani, koska serkkuni alkoi inhota koko koiraa. Serkkuni vaati tuon koiran lopettamista ja se myös silloin lopetettiin, mutta älkää silti te tehkö samaa. Jos vain veljesi voisi hoitaa koiraanne koiran elämän loppuun saakka, niin olisi se koirallekkin ihan kiva juttu, mikäli koira ei vaan sairastuisi pahemmin. Silloinhan lopettaminen olisi armollisempaa.
Kerroppa, muuttiko pikkuveljesi jonkun tytön kanssa yhteen. Se on sitten taas hieman pulmallisempaa, mikäli tyttö ei ole kovaluontoinen koiratyttö.
Terveisin Sika.
Lapinkoira on kuten karjalan karhukoirakin aika "epäsosiaalinen" koira ihmisyhteiskunnassa.
Tästä saisin oikean rähinän aikaan, jos tahtoisin. Totean vain tyynesti, että väärässä olet!!
Minä veikkaan koiranne kohdalla tuota sokeutumista yhdeksi syyksi. Onko johtajuus kunnossa? Onko koiralla fyysisiä kipuja?
koiralla eiole kipuja, koira on muuten hyvinkin virkeä.johtajuus on kunnossa. koira saa olla paljon ulkona ja ihmisten kanssa juuri sen verran kuin itse sitä haluaa. Sehä koiralle vasta kauheaa olisikin ollut jos olisi joutunut muuttamaan kerrostaloon ja olemaan melkein koko päivän yksin... Kyllä tämä on paras ratkaisu.Kotiin jääminen meinaan.
Ei sille voi mitään, ettei kaikki koirarodut kyllä ole "sosiaalisia" koirarotuja. Lapinkoira ja karjalan karhukoira eivät ole sosiaalisia koirarotuja. Ne on vain yhden ihmisen tai hyvä jos edes perheenkään koiria. Kummankin koirarodun omistajaedustajat ovat itse sen mulle vahvistaneet ja piste.
Kaikki koirarodut eivät ole edes tarkoitettu elämään ruutukaava-alueella, vaan haja-asutusalueella maalla. Reaaliteetti on otettava aina huomioon. Minusta ei ole hyvä, jos kaikista koiraroduista yritettäisiin jalostaa sellaisia nynneröitä koiria, jotka mielistelisi kaikille vastaan tuleville ihmisille. Niitä koiria on jo ns. seurakoirat. En vain halveksi seurakoiraryhmää, mutta kaikkien rotujen ei tarvitse olla sitten taas seurakoiramaisen ihmisystävällisiä.
Lapinkoira ja karjalan karhukoirat ovat työkoiria ja yhden ihmisen pitää hallita se koiransa ja sen koiran ei työssään pidä kesken kaiken mennä "klitsuttelemaan" muille ihmisille.
Suomenpystykorvat ovat samaa pataa, yhden tai kahden ihmisen koiria.
Ja onneksi sellaisia ovatkin, toivottavasti rotu myös pysyy sellaisena. Eikä pystykorvista ikinä yritetä saada "TOKO" "AGILITY" "hellanduudelisosaakosetuollaistakin" koiraa.
Pystykorville, huskyille, siperianlaikoille, karhukoirille ja porokoirille on ihat omat tehtävänsä. Sitäpaitsi jos ne eivät saa hoitaa tehtäväänsä, ne tylsistyvät.
Hauskin tapaus oman pystärin kanssa sattui, kun piti käydä kokeilemassa miten tämä agilityrata sujuu. No koira kiersi esteet ja katsoi pää vinossa että miksi hitossa pitäisi mennä tuosta kun sivusta pääsee helpommalla. Sitten taas kentän reunaan haistamaan tuoretta rusakonjälkeä, joka oli jo huomattavasti fiksumpaa tekemistä koiran mielestä.
Kaikista roduista ei ole toko, tökö, rökö ja hökö koulutuksiin, eikä pidäkään olla. Annetaan koirien olla reilusti omia rotujaan, eikä tehdä kaikista näitä mitäänsanomattomia puudeleita.
Olisikohan syytä tutkituttaa koiran näkö ja kuulo?
Jos koira ei näe kunnolla tai kuule saattaa näitä yllättäviä tilanteita tulla. Takaapäin tuleva lenkkeilijä saattaa yllättää koiran joten se puolustautuu tai pelästyy.
Onko äiti lenkillä koko ajan varuillaan ? Koira vaistoaa ihmisen tunteet ja epävarmuutta esiintyessä joko itse pelkää tai puolustaa.
Kannattaa selvittää myös ettei koiralla ole kipuja. Nekin saattavat laukaista kyseistä käytöstä.
Ja suosittelisin lenkille kuonokopan hankkimista, varmuudeksi. Ettei vahinkoa pääse käymään ja siten taas koiravihaajat saa lisää pontta jutuilleen.
Jos kysymyksessä olisi minun koirani 7 v. ja sairas ja lisäksi käytöshäiriöinen, lopettaisin koiran. Mieluummin näin kuin stressata itseäään ja maksaa vahingonkorvauksia. Luultavastikaan mitään ei ole tehtävissä, valitan... Itsellä bernejä. Tosi kilttejä, vauveli ja vanhus. Olen aiemmin joutunut lopettamaan nuoren narttuschäferin käytöshäiriöiden takia, SEN JÄLKEEN kun asiantuntijoiden kanssa yritimme kaikkemme. Kasvattajan vastuu oli; "Vaihdetaan koira." Myöhemmin sain tietää, että kasvattaja oli "epämääräinen". Koira ei mielestäni ole mikään kiertopalkinto. Lopetin koiran, kärsin kustannukset, mutta ei tarvinnut enää pelätä, milloin se puree pahastikin esim. lapsia. Kustannukset olisivat olleet tästä paljon suuremmat kuin, mitä maksoin koiran hinnassa ja muussa.