Aloin vähän aikaa sitten tapailla eronnutta kahden lapsen isää ja totta kai mielessä on käynyt ajatus siitä, että mitäs jos tästä uusperheeksi jossain vaiheessa ruvetaan, niin hyvältä kun tämän miehen kanssa elo tuntuu.
Tulin toiveikkaina tänne, ajatellen, että täällä saisi vertaistukea ja voisi keskustella järkevästi samassa tilanteessa olevien kanssa.
Mutta ei: palstaa terrorisoivat katkeroituneet ihmiset jotka onnistuvat pilaamaan joka toisen keskustelun kommenteillaan. Tottakai jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta eikö tässä nyt ole palstan perimmäinen tarkoitus mennyt ihan metsään?!
Osaako joku suositella jotain keskustelupaikkaa jossa pystyisi keskustella rakentavasti ei-häiriintyneiden ihmisten kanssa?
Tulin toiveikkaina tänne, ajatellen, että täällä saisi vertaistukea ja voisi keskustella järkevästi samassa tilanteessa olevien kanssa.
Mutta ei: palstaa terrorisoivat katkeroituneet ihmiset jotka onnistuvat pilaamaan joka toisen keskustelun kommenteillaan. Tottakai jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta eikö tässä nyt ole palstan perimmäinen tarkoitus mennyt ihan metsään?!
Osaako joku suositella jotain keskustelupaikkaa jossa pystyisi keskustella rakentavasti ei-häiriintyneiden ihmisten kanssa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
sellainen instituutio, jossa helposti tulee katkeroituja ihmisiä? Terroristeja..
Minä kun olen aina uskonut siihen, että onnellisten vanhempien lapset ovat onnellisia, asuivat vanhemmat sitten yhdessä tai erikseen.. Eikö tällaiseen pitäisi yrittää ja haluta pyrkiä?
Useimmiten täällä tietysti kirjoittelevat sellaiset joilla on jostain asiasta ongelmia tai tarvitsevat mielipiteitä. Harvemmin kai täällä käyvät onnelliset ja tyytyväiset kommentoimassa, ellei sitten vanhasta tavasta.
Yleensä nämä katkeruudet syntyvät kun ns. kolmannen pyörän kanssa perustetaan uusperhe ja tällöin jää lasten äiti katkeraksi ja miehen uusio tietysti on varpaillaan ja katkeroituu. Usein myös tänne kirjoitetaan tilanteessa jossa höyry jo nousee korvista.
Kyllä täälläkin on muutamia ihan vakiokirjoittajiakin joilta saa rakentavia neuvoja. Minkälaisia ajatuksia tai kysymyksiä sinulla olisi ollut?
..ihan yleiset kysymykset ja ajatukset joihin ei oikeita vastauksia tietenkään ole.
Olen uuden tilanteen edessä, en aio nostaa kytkintä vaan aloittaa yhteisen elämän rakastamani miehen kanssa. Ja jossain vaiheessa luonnollisesti lapset liittyvät tähän kuvioon.
Eli minua askarruttaa millaista on elämä "vieraiden" pienten lasten kanssa, (itsellä ei ole omia lapsia), asumisjärjestelyt yms. Miten muiden elämä rullaa ja miten on kaikesta selvitty. Sellainen mietityttää ja niistä kokemuksista olisi mukava lukea ja oppiakin.
Tuntuu, että aina kun löytyy joku viestiketju jossa on lähtenyt hyvä keskustelu käyntiin niin jossain vaiheessa jonkun on se pakko torpedoida. Kyllä me ihmiset ollaan sitten omituisia :)
täältä lähteä elämänohjeita ottamaan :-) Terveellä järjellä ja kommunikointikyvyillä pärjäät. Aina tulee vaikeita tilanteita, mutta niin tulee ydinperheissäkin. Siellä ei vaan tarvitse miettiä mitä kenellekin voi sanoa ja tehdä ettei astu kenenkään varpaille. Toivottavasti miehesi ex on järkevä ihminen ja he ovat selvittäneet eronsa ja asiat lasten suhteen. Se nimittäin ratkaisee aika paljon. Kehottaisin myös tekemään kaikki (muutot yms) myös ihan puhtain pelikortein, eli informoimaan lasten äitiä etukäteen jotta voi pohtia asiaa ja osaa sitten reagoida tietoon lasten kantilta rohkaisevasti. Vaikka asia ei varsinaisesti hänelle kuulu, mutta pääsette kuitenkin lasten kanssa helpommalla kun olette heti alkuun avoimia ja reiluja.
Minä olen juuri tuon toisen puolen edustaja, eli erotettu ja parempaan (?) vaihdettu äiti. En kuitenkaan vihaa jokaista "nyxää" vaikka minua ja lapsiani kohdeltiinkin huonosti. Meillä nimittäin kävi niin että mies ja nyxä hommailivat muutot ja muut selkäni takana (siis minun aviomieheni kanssa, jonka kanssa lapsia ja yhteinen koti) eikä lapsille kerrottu mitään. Mies vain totesi että tottuvat kyllä. Onneksi tajusin viedä ammattijuttelijalle heidät (sekä itseni).
Lapset on myös hyvä tuntea jo etukäteen ennen muuttoa ja heidänkin mielipidettään voi kysyä vaikka sillä ei painoarvoa olisikaan mutta tilanteen mukaan voi muuttoa siirtää tai jutella siitä enemmän. Tutustu miehen ja lasten yhteiseen arkielämään ennalta, koska luultavimmin sinä tulet joustamaan eniten. Mieti myös onko sinulla "pakopaikkoja" jos perhe-elämä alkaa ahdistamaan. Kukaan ei oleta että jaksaisit aina, sillä nämä lapsethan tulevat elämääsi jonkun muun tekemänä ja opettamana.
Antoi toivoa, kaikkien mielestä "äitipuoli" ei olekaan paha ja ilkeä. Sulla on jalat maanpinnalla ja sydän kohdillaan. Kiitos :):)
mukavaa palautetta sinultakin. Kyllä se vaan niin on, että olipa omat tunteeni mitkä tahansa, kiitän yläkerran herraa jos lapset ovat saaneet mukavan, lapsista pitävän ja vielä järkevän naisen isänsä elämään. Kyllä se vaan lasten elämää helpottaa kovasti jos ovat isän luokse toivottuja.
tai olet täällä kohta itsekin katkerana kirjoittelemassa.Exät täällä mesoo,kunhan ensin ovat sekoittaneet uusperheen kuviot.
niin siinä valitettavsti jäät toiseksi.
..tarkoitin.. Provoa provon perään. Hohhoijaa..
uusionni.net/uusionni aika hyvä, rekkautumisen vaatii. Ehkä siellä törmätään uudestaan. :)
Mun mielestä aika riskaabelia lähteä miltään palstalta odottamaan yhtään mitään, jos se on suomi24:n alla...
Ihan uusi sivusto mulle. Pitääpä painua sinne. Mukavaa viikonloppua sulle :)
vähään aikaan palstaa seuraillutkaan. Itse nuorena naisena samassa tilanteessa, hämmennyksissäni, halusin myös vähän vertaistukea. Noup. En ole sitä saanut. Tämän palstan tuomio on että olen paha ja katkera ns äitipuoli ja tämä myös tarkoittaa sitä, että tietenkin haluan pilata mieheni eksän elämän ja olen itsekäs lapsista tietämätön idiootti. Kannustavaa... :(
Palstan opetus: nainen on naiselle susi ja pahin sovinisti!
sellainen oli käsittääkseni ja kyllä täällä järkeviäkin on mutta vähemmistönä että onnea yrityksille jos j0takin tuloo tapahtumaan uusperheen suhteen.
nyksillä miehen exän haukkuminen ja lasten! Että sellaista.