heippa!
perheeseemme tuli viime lauauntaina eli viikko sitten sekarotuinen pentu (skp, dobermanni, dreeveri). 8,5 viikon ikäinen on tällä hetkellä ja viime päivinä on ulkoa tullessa ilmennyt ongelmia.
asumme pienkerrostalossa toisessa kerroksessa ja sisälle tullessa käytävällä ottaa aina lahkeesta kiinni ja puree lakkaamatta. ei riipu ulkoiluttajasta että pureeko vai ei, puree aina. olemme alusta saakka kieltäneet koiralta ihmisten puremisen mutta eihän se sitä vielä tokikaan täysin ymmärrä.
mietin vain että mistä johtuu tämä rappukäytävässä pureskelu? sisällä aloittaa kunnon murisemisenkin ja jatkaa samaan malliin ainakin muutamien minuuttien ajan kunnes lopettaa. sanomme aina vahvasti silmiin katsoen ei ja muutaman kerran jälkeen otan niskasta (satuttamatta) kiinni ja vedän pois samalla sanoen EI.
ja kun koira on itse innolla tulossa sisään niin tuskin kyse on pitemmän lenkin halustakaan? vastahakoinen on muutenkin ulkona käydessä.
toinen ongelmani koskee samaista pentua ja kahta kissaamme (9kk&8kk). koira kovasti yrittää mennä kissojen lähelle, eivät päästä, ja lopulta koiran jatkaessa toimintaansa kissa sähähtää ja nostaa tasuaan räpätäkseen koiraa kuonoon. ensimmäisenä päivänä kissa onnistuikin aikeessan ja räppäisi koiraa silmäkulmaan. säikähdys oli suuri (minulla, koira itse ei välittänyt) ja nyt koko ajan pelkään milloin kissa onnistuu työntämään kyntensä pennun silmään. tämä "aggressiivinen" kissa ja pentumme ovat molemmat naaraita, leikattu uroskissa ei välitä vaikka pentu vähän käy vierellä.
hieman sekavaa tekstiä, pahoittelen :-)
ja vielä yksi juttu! pentu osaa kävellä rappuset, ylös- muttei alaspäin, mutta voinko antaa sen kulkea niitä? muutaman kerran on itse mennyt, muten olen kantanut rappukohdat. eikö jo pentuja rappujen kulkeminen voi aiheuttaa jonkinlaisia lonkkavikoja?
kiitos jos jaksat auttaa tietämätöntä!
perheeseemme tuli viime lauauntaina eli viikko sitten sekarotuinen pentu (skp, dobermanni, dreeveri). 8,5 viikon ikäinen on tällä hetkellä ja viime päivinä on ulkoa tullessa ilmennyt ongelmia.
asumme pienkerrostalossa toisessa kerroksessa ja sisälle tullessa käytävällä ottaa aina lahkeesta kiinni ja puree lakkaamatta. ei riipu ulkoiluttajasta että pureeko vai ei, puree aina. olemme alusta saakka kieltäneet koiralta ihmisten puremisen mutta eihän se sitä vielä tokikaan täysin ymmärrä.
mietin vain että mistä johtuu tämä rappukäytävässä pureskelu? sisällä aloittaa kunnon murisemisenkin ja jatkaa samaan malliin ainakin muutamien minuuttien ajan kunnes lopettaa. sanomme aina vahvasti silmiin katsoen ei ja muutaman kerran jälkeen otan niskasta (satuttamatta) kiinni ja vedän pois samalla sanoen EI.
ja kun koira on itse innolla tulossa sisään niin tuskin kyse on pitemmän lenkin halustakaan? vastahakoinen on muutenkin ulkona käydessä.
toinen ongelmani koskee samaista pentua ja kahta kissaamme (9kk&8kk). koira kovasti yrittää mennä kissojen lähelle, eivät päästä, ja lopulta koiran jatkaessa toimintaansa kissa sähähtää ja nostaa tasuaan räpätäkseen koiraa kuonoon. ensimmäisenä päivänä kissa onnistuikin aikeessan ja räppäisi koiraa silmäkulmaan. säikähdys oli suuri (minulla, koira itse ei välittänyt) ja nyt koko ajan pelkään milloin kissa onnistuu työntämään kyntensä pennun silmään. tämä "aggressiivinen" kissa ja pentumme ovat molemmat naaraita, leikattu uroskissa ei välitä vaikka pentu vähän käy vierellä.
hieman sekavaa tekstiä, pahoittelen :-)
ja vielä yksi juttu! pentu osaa kävellä rappuset, ylös- muttei alaspäin, mutta voinko antaa sen kulkea niitä? muutaman kerran on itse mennyt, muten olen kantanut rappukohdat. eikö jo pentuja rappujen kulkeminen voi aiheuttaa jonkinlaisia lonkkavikoja?
kiitos jos jaksat auttaa tietämätöntä!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pienet pennut painivat ja purevat keskenäänkin. Kuuluu niiden leikkiin.
Tässä tapauksessa se ei vielä tiedä miten leikitään ihmisen kanssa. Se sinun pitää sille opettaa.
Tai oikeastaan ihan ensin sinun pitää oppia opettamaan. Kissasi näköjään sen jo osaa... ;-)
Tuohon lahkeiden yms pureskeluun:
pennut tutustuu ympäristöönsä tunkemalla kaiken mahollisen suuhun =) Ihan niinku ihmispennutkin.
Mutta kyllä sitä pitää kieltää, jos tosiaan lahkeissa tmv tuppaa roikkumaan kiinni...
Lähinnä leikkiähän se tuon ikäisellä penskalla vielä on, mutta jos kookkaaksikin meinasi kasvaa (ellei dreeveriys vie voittoa) niin ei siinä paljoo naarata jos yhä sillonkin riippuu millon lahkeessa, millon hihassa kiinni =)
Pentua voi kieltää, tai sitten jättää tyystin huomioimatta kun alkaa "räyhäämään", koska huomioimattomuus on laumassa kaikkein pahinta (laumasta eristäminen).
Ja noista kissoista.
Yleensähän sanotaan, että kyllä ne eläimet itse omat välinsä selvittää, mutta jos kyseessä on ärhäkempi kissa, joka roppailee roppailemasta päästyään, voihan niitten perään vähän kattoa, ettei revi ihan pennulta silmiä päästä.
Tosiaan, yleensä ne elikot välinsä selvittelee ite.
Ja mitä noihin rappusiin tulee, ihan pieniä pentujahan ei suositella rappusissa kävelytettävän, harjotusmielessä voit antaa muutaman portaan kulkea, mutta pääsääntösesti minä ainakin pennun kantaisin, kunhan tulee vähän enemmän ikää.
Etenkin alastultaessa voi sattua näitä lipeämisonnettomuuksia, ja mikäs sen ikävämpää, kuin iänikuinen porraskammo =(
Tsemppiä, ja onnea uudelle ipanalle...! =)
kiitos neuvvoista. niin, ovathan nuo kissatkin nuoremman tullessa taloon selvittäneet välinsä, mutta pelottahaan se että silmään osuu, viime yönäkin täällä ollaan lähinnä valvottu ja tarkkailtu :D
pentu tosiaan vain riehantuu kaikesta EI:n "hokemisesta", niskasta kiinniottamisesta ja hupmioimattomuuskaan ei oikein ota osumaa kun pentu siirtyy puremaan pohkeita ja nilkkoja lahkeen sijasta huomatessaan etten reagoi.
noo, sylivauvvahan tuo vasta on enkä saa odottaa siltä vielä oikein mitään mutta kyllähän se tuppaa ottamaan kipoliin kun koko ajan lahkeessa.
mutta "ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön", kyllähä sitä tiedettiin minkälaisia pikkusaatanoita nuo pikkuhauvat ovat välillä :-)
Nyt teidän on lopetettava heti koiran aggressiivinen käsittely, kuten niskaotteet, silmiinkatsominen, komennot ja muu vastaava. Juuri aggressio kasvatuksessa saa koiran aggressiiviseksi, mutta moni oppii sen liian myöhään! Tämä on tosi fakta.
Johtajuusongelma teillä taitaa ollaa kyseessä. Koiranne koittaa tavoitella paikkaa laumanjohtajana. Nyt rupeatte käyttäytymään koiraanne kohtaan ystävällisen määrätietoisesti, eli kasvatatte koiranne kunnioittamaan teitä ja tottelemaan ilman aggressiivista käsittelyä, mutta silti sillain, että koira huomaa olevansa teitä alempana arvojärjestyksessä. Otatte vallan käsiinne ystävällisellä tavalla.
Pentu on muutenkin vasta pentu ja villi kuin mikä. Kun koiranne koittaa purra teitä rapussa jalkohin, niin työnnätte sen pois vaikka jalallanne. Mutta tämä vaikuttaa niin monimutkaiselta potressilta, että nyt alkavat minun neuvoni käymään vähiin, kun en muuta kuin tätä kautta ole kuullut koiran ja teidän nykymenosta.
"Johtajuusongelma teillä taitaa ollaa kyseessä."
"Koiranne koittaa tavoitella paikkaa laumanjohtajana."
Puhutko sinä nyt ihan tosissasi, vai onko tämä joku provo...???
Herranen aika, ap:n koiranPENNULLA on ikää...mitä...jotain 8viikkoa, luuletko tosiaan, että sen ikäisen pennun kanssa voi puhua JOHTAJUUSONGELMASTA tai siitä että PENTU YRITTÄÄ OTTAA JOHTAJAN PAIKAN LAUMASSA...!?
Pyhä jysäys, toinen on ihan vaavi vielä. Se opettelee vasta elämän alkeita uudessa laumassaan, kaikki on sille HURJAN jännää, ihmeellistä, suurta ja mykistävää, ja pikkuinen on NIIN innoissaan kaikesta ja NIIN onnellinen elämäänsä, ettei sillä ole HAJUAKAAN mistään POMOTTAMISESTA.
Nyt jarrua vähän, te johtajuusongelman kanssa kiihkoilijat.
Tuo on nykyisin pelkästään muotisana, jokainen tietämätön tarjoaa sitä vastaukseksi JOKAISEEN "ongelmaan" ja kuten tässäkin tapauksessa, niihinkin, mitkä eivät varsinaisia ongelmia edes ole.
Miettikää vähän.
Ei tarvitse antaa minkäänlaista neuvoa, jos ei ole oikeasti asiasta hölkäsen pölähyksen vertaa tietoa.
Kahdeksanviikkoinen ipana ei todellakaan yritä suistaa laumanjohtajaa pallilta.
Se kun ei edes vielä tiedä mitä tarkoittaa "laumanjohtaja" saati sen PALLI x)
Oikeesti, ihmiset hei...
hoksasin itsekin että tälläisellä käyttäytymisellä koira ei koskaan tule luottamaan meihin ja eihän se muutenkaan ole mukavaa tehdä pennun oloa epämukavaksi. jotkut sanovat että suihkepullolla suihkauttaa kuonolle kun esim puree? toimisikohan tämä ja olisiko tämä keino jolla pentu ei menettäisi luottamustaan mutta saattaisi silti jopa totetlla :D
huomasin pennun käytöksessä heti muutosta kun lopetimme niskasta kiinniottamisen; pentukaan ei enää pure niin paljon. kyseessä on tosiaan ensimmäinen pentukoirani ja virheitähän sitä tulee tehtyä ikävä kyllä..
kyllä pennusta vielä yhteiskuntakelpoinen tulee :-)
Hanki äkkiä Tuire Kaimion koiranpennun kasvatuskirja. Siellä on kädestäpitäen neuvottu pennun kasvatusta eri tilanteissa. Kyseessähän on tämä suomalainen eläintenkouluttaja, jolla on laaja kokemus erilaisten eläinten opettamisesta - riehakkaita koiranpentuja myöten. :)
Suihkepullo toimi meillä pikkupennun purentaleikkeihin hyvin. Pentuun toimii myös hyvin nopea ärähdys ("räyh") päin naamaa, kun se nappaa kiinni. Ja huom: nopea. Heti kun pentu lopettaa epätoivotun käytöksen, loppuu sen ojentaminen. Ei pentu osaa pienessä päässään yhdistää tekoa ja parin sekunnin viiveellä tulevaa puhuttelua toisiinsa.
Itsekin aikanaan mokasin ja koitin fyysisesti alistamalla ja niskaotteella tyynnyttää itseäni puremaan käyvän pennun (repi vaatteisiin reikiä yms.). Ei onnistunut, pentu kävi kahta ärhäkkäämmin kiinni, luuli rajuksi leikiksi. Sitten minulle kerrottiin tämä taikakeino: ole muuten rauhallinen, mutta heti jos hammas käy kiinni, ärähdä. Sitten jatkat taas sopuisaan sävyyn.
Ennaltaehkäisy ja harhauttaminen on aina parempi vaihtoehto kuin huutaminen ja kieltäminen.
Suhde pysyy parempana.
keksikää siis jotain muuta, vaikka juustonpala tms tähän hetkeen. ei leluja, riehaantuu lisää.
Ei vielä rappuja alas!
Harhauttakaa mielummin aina ongelmatilanteissa koira muuhun, sallittuun toimintaan. Ei jää energiaa kolttosiin :)
jotta melkein silmä lähti.Eläin lekuri pelasti silmän ja kissa sai haulikosta joten nyt menee hyvin koiran kanssa.
minulle kissa on enemmän kuin karvoillaan lattiat likaava ruokakupin tyhjentäjä, minulla ei kävisi mielessänikään harkita sen lopettamista. kasvattajana en kyllä olisi suonut sinulle lemmikkiä ollenkaan.
ennen kuin olet kokeillut tuleeko kissa toimeen koiran kanssa ja toisinpäin... tyhmä..