Ai mitäköhän kivaa sitä viikonloppuna taas keksisi? Kokeile tätä!
Kun tänä päivänä ei saa kunnon viihdettä enää TV:stäkään, niin olemme perheemme kanssa keksineet oivan tavan tuoda hilpeyttä ja hauskaa naurun rätkettä arkeemme aina viikonloppuisin:
Laitoimme isosta omakotitalostani feikki-myynti-ilmoituksen pari viikkoa sitten paikallislehtiin ja ilmaisiin nettimyyntifoorumeihin ”sopivalla” – 30% - myyntihinnalla. Tarkoitus ei ole suinkaan myydä mitään, vaan hieman näyttää uteliaille lurkkipariskunnille elämisen mallia sekä pitää tietysti hauskaa heidän kustannuksellaan. Tarkoituksella laitoimme myyntiajankohdaksi: ”vapautuu mahdollisimman nopeasti”, jotta oman vielä myymättömän asunnon omistajat ja asuntoaan isompaan vaihtavat eivät lankeaisi ansaan – se on viritetty vain vuokralurkeille.
Noo…hauskaa on pidetty oikein kunnolla. Heti ensimmäisenä viikonloppuna puhelin soi taukoamatta, ja sopivan hengästyneiden ja innokkaiden lurkkipariskuntien kanssa sovittiin yksityisestä näytöstä. Esittelin huone huoneelta stailattua (emäntä harrastaa) omakotitaloamme ja olimme miettineet hyviä koukkuja: varaavassa takassa loimotti tunnelmallinen takkatuli, huoneistoissa oli kattohalogeenien ja himmentimen antama tunnelmavalaistus. Saunan ledivalot loihtivat aistikkaan löylytunnelman heti-valmis-kiukaan antaessa mukavaa lämpöä saunaosastoon, löylyvedessä tuoksui kantasuomalaisen tervan tuoksu. Poreammeessa kupli vesi, päällä kelluvia kynttilöitä. Olimme kattaneet illallislautaset pöytään viinipulloineen. Kivasti sisustetuissa lastenhuoneissa telmivät omat lapsemme tuoden jatkuvuuden tunnelmaa iloisine kiljahduksinneen. Pisteenä i:n (iittala-astiasto) päälle, laitoin kotiteatterista soimaan kunnon kutumusiikiksi taustalle Richard Marx: “Right Here Waiting”. Yritimme parhaan mukaan pidätellä naurua sitä mukaan, kun asentamiimme syötteihin ja koukkuihin tartuttiin. Välillä piti oikein käydä mukamas lastenhuoneessa katsomassa miten siellä pärjätään, kun meinasi naurusta kaksinkerroin vetää monessa kohtaa
Kun kierros ulko- ja sisätiloissa oli tehty tarjosin asunnon katsojille juotavaa, miespuolisille konjakin tai naispuolisille punaviinilasin. Joka kerralla muuten jompi kumpi otti juoman riippuen autonajovuorosta. Istuuduimme design-sohville esittelyn päätteeksi lasien kanssa ja kysyin: ”Miltä tuntuisi, jos tämä kaikki olisi pian teidän?” ..... Yleensä kysymystäni seurasi pitkä hiljaisuus ja katseiden vaihto sekä lurkkipariskunnan toteamus ”Annamme tästä mielellään tarjouksen” . Pari kertaa lurkkiemännän puolelle nahkasohvaan pepusta jäi märkä täplä, he eivät tosin huomanneet sitä täpinöissään. Miespuolisille lurkeille nousi tavallisesti kasvoille kuumotus, kun katse pyöri ympäri laadukkaasti sisustamaamme olohuonetta, mielessä kävi varmasti myös autotallin perähuoneessa oleva "pelihuone" sekä takkahuoneen tunnelma. Poislähtiessään ulko-ovella normaalisti olivat jo valmiina antamaan tarjouksensa. Totesin siihen joka kerta, että: ”Miettikää rauhassa, asunnon osto on niitä elämän tärkeimpiä asioita”. Kun ovi meni kiinni räjäytimme ilmoille kunnon paskasen naurun, josta ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Tirskuimme yöunensa menettäneille lurkeille monesti vielä pitkin iltaa.
Lisäksi olen huomannut, että tontin edustalla on viime viikot harhaillut autoilijoita ja kävelijöitä taloa ulkoapäin katselemassa. Kovasti oli omakotitaloon haluavia ihmisiä liikenteessä. Viime sunnuntai-iltana oli oikein kuhinaa talon edustalla, joten laitoin kaikki valot päälle pihalla ja sisällä, vetäsin kaihtimet ylös ja näin uteliaat lurkit pääsivät kurkkimaan elämää omakotitalossa. Toki laitoin varaavaan takkaan tulet tunnelmaa luomaan, 40- tuumaisesta tv:stä pistin HD-tasoidet maksukanavat päälle, vaimo sheivasi alapäätään kodinhoitohuoneessa ja minä nostelin XO-konjakkilasia ikkunan edessä. Lapset irvistelivät omien huoneidensa ikkunassa. Sauna oli lämpiämässä.
Hyvä käytännön pila omakotitaloon haluaville, suosittelen. Kylläpä oli uteliaita kurkkimassa ja oikein tunsin astraalitasolla, miten olisivat mielellään vaihtaneet paikkaa kanssani. Olin näkevinäni myös Ketopellon Subarun lipuvan taloni ohi useaan kertaan.
Kun tänä päivänä ei saa kunnon viihdettä enää TV:stäkään, niin olemme perheemme kanssa keksineet oivan tavan tuoda hilpeyttä ja hauskaa naurun rätkettä arkeemme aina viikonloppuisin:
Laitoimme isosta omakotitalostani feikki-myynti-ilmoituksen pari viikkoa sitten paikallislehtiin ja ilmaisiin nettimyyntifoorumeihin ”sopivalla” – 30% - myyntihinnalla. Tarkoitus ei ole suinkaan myydä mitään, vaan hieman näyttää uteliaille lurkkipariskunnille elämisen mallia sekä pitää tietysti hauskaa heidän kustannuksellaan. Tarkoituksella laitoimme myyntiajankohdaksi: ”vapautuu mahdollisimman nopeasti”, jotta oman vielä myymättömän asunnon omistajat ja asuntoaan isompaan vaihtavat eivät lankeaisi ansaan – se on viritetty vain vuokralurkeille.
Noo…hauskaa on pidetty oikein kunnolla. Heti ensimmäisenä viikonloppuna puhelin soi taukoamatta, ja sopivan hengästyneiden ja innokkaiden lurkkipariskuntien kanssa sovittiin yksityisestä näytöstä. Esittelin huone huoneelta stailattua (emäntä harrastaa) omakotitaloamme ja olimme miettineet hyviä koukkuja: varaavassa takassa loimotti tunnelmallinen takkatuli, huoneistoissa oli kattohalogeenien ja himmentimen antama tunnelmavalaistus. Saunan ledivalot loihtivat aistikkaan löylytunnelman heti-valmis-kiukaan antaessa mukavaa lämpöä saunaosastoon, löylyvedessä tuoksui kantasuomalaisen tervan tuoksu. Poreammeessa kupli vesi, päällä kelluvia kynttilöitä. Olimme kattaneet illallislautaset pöytään viinipulloineen. Kivasti sisustetuissa lastenhuoneissa telmivät omat lapsemme tuoden jatkuvuuden tunnelmaa iloisine kiljahduksinneen. Pisteenä i:n (iittala-astiasto) päälle, laitoin kotiteatterista soimaan kunnon kutumusiikiksi taustalle Richard Marx: “Right Here Waiting”. Yritimme parhaan mukaan pidätellä naurua sitä mukaan, kun asentamiimme syötteihin ja koukkuihin tartuttiin. Välillä piti oikein käydä mukamas lastenhuoneessa katsomassa miten siellä pärjätään, kun meinasi naurusta kaksinkerroin vetää monessa kohtaa
Kun kierros ulko- ja sisätiloissa oli tehty tarjosin asunnon katsojille juotavaa, miespuolisille konjakin tai naispuolisille punaviinilasin. Joka kerralla muuten jompi kumpi otti juoman riippuen autonajovuorosta. Istuuduimme design-sohville esittelyn päätteeksi lasien kanssa ja kysyin: ”Miltä tuntuisi, jos tämä kaikki olisi pian teidän?” ..... Yleensä kysymystäni seurasi pitkä hiljaisuus ja katseiden vaihto sekä lurkkipariskunnan toteamus ”Annamme tästä mielellään tarjouksen” . Pari kertaa lurkkiemännän puolelle nahkasohvaan pepusta jäi märkä täplä, he eivät tosin huomanneet sitä täpinöissään. Miespuolisille lurkeille nousi tavallisesti kasvoille kuumotus, kun katse pyöri ympäri laadukkaasti sisustamaamme olohuonetta, mielessä kävi varmasti myös autotallin perähuoneessa oleva "pelihuone" sekä takkahuoneen tunnelma. Poislähtiessään ulko-ovella normaalisti olivat jo valmiina antamaan tarjouksensa. Totesin siihen joka kerta, että: ”Miettikää rauhassa, asunnon osto on niitä elämän tärkeimpiä asioita”. Kun ovi meni kiinni räjäytimme ilmoille kunnon paskasen naurun, josta ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Tirskuimme yöunensa menettäneille lurkeille monesti vielä pitkin iltaa.
Lisäksi olen huomannut, että tontin edustalla on viime viikot harhaillut autoilijoita ja kävelijöitä taloa ulkoapäin katselemassa. Kovasti oli omakotitaloon haluavia ihmisiä liikenteessä. Viime sunnuntai-iltana oli oikein kuhinaa talon edustalla, joten laitoin kaikki valot päälle pihalla ja sisällä, vetäsin kaihtimet ylös ja näin uteliaat lurkit pääsivät kurkkimaan elämää omakotitalossa. Toki laitoin varaavaan takkaan tulet tunnelmaa luomaan, 40- tuumaisesta tv:stä pistin HD-tasoidet maksukanavat päälle, vaimo sheivasi alapäätään kodinhoitohuoneessa ja minä nostelin XO-konjakkilasia ikkunan edessä. Lapset irvistelivät omien huoneidensa ikkunassa. Sauna oli lämpiämässä.
Hyvä käytännön pila omakotitaloon haluaville, suosittelen. Kylläpä oli uteliaita kurkkimassa ja oikein tunsin astraalitasolla, miten olisivat mielellään vaihtaneet paikkaa kanssani. Olin näkevinäni myös Ketopellon Subarun lipuvan taloni ohi useaan kertaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.