Hukassa

No joo. Mäkin oon joskus miettinyt tollasia asioita ja kukapa ei olisi. En tietenkään voi sanoa puolestasi, mutta minusta et ainakaan ole homo. Se, jos joskus haluaa suudella miestä ei tarkoita vielä mitään. Sanoit myös tyttöystävästäsi: Minun mielestäni sinä todella rakastat häntä. Tai ainakin puheesi perusteella. Ja jos et ole milloinkaan rakastunut mieheen et voi tietää miltä se todella tuntuu eikä niitä asioita voi siksi verrata. Minä uskon kuitenkin vakaasti siihen, että olet bi tai jopa hetero. Kaikki varmaan ovat joskus ajatelleet homoseksuaalisesti. Herää kuitenkin kysymys: Rakastatko tyttöystävääsi ystävänä vai maailman ihaninpana naisena, sinun rakastettunasi. Odota vielä jonkin aikaa ja ehkä sitten saat varmuuden kuka olet. Sitäpaitsi ei sinun tarvitse kertoa tyttöystävällesi siitä, että olet joskus tuntenut olevasi homo. Se on lähes verrattavana siihen, että mies runkkaa muille naisille ja niin sinä myös käsittääkseni teetkin. Älä ole huolissasi! Nauti elämästäsi! Mutta tämän tekstin ohessa olen edelleen sitä mieltä, että olet hetero/bi. Homoksi en sinua luokittelisi, jos olisit homo et olisi ikinä voinutkaan rakastua tai edes ihastua naisiin.

Kiitos jakamisesta! Pelastit minut juuri joltain sellaiselta mikä ei varmasti olisi ollut kenenkään kannalta järkevää. Olen vilpittömän kiitollinen tästä ja kehotan kaikkia jakamaan samanlaiset kokemuksensa, sillä väitän, että näitä tapauksia on paljon.

Olen itse 24-vuotias mies, enkä ole koskaan onnistunut seurustelemaan naisen kanssa muutamaa kuukautta pidempää. Tämä on ollut minulle erittäin iso asia erityisesti siksi, että olen pelännyt muiden mieltävän minut homoksi tämän sinkkuuden vuoksi. Homous on tämän vuoksi ollut minulle aina erittäin pelottava asia, ja henkilökohtaisesti olen aina ottanut kaikki itseeni kohdistuvat homoläpät erittäin raskaasti, vaikka muuten siedän rankkaakin pilailua kustannuksellani. Haaveilen kuitenkin aina naisista, runkkaan hetero/lesbopornon avulla ja toivon sydämessäni, että jonain päivänä löydän itseni upeasta suhteesta naisen kanssa jota rakastan.

Pakkaa ovat kuitenkin viime aikoina sotkeneet seuraavat tapahtumat:

Vuosi sitten koin ensimmäisen homoseksuaalisen tuntemukseni ja se pysäytti minut suuresti. Huomasin yhtenä iltana tuntevani erästä erittäin hyvää kaveriani kohtaan epäheteroseksuualisia tuntemuksia, mutta en siinä kaikessa järkytyksessä tietenkään tehnyt mitään konkreettista. Hajoilin ajatusteni kanssa muutaman päivän, mutta muiden kiireiden myötä unohdin asian vähitellen, ja parin viikon jälkeen pystyin toimimaan taas "100% heterona". Jonkinlaiset traumat tästä kuitenkin jäivät, sillä toisinaan vältän tämän kaverin kanssa hengailua, koskaan pelkään, että homoseksuaaliset ajatukset valtaavat taas pääni hänen seurassa.

Toinen vastaava kokemus liittyi siihen, että huomasin puoli vuotta sitten pitäväni erästä samassa koulussa opiskelevaa poikaa erittäin hyvännäköisenä ja jopa jossain määrin kuumana. Tätäkään en ehtinyt kaikessa kiiressä sen enempää miettiä, mutta muistan vaan, että pääsin tästä yli kai sen vuoksi, että huomasin hänen olevan kiinnostunut naisista ja menin myös itse juttelemaan hänen kanssaan naisten iskemisestä. Vastaavia ajatuskokemuksia on tämän jälkeen ollut usempiakin, mutta toisaalta ne ovat aina sellaisia, että nämä vanhat ajatukset ovat nousseet päähäni.

Hetki sitten luulin kuitenkin päässeeni näistä kaikista ajatuksista ohitse, kun löysin erittäin mahtavan naisen, jonka kanssa seurustelin muutaman kuukauden, kunnes hän totesi olevansa kykenemätön jatkamaan suhdetta. Nautin yhteisestä ajastamme erittäin paljon ja uskoin jo todella, että tämä voisi olla se kauan kaivattu parisuhde, joka poistaisi kaikki ongelmani "sinkkuuteni ja jonkin asteen homofobiani suhteen. Toisin kuitenkin kävi.

Luonnollisesti ero masensi minut suuresti, mutta huomaatavasti enemmän masennuin siitä, että vähän aikaa eromme jälkeen viettäessäni kaveriporukan kanssa iltaa baarissa, eräs homo yritti tulla iskemään minua. Peräännyin tilanteesta välittömästi järkyttyneenä, mutta aamulla minut valtasikin jostain ajatus, että mitä jos olisinkin lähtenyt mukaan.

En tiedä johtuiko kaikki tätä seurannut järkytys, masennus ja pelko osaksi myös huonosta ajankohdasta (ero tyttöystävästä), mutta joka tapauksessa tämän ajatuksen ilmaantumisen jälkeen en ole viimeisen viikon aikana pystynyt kontrolloimaan ajatuksiani ollenkaan (siis missään määrin) ja olen jatkuvasti miettinyt olenko minä sittenkin hetero vai homo, ja näin viikon päätteksi aloin jo vähitellen antautua ajatukselle, että taidan sittenkin olla homo.

Noidankehä ei ole missään vaiheessa kuitenkaan päättynyt, sillä huomasin monesti tämän henkisen taisteluni aikana kiihottuvani edelleen varsin paljon naisista, enkä (anteeksi vaan jos loukkaan nyt jotain) edelleenkään voi sietää homojen seksuualielämää, vaikka kuinka paljon olen tämän kaiken aikana yrittänyt uskotella, että se voisi olla ihan mukavaa. Tänäänkin oli sekä hirveätä että masentavaa herätä ja huomata, että ensimmäinen ajatus mikä päähän ilmaantuu on se, että miettii olisiko se nyt niin pelottavaa, jos tuossa vieressä olisikin ollut joku mies, kenties toinen näistä ajatukseni kohteista, vaikka muutama viikko takaperin sitä on luullut elävänsä elämänsä onnellisinta aikaa, kun on saanut tuoda tyttöystävälleen kahvia sänkyyn.

Tiedän varsin hyvin, että välillä tietyt ajatukset voivat olla tuhoisia, varsinkin jos ne yltyvät tällaiseksi noidankehäksi jolle ei itse voi yksinkertaisesti mitään. Viimeisien tuntien aikana en todellakaan tiennyt, että pitäisikö minun soittaa jollekin kavereista, kertoa ajatuksistani ja tuhota samalla koko tähänastinen elämäni.

Nyt kuitenkin tämän palstan luettuani tiedän, etten varmasti ole homo. Bi ehkä ajatuksen tasoalla, mutta todennäköisemmin hetero. Oli siis mahtavaa kuulla, että joskus muutkin miehet ajattelevat homoseksuaalisia ajatuksia ja ottaen huomioon viestiketjun aloittajan tilanne, minua ei varmaan voisi edes luokitella biseksuaaliksi, vaikka se masokistinen ja itsetuhoisa osa minusta haluaisi edelleen tietää millaista elämä miehen kanssa olisi. Helpottavaa oli myös huomata, että äskeisen kirjoittaminen nostatti jossain määrin kylmiä väreitä :)