Kysymyksiä otoskleroosista

Tinnitus alkoi jo 14 vuotiaana. Kuulon alenama todettiin vuonna 2002 ja oli jo toiessa korvassa niin huono, että sain kuulolaitteen, toinen oli vielä normaali. Tasapaino ongelmia oli jo silloin v.2002, mutta niitä tuli ja meni. Reilu vuosi sitten tuli asentohuimaista. Tukkoisuutta sekä korvien lukkoon menemistä jo vähän aikaisemmin ja toisestakin korvasta alkoi kuulo alentua. Viime syksynä sitten todettiin otoskleroosi. Reilu kuukausi sitten leikattiin paremmin kuuleva korva ja olen tyytyväinen tulokseen. Kuulen niin hyvin etten tarvitse tässä huonomassakaan korvassa kuulolaitetta. Minulta hävisi asentohuimaus ja tinnituskin tässä leikatussa korvassa on siedettämpi kuin ennen ja hiljaisempi. Korvien lukkoisuus/tukkoisuus väheni, mutta itselläni on allergiat ja siksi en kai niistä pääse eroon, mutta eroa on kuitenkin siihen mitä se oli ennen leikkausta.

Ensi oireina oli mielestäni korvien kohina ja lievä tinnitus, jotka alkoivat kolmekymppisenä. Sen jälkeen ilmeni kuulon alenemaa pikkuhiljaa, mutta tasapainon kanssa ei ollut ongelmia. Ongelmaksi alkoi muodostumaan ensioireista n. 6-7 vuoden jälkeen se, että en kuullut ihmisiä, jotka puhuivat hiljaa ja matalalta.
Asiaa alettiin tutkia vähän päälle nelikymppisenä. Vuonna -06 todettiin otoskleroosi. Sitä on meillä ollut myös suvussa. Nyt on molemmat korvat leikattu ja proteesit asennettu. Vasen korva leikattiin -07 ja oikea kolme päivää sitten. Vasemmassa on kuulo parantunut ja tinnitus vähentynyt. Tasapainon kanssa ei ole ollut isompia ongelmia paitsi hetken aikaa leikkauksen jälkeen.
Hyvää alkanutta Kevättä!

Kävin toisen korvan leikkauksessa tammikuussa. En usko, että otoskleroosin kanssa kannattaa odottaa tilanteen pahenemista. Leikkauksen jälkeen kahden kuukauden jälkeen voi elää normaalia elämää. Itselläni viiden vuoden aikana kuulo meni aika heikoksi ja vaikuttaa, että se ei palaudu normaalille tasolle. Käy tutkituttamassa toisella korvalääkärillä, jos epäilet diaknoosia. Itselläni meni 4 vuotta hukkaan, kun "korvalääkäri" ei osannut ammattiaan.

Mulla on korvatu humissu niin kauan kun jaksan muistaa -en ole vaan osannut sitä yhdistää mihinkään. Kuulo huonontunut ajan mittaan ja noin kolme vuotta sitten aloin sitä itse selvittää ja hakeuduin tutkimuksiin, jonka jälkeen kuuloa vuosittain seurattu ja heikentynyt koko ajan. Nyt menossa leikkaukseen, jota odotellessa saan kuulolaitteen. Tasapaino-ongelmia ei ole ollut ja toivottavasti ei tulekaan... Mukavaa kesää sinulle! :)

Mulla alkoi kuulon aleneminen noin 38 vuotiaana. Jossain vaiheessa sain sitten raahauduttua tutkimuksiin ja pään magneettikuvausten jälkeen todettiin Ostoskleroosi (vaikea sana, vieläkään en meinaa muistaa sairauteni nimeä). Päätin kieltäytyä leikkauksesta, mutta vaiva alkoi haitata (palavereissa piti pyytää mahdollisimman monia istumaan oikealla puolellani, kun vasemmalla korvallani en kuullut enää mitään.=) Alkoi myös viheliäinen suhina ja vikinä ja ininä korvassani, joka alkoi jo todella kiusata. Päätin sitten lopulta 46 vuotiaana uskaltautua leikkaukseen. Leikkauksen jälkeen kaduin koko operaatioon ryhtymistä. pari-kolme viikkoa oli aika hirveää tasapainohäiriöiden kanssa. Ihan ekoina aamuina herättyäni huone ensimmäiseksi alkoi pyörimään. Totesin, että huimaus on ihmiselle viheliäinen vaiva. Ennen en ollut sitä kokenut koskaan, muuta kun joskus ylös noustessani oli vähän joskus huipannut. Sitten tasapaino alkoi palautua ja parin kuukauden kuluttua tunsin oloni jo ihan normaaliksi. Elämä alkoi maistua. Tinnitys oli minimoitunut leikkauksen jälkeen, tasapaino toimi ja mikä hienointa: pystyin kuuntelemaan musiikkia stereona - kuuloni oli siis palautunut miltei normaaliksi. Sitten pari vuotta myöhemmin 48 vuotiaana aloin harrastamaan itsepuolustuslajeja. kaikki sujuikin hyvin, kunnes sain pari kovaa iskua päähäni. Nyt huomasin, että kuulokoje alkoi säristä ajoittain. Sitten sain jälleen kerran kovan iskun kasvoihini ja pahus soikoon nuo hemmetin tasapainohäiriöt tulivat takaisin. Lopetin tietysti treenaamisen siihen enkä vieläkään ole uskaltanut mitään lyömistreenejä aloittaa. Tasapainphäiriöt alkoivat 7-8 kk sitten, olivat välillä aika minimaalisia ja nyt taas nostavat päätään. Huomaan, että jos olen kovin passiivinen ja katselen telkkaa enemmän kuin että olisin menossa, niin tasapainohäiriöt tuntuvat lisääntyvän. pitäisi siis varmaan kovasti olla liikkeessä ja pitää tasapainoelin aktiivisena. Onko muilla tällaisia kokemuksia? Kertoessani saamastani iskusta sairaanhoitaja sanoi minulle, että leikkauksen yhteydessä minulle on varmasti kerrottu, että pitäisi varoa päähän kohdistuvia iskuja. Itse en kuitenkaan muista tällaista. Muistatteko te muut, ketkä olette olleet näissä leikkauksissa. Nyt jälkiviisautena tietysti kaduttaa, että aloin moista urheilua harrastamaan, mutta eipä tullut mieleeni, kun luulin tasapainohäiriöiden olevan vaan leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita. Sen muistan kuitenkin kuinka onnellinen olin magneettikuvauksen jälkeen, kun minulla ei ollutkaan aivosyöpää (se kun pelotti niin perkuleesti). Eli täytyy vaan asennoitua niin, että vaikka tästä vaivasta onkin hieman haittaa elämälle, niin kuitenkin elämä jatkuu. Tinnityksen ja suhinan kanssa oppii elämään ja tasatapainoakin voi harjoittaa. onko kenelläkään muuten hyviä tasapainoharjoituksia? Tsemppiä kaikille, ketkä kärsivät samoista vaivoista ja periksihän me ei anneta, eiks niin.