Naapurini ovat kaikki ihan taviksia ja toimivat kuten kerrostalossa toimia tulee. Moikataan kun törmätään mutta siihen se jää kuten pitääkin. Kymmenen jälkeen on hiljaisuus eikä kukaan mellasta sen jälkeen eikä oikein jaksakkaan kun kaikki ovat päiväduunissa.
Yksi vanha mummo on aina ikkunassa mutta tuskin hän mitään kyttäilee vaan yrittää saada jotain sisältöä elämäänsä katselemalla lasin takaa ulkomaailmaa. Eipä silti, ei tämän talon asukkaissa mitään kyttäämistä olekkaan ja tuskin meistä juuri sisältöäkään elämäänsä saa.
11 vuotta on mennyt mukavasti ja leppoisasti tässä talossa ja toivottavasti menee seuraavatkin yksitoista.
Yksi vanha mummo on aina ikkunassa mutta tuskin hän mitään kyttäilee vaan yrittää saada jotain sisältöä elämäänsä katselemalla lasin takaa ulkomaailmaa. Eipä silti, ei tämän talon asukkaissa mitään kyttäämistä olekkaan ja tuskin meistä juuri sisältöäkään elämäänsä saa.
11 vuotta on mennyt mukavasti ja leppoisasti tässä talossa ja toivottavasti menee seuraavatkin yksitoista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä ole varmasti sellainen mummo, joka ajoittain katselee ikkunasta, ensinnäkin , työpöytäni on ikkunan edessä jossa on eniten valoa, ja joo - joskus on ihan kiva seurata ohimenevää liikennettä, ihmisiä ei oikein näy kun kaikki hyppäävät autohin parkkipaikalla.
En koe kyttääväni, jos joku kokee niin anteeksi.
Tänäänkin näin aamuvarhaisella kun istun tässä tietsikkani ääressä miten oli täpärä tilanne liikenneympyrässä, onneksi ei tullut kolaria.
Olen nuorempana asunut kerrostalossa ja nyt ´vanhuuden´päivillä taas, kaikki naapurit lukuunottamatta yhtä onnetonta perhettä joka ilmeisesti on muttamassa - kaikki ovat oikein mukavia - tervehditään kun nähdään - vaihdetaan pari sanaa.
Siihen se saa jäädä, on kiva on asialliset välit naapureihin mutta kyläilyä en halua puolin enkä toisin.
Elämä ei ole kuten ´salatuissa elämissä´...
ne kunnolliset, ei häiritseviä, ei tupakoiviakin pitää asua! Kunpa asuisivat enemmän niitä täällä!