10v kummilapseni on jäämässä luokalleen pahan lukihäiriön takia (lukeminen ei tahdo ollenkaan sujua, lauseiden ja pitkien sanojen hahmottaminen on hankalaa ja koska touhu on täyttä 'tervanjuontia' ei spontaaniin kirjojen lukemiseenkaan ole kiinnostusta).
Aineissa joissa lukemista ei tarvitse, varsinkin musiikissa ja käsitöissä hän taas loistaa kuin kansankynttilä, enkä ole koskaan huomannut hänen olevan millään tavoin jälkeenjääneen oloinen tms. mitä nyt ehkä hieman lapsekas ikäisekseen. Juoksee pitkin metsiä puupyssyjen ja roolileikkiasujen kanssa, mutta niinhän ne muutkin tuon ikäiset pojat.
Koska itse olen oppinut lukemaan alle kouluikäisenä, en osaa kunnolla kuvitella miltä tuntuu se, kun lukemisen taito ei "aukea", kun päästä puuttuu yksi "palapelinpala" lukemisen kohdalta.
Poju itse suhtautuu asiaan postiivisesti. Hehkuttaa, kuinka saa muita ikäisiään vuotta aiemmin mopo/traktorikortin ja pääsee ensi vuonna samalle luokalle kuin 2 parasta kaveriaan.
Tiedän lukihäiriön syistä aika paljon (tein lukiossa laajan esitelmän aivojen eri keskusten välisten toimintahäiriöiden aiheuttamista ongelmista), mutta kysyisin ihan käytännön neuvoja siihen kuinka saisin kannustettua kummipoikaani lukemaan muutakin kuin sitä 'tervaista' äidinkielen kirjaa.
Hänen vanhempansa eivät jaksa/ehdi luetuttaa häntä kotona niin paljon kuin varmasti pitäisi (perheessä on monta pienempää sisarusta), eikä poju siis itse ole juurikaan kiinnostunut lukemaan.
Voisikohan häntä aktivoida jotenkin esim. kirjoittamalla vaikka intiaaneista ja Villistä Lännestä kertovia novelleja. Hän on kiinnostunut aiheesta kovasti.
Aineissa joissa lukemista ei tarvitse, varsinkin musiikissa ja käsitöissä hän taas loistaa kuin kansankynttilä, enkä ole koskaan huomannut hänen olevan millään tavoin jälkeenjääneen oloinen tms. mitä nyt ehkä hieman lapsekas ikäisekseen. Juoksee pitkin metsiä puupyssyjen ja roolileikkiasujen kanssa, mutta niinhän ne muutkin tuon ikäiset pojat.
Koska itse olen oppinut lukemaan alle kouluikäisenä, en osaa kunnolla kuvitella miltä tuntuu se, kun lukemisen taito ei "aukea", kun päästä puuttuu yksi "palapelinpala" lukemisen kohdalta.
Poju itse suhtautuu asiaan postiivisesti. Hehkuttaa, kuinka saa muita ikäisiään vuotta aiemmin mopo/traktorikortin ja pääsee ensi vuonna samalle luokalle kuin 2 parasta kaveriaan.
Tiedän lukihäiriön syistä aika paljon (tein lukiossa laajan esitelmän aivojen eri keskusten välisten toimintahäiriöiden aiheuttamista ongelmista), mutta kysyisin ihan käytännön neuvoja siihen kuinka saisin kannustettua kummipoikaani lukemaan muutakin kuin sitä 'tervaista' äidinkielen kirjaa.
Hänen vanhempansa eivät jaksa/ehdi luetuttaa häntä kotona niin paljon kuin varmasti pitäisi (perheessä on monta pienempää sisarusta), eikä poju siis itse ole juurikaan kiinnostunut lukemaan.
Voisikohan häntä aktivoida jotenkin esim. kirjoittamalla vaikka intiaaneista ja Villistä Lännestä kertovia novelleja. Hän on kiinnostunut aiheesta kovasti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei!
Toimin erityisluokanopettajana melko suuressa
kaupungissa ja luokallani on tälläkin hetkellä lapsia, jotka kärsivät luki-ongelmista. Kahdella lapsella on virallisesti todettu myös dysfasia.
Neuvoisin vanhempia vaatimaan lapsen testausta oppimisvaikeuksien kartoittamiseksi ennen luokan kertausta.Testit tekee koulupsykologi ja ne tehdään lapsen koulupäivän ohessa. Yleensä testit tehdään kolmena eri päivänä parin tunnin jaksoina ja ne eivät ole ikäviä tai raskaita lapselle ja huom! ne eivät ole mitään "pöpiystestejä" vaan erittäin kattavia ja fiksuja juttuja.
On nimittäin niin,ettäluokan kertaus ei auta lasta,jos hänellä on esim.dysfasia tai häneltä löytyy muita oppimisvaikeuksia,jotka vaativat koulun muita tukitoimenpiteitä kuten tukiopetusta,osa-aikaista erityisopetusta esim.luki-opettajalta tai jopa erityisluokkaan siirtoa kokonaisuudessaan.
Minun oppilaistani suurin osa on kerrannut ensin "turhaan" yleisopetuksessa jonkin luokan ja vasta sitten on tajuttu suorittaa testit,joissa on tullut esille sellaisia oppimisvaikeuksia,joita ei pystytä hoitamaan tavallisen opettajan ohjauksessa suuressa ryhmässä.
Tämä tässä näin lyhyesti ilmaistuna,mutta ITSE EN LASTANI LAITTAISI KERTAAMAAN ILMAN KOULUPSYKOLOGIN VARMOJA TESTITULOKSIA!
Minulla on kaksi poikaa, jotka molemmat ovat dysfaatikkoja. Vanhempi lukee jo melko sujuvasti 11v, mutta nuorempi 8v (toisella erityisluokalla) ei osaa edes kaikkia kirjaimia vielä. Hänellä on lukemaan opettelu tosi vaikeaa.
Vanhempaa poikaa ei kiinnosta lukea paksuja kirjoja, joissa ei ole kuvia. Kuvat kun auttavat tekstin ymmärtämisessä. Meillä on ahkerasti luettu aku ankkoja, joiden suomenkieli on nykypäivänä hyvää ja rikasta. Ne jaksavat kiinnostaa. Parempi lukea niitä kuin olla lukematta mitään.
Käy kummilapsen kanssa kirjastossa. Voit etukäteen jutella lastenosaston työntekijöiden kanssa asiasta ja he saattavat etsiä jo valmiiksi sopivia, innostavia helppolukuisia kirjoja. He auttavat teitä todella mielellään.
Kirjastosta löytyy myös lasten kirjallisuuslehti Vinski, jossa lapset arvioivat lukemiaan kirjoja ja suosittelevat niitä toisilleen.
Yksi keino on aloittaa kirja yhdessä lapsen kanssa niin, että sinä luet ääneen vaikka ensimmäisen kappaleen. Tai voitte lukea vuorotellen toisillenne. Jos kirja tempaa mukaansa, lapsi haluaa jatkaa siitä itse.
Olen saanut näillä konsteilla kymmenet pojat innostumaan kirjoista ja parantamaan lukunopeuttaan nopeasti. Käyn luokkani kanssa kirjastossa joka kuukausi ja tuon vielä luokkaan ison pinon kirjoja periaatteella jokaiselle jotakin kiinnostavaa. Nykyään on paljon todella helppoja ja hauskoja kirjoja, joissa on vain vähän tekstiä ja mukava kuvitus. Niistä on kiva aloittaa.
Hei! Minun tyttärelläni 13v todettiin kaksi vuotta sitten lukihäiriö. Ennen sitä minä olin kysynyt koulusta, että eikö voisi jättää pois ääneen lukemisen. Sovimme että ei tarvitse lukea ellei itse viittaa ja halua. Näin häneltä jäi pois se jännittäminen, että kohta on minun vuoroni lukea ja kaikki muu kuuntelu meni ohi korvien. Koulu alkoi maistua paremmalta ja hän on iloinen. Pyydä vanhempia todella viemään lapsi lukitesteihin se auttaa häntä.
Anna hänelle LYHYITÄ häntä kiinnostavia juttuja joissa olisi mahdollisinnan paljon kuvia lukemisen lomaan. Mielelään myös isolla fontilla kirjoitettuja kirjoja, näitä löytyy esim. kirjastoista paljon erilaisia ja eri aiheista kirjoitettuja. Tyttäreni sai näitä kirjoja "kahlatessa" kipinän lukemiseen (lukihäiriö myös hänellä). Tällä hetkellä hän lukee jo ihan tavallisia kirjoja hitaasti mutta varmasti, ja harjoitus tekee mestarin. Häntä myös auttoi kun kävimme yhdessä alussa kirjan tapahtumia lävitse kun hän oli ne ensiksi lukenut. Tietenkin olin lukenut saman kirjan kanssa. Hän vieläkin välillä tulee kysymään jotain sanaa minkä lukeminen ei ole onnistunut mutta harvemmin.
Olen tämän syksyn aikana seurannut tätä nykypäivän lukuopettelua.
Se on tosi kauhistuttavaa.
Kun lapsi tavaa, ei aikuinenkaan saa selvää, mikä sana siitä pitäisi muodostua, niin miten sitten lapsi
Ne lapset, jotka on opetettu lukemaan kotona,.
ennen kouluunmenoa, niin heidän on helppo ääntää fonettisesti
Olisin kiitollinen, jos tavaaminen opeteltaisiin vanhanaikaisesti ja sitten vasta fonettiset äänteet.
Tuntuu vähän siltä, jos vanhemmat ei opeta lastaan lukemaan vanhalla tyylillä, lukemisen oppiminen vie monta vuotta
Nykysysteemistä kai johtuu, että lukihäiriöisiä on niin paljon vielä yläasteella