Ihmettelen suuresti sitä, kun nykyisin lapset puetaan/pukeutuvat pienestä asti kuin teini-ikäiset ja yrittävät muutenkin käyttäytyä ja olla "pikkuaikuisia".
80-luvulla kasvaneena muistan kuinka vielä 12-vuotiaana kesällä ennen 7. luokalle menoa juoksimme pitkin metsiä, teimme puisia leluaseita ja leikimme kaikenmaailman tieteis-, ja fantasialeikkejä metsässä joihin eläydyimme aivan tosissaan ja todellakin LEIKIMME vaikka olimme jo melkein yläasteelaisia. Rakensimme majoja, maalasimme kasvoihin naamioita ja suunnitelimme kaikenmaailman salakerhoja ja muuta vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.
No emme ehkä enää sinä viimeisenä kesänä ennen "teiniyttä" tehneet ihan kaikkea tuota, mutta 10-11 vuotiaana ainakin vielä.
Nykyiset ala-asteen viimeisten luokkien oppilaat hengaavat kaduilla hip-hop vaatteissa, räkivät, potkivat puhelinpaaluja (ja mummoja), kiroilevat, kloonaavat (= matkivat) toisiaan puhetyylissä ja vaatteissa ja yrittävät koko ajan olla mahdollisimman 'isoja'.
Mihin katosi lapsuus??
Nykyisin jo 6-vuotiaat tytöt lopettavat nukkeleikit päiväkodissa koska se on "vauvojen hommaa".
Onko maailma oikeasti menossa tällaiseksi?
80-luvulla kasvaneena muistan kuinka vielä 12-vuotiaana kesällä ennen 7. luokalle menoa juoksimme pitkin metsiä, teimme puisia leluaseita ja leikimme kaikenmaailman tieteis-, ja fantasialeikkejä metsässä joihin eläydyimme aivan tosissaan ja todellakin LEIKIMME vaikka olimme jo melkein yläasteelaisia. Rakensimme majoja, maalasimme kasvoihin naamioita ja suunnitelimme kaikenmaailman salakerhoja ja muuta vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.
No emme ehkä enää sinä viimeisenä kesänä ennen "teiniyttä" tehneet ihan kaikkea tuota, mutta 10-11 vuotiaana ainakin vielä.
Nykyiset ala-asteen viimeisten luokkien oppilaat hengaavat kaduilla hip-hop vaatteissa, räkivät, potkivat puhelinpaaluja (ja mummoja), kiroilevat, kloonaavat (= matkivat) toisiaan puhetyylissä ja vaatteissa ja yrittävät koko ajan olla mahdollisimman 'isoja'.
Mihin katosi lapsuus??
Nykyisin jo 6-vuotiaat tytöt lopettavat nukkeleikit päiväkodissa koska se on "vauvojen hommaa".
Onko maailma oikeasti menossa tällaiseksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
..olen huomannut. Oma kymmenvuotias poikani on vielä ihan "lapsi", leikkii kavereidensa kanssa sisällä ja ulkona, ei kiroile eikä räi, eikä halua hiphopparivaatteita. Kuuntelee todella vähän musiikkia, tosin PikkuG on nyt hieman alkanut kiinnostaa. Joululahjaksikin toivoo vielä paljon leluja. Asumme maaseudulla, poika käy pientä maalaiskoulua.
Tuttavani samanikäinen poika pyytää vanhemmiltaan samanlaisia kalliita vaatteita ja kenkiä kuin kavereillakin, "ettei kiusattaisi", ei leiki enää, vaan kavereiden kanssa pelataan tuntikausia joko pleikkaa tai tietokoneella. Ulos mennään vain kun vanhemmat pakottaa. Hän asuu kaupungissa n. 15 km päässä meistä ja käy suurta koulua. Joululahjatoiveetkin ovat "teinimäisempiä" kuin meillä.
Kyläiltäessä pojat kuitenkin leikkivät iloisesti keskenään, joten tuntuisi siltä, ettei tämä kaupunkilaispoika "kehtaa" leikkiä omien kavereidensa kanssa - muuta selitystä en ole keksinyt kuin tämän asuinpaikka-eron. Ilmeisesti kaupungissa sosiaalinen painostus luokkokavereiden kesken on suurempaa.
Ei voi kuin jälleen kerran todeta että kyllä maalla on mukavaa ;-)
mutta valitettavasti täällä maallakin on sama kehitys menossa, hieman hitaampana vain. Luonnon läheisyydessä kun asuu ja temmeltää niin ei ehkä sisällä pleikkarin ääressä istuminen niin paljon kiinnosta, mutta kyllä tuo nykymuoti jo näkyy tyttöjen vaatteissa. Pojista ollaan kiinnostuneita jo eskari-iässä, pukeudutaan teinimäisesti ja leikitään bratz-trendinukeilla. Kunpa lapset voisivatkin olla lapsia kuten ennen vanhaan. Nykyajan lapsuus on niin erilaista.
Milloin oli ennenvanhaan? Jolloin lapsuuskin oli erilaista - oikeanlaista lapsuutta?
Minä olen viettänyt lapsuuteni 70-luvun kaupungissa, kerrostalossa. Oli meilläkin jo tuohon aikaan ns.muotileluja, barbeja myös. Kotileikki oli lapsellista 10-vuotiaiden keskuudessa. Tosin itse leikin vielä pitkään, kaverini olivat minua nuorempia... kotileikkejä, ei barbeilla.
Muotivaatteet oli silloinkin ja niitä joilla niihin oli varaa. Ja niitä, joilla ei ollut ja joita ei huolittu mukaan.
Nykyaika on nopeatempoista. Uusia hittejä myös lelumaailmassa tulee niin nopeaan tahtiin, ettei mukana pysy kukaan.
Kaupungissa ei sitä luontoa ole, eikä siksi ulkoleikkeja v oi vamalla tavalla. Sitten kun joku joutilas pusikko löytyy, minne voisi majan tehdä, niin eiköhän jo joku naapuri soittele ovikelloa ja ojentele majatarpeita, joita on kerännyt pois, koska ne ovat vaarallisia (narut) ja epäesteettisiä (lakanat, koska puutavaraa majaa varten ei ole) ... se hoitamaton pusikko-alue sitten on niin epäesteettinen???
Ja tänä talvena ei ulkona viihdy kukaan: vettä vaan. Ei pulkkamäkeä, ei hiekkalaatikkoa (maa jäässä) ... mitä siellä ulkona voi tehdä? KÄvellä? Syöttää sorsia?
Vaikka maalla on niiin mukavaa, ja lapsetkin lapsia (??) niin takaisin maalle en menisi kuin hengenlähdön läheisyydessä.. olen asunut maalla, ei ole minun paikkani. Ihmiset ovat niin ahdasmielisiä.