Mediaväen parhaimmistokaan ei ilmeisesti ole perehtynyt Suomen historiaan juuri lainkaan, koskapa yhä kysytään professoreilta typerästi tai kirjoitetaan puutaheinää. Maamme taival on ainoastaan kaksisatavuotinen, joten kuvittelisi moisen ajanjakson olevan kaikille helppo muistaa.
Onneksi sentään kirjoitetaan jotain, ettei vaieta tyystin, kuten tähän asti on tehty. Meikäläistä moinen on harmittanut jo kauan, mutta enpä välittänyt sanailla, koska mietin, että olkoot. Viimein oli pakko alkaa kirjoittaa, koska kukaan muukaan ei sitä tehnyt.
Wikipedia on hyvä apu, mutta se ei ole aukoton, eikä siellä ole kaikki tiedot oikein. Jos presidenttimme voi tokaista, että sisäisen kahakan jälkeen on ollut kaksi sotaa, hänenkin muistinsa unohtaa niistä yhden. Ilmeisesti Lapin sota on vähimmin tunnettu, mutta käyty sekin.
Heimoveljien kujanjuoksut on myös unohdettu, vaikka ne olivat täysin ymmärrettäviä siinä mielessä, että tuohon aikaan vasta haettiin rajalinjoja suomenkielisten kansojen ja slaavien välillä. Itänaapurissa oli toki levotonta, koska vallankumous jylläsi siellä voimallisena tuohon aikaan.
Autonomian ajan viime hetket olivat hankalia venäläistämispyrkimysten vuoksi, mutta muutoin nuo satakunta vuotta olivat meille kovin tärkeä ajanjakso. Alkoi suomen kielen kultakausi ja sen lisäksi valtiomme rikastui, koskapa sotia ei tarvinnut käydä. Venäjä hoiti puolustuksemme lähes ilmaiseksi, mitä ei taida monikaan tietää. Saimme pitää myös länsimaisen tavan hallita, minkä vuoksi olemme jo Euroopan unionin jäseniä.
Ja meillä ruotsinmielisety lietsovat yhä ainoastaan kauna-ajatuksia Venäjää kohtaan, mikä on kyllä väärin, sillä Stalinkin oli gruusialainen diktaattori. Toki selkeä raja itänaapuriimme on tärkeä saada aikaan, sillä slaavit ovat vasta alkumetreillä demokratian tiellä, minkä vuoksi siellä johtajiksi nousee yhä väkeä, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia samoin kuin länsimaiden johtajisto.
Onneksi sentään kirjoitetaan jotain, ettei vaieta tyystin, kuten tähän asti on tehty. Meikäläistä moinen on harmittanut jo kauan, mutta enpä välittänyt sanailla, koska mietin, että olkoot. Viimein oli pakko alkaa kirjoittaa, koska kukaan muukaan ei sitä tehnyt.
Wikipedia on hyvä apu, mutta se ei ole aukoton, eikä siellä ole kaikki tiedot oikein. Jos presidenttimme voi tokaista, että sisäisen kahakan jälkeen on ollut kaksi sotaa, hänenkin muistinsa unohtaa niistä yhden. Ilmeisesti Lapin sota on vähimmin tunnettu, mutta käyty sekin.
Heimoveljien kujanjuoksut on myös unohdettu, vaikka ne olivat täysin ymmärrettäviä siinä mielessä, että tuohon aikaan vasta haettiin rajalinjoja suomenkielisten kansojen ja slaavien välillä. Itänaapurissa oli toki levotonta, koska vallankumous jylläsi siellä voimallisena tuohon aikaan.
Autonomian ajan viime hetket olivat hankalia venäläistämispyrkimysten vuoksi, mutta muutoin nuo satakunta vuotta olivat meille kovin tärkeä ajanjakso. Alkoi suomen kielen kultakausi ja sen lisäksi valtiomme rikastui, koskapa sotia ei tarvinnut käydä. Venäjä hoiti puolustuksemme lähes ilmaiseksi, mitä ei taida monikaan tietää. Saimme pitää myös länsimaisen tavan hallita, minkä vuoksi olemme jo Euroopan unionin jäseniä.
Ja meillä ruotsinmielisety lietsovat yhä ainoastaan kauna-ajatuksia Venäjää kohtaan, mikä on kyllä väärin, sillä Stalinkin oli gruusialainen diktaattori. Toki selkeä raja itänaapuriimme on tärkeä saada aikaan, sillä slaavit ovat vasta alkumetreillä demokratian tiellä, minkä vuoksi siellä johtajiksi nousee yhä väkeä, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia samoin kuin länsimaiden johtajisto.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ruotsinmielisety?
yykö liikaa?