eilen tuli mielenkiintonen ohjelma televisiosta,siin puhuttii kuolemankokemuksesta. mite ihmisen kaikki elintoiminnat loppuu, mutta hää pystyy kertomaa tapahtumat ,kun on elvytetty.
tiedemiehet tutkii onko aivot ja havaitseminen erillää ihmisestä. voiskohan täs sannoo et sielu ja aivot oisi erillää,sielu sannaa ei kyllä tiedemiehet käytä.
esimerkki tapaus joka todistikin asiaa. nainen oli aivo leikkaussessa johon hänelt pysäytettii kaik elintoiminnat.hänel oli veritukos aivojen alaosassa jota ei saatu muute leikattuu,kuin aivojen hiljentämisellä.
nainen ko toipu leikkauksesta hää kerto mitä tapahtui leikkauksen aikana,vaikka koneet näyttivät tyhjää ,että aivoissa ei ollu mittää liikettä.
hää kävi myös rajalla ja kertoi valosta joka veti häntä puoleensa. hää kysy on valo jumala,mutta hänelle vastattii ettei ole jumala vaan jumalan hengitys.hänen aika ei viel ollu ,joten hänen piti palata elämään,vaikkei olisi tahtonu.
mie oon sitä mieltä et tietosuus on erillää aivoista,ja kun ruumis kuolee tietosuus tai sielu tai miksi sitä kukin tahtoo sannoo jatkaa matkaansa.
sillo ko mie olin munuais leikkauksessa. pelkäsin kamalasti sairaalassa,en oo vissii eläissäin ollu semmossa pelossa.
sitten tunsin et jalmari oli läsnä ja hää ilmotti,et kaik mennee hyvin, ei oo mittää pelättävää,ole ihan rauhassa vaa.
siihen minun pelko jäi.en nähny häntä enkä kuulluu hää vaa tuli minun tietosuuteen. ja se oli valveilla ja hyvin todellinen.
mie oon kokenu myös tuon ruumiista poistumisen. se ol jalmarin elläissä 50 luvun loppupuolella ko äitini kuoli.
hänet oli haudattu ja samana yönä heräsin ko makasin lattialla hetekan vieressä.meil ol sängyt vierekkäin ja yritin sannoo jalmarille auta minut pettiin,ko en itse pääse ylös,mutten saanu sannaa suusta.
sitte nousin istumaa lattialla ja yritin tosissaa, kauhuksein huomasin et miehän makkaan petis jo. pelästyin kovin ja minul tuli kova halu takasin petiin ja sain lopulta itsein, itseeni,se vaa lonksahti siihen jotenkin.
minul tuli hurja päänsärky tapauksesta ja nousin ylös ottamaan hotapulverii.
ei siin uni meinannu silmii tulla ko pelkäsin et puttoon raas itestä irti.
ei sellasta oo sen koomin tapahtunu. ehkä hautaus ja äidistä irtaantuminen otti niin lujille.
ootko sie kokenu tai kuullu yliluonnollisista tapauksista, olisi mielenkiintoista kuulla.
heippa taas.
tiedemiehet tutkii onko aivot ja havaitseminen erillää ihmisestä. voiskohan täs sannoo et sielu ja aivot oisi erillää,sielu sannaa ei kyllä tiedemiehet käytä.
esimerkki tapaus joka todistikin asiaa. nainen oli aivo leikkaussessa johon hänelt pysäytettii kaik elintoiminnat.hänel oli veritukos aivojen alaosassa jota ei saatu muute leikattuu,kuin aivojen hiljentämisellä.
nainen ko toipu leikkauksesta hää kerto mitä tapahtui leikkauksen aikana,vaikka koneet näyttivät tyhjää ,että aivoissa ei ollu mittää liikettä.
hää kävi myös rajalla ja kertoi valosta joka veti häntä puoleensa. hää kysy on valo jumala,mutta hänelle vastattii ettei ole jumala vaan jumalan hengitys.hänen aika ei viel ollu ,joten hänen piti palata elämään,vaikkei olisi tahtonu.
mie oon sitä mieltä et tietosuus on erillää aivoista,ja kun ruumis kuolee tietosuus tai sielu tai miksi sitä kukin tahtoo sannoo jatkaa matkaansa.
sillo ko mie olin munuais leikkauksessa. pelkäsin kamalasti sairaalassa,en oo vissii eläissäin ollu semmossa pelossa.
sitten tunsin et jalmari oli läsnä ja hää ilmotti,et kaik mennee hyvin, ei oo mittää pelättävää,ole ihan rauhassa vaa.
siihen minun pelko jäi.en nähny häntä enkä kuulluu hää vaa tuli minun tietosuuteen. ja se oli valveilla ja hyvin todellinen.
mie oon kokenu myös tuon ruumiista poistumisen. se ol jalmarin elläissä 50 luvun loppupuolella ko äitini kuoli.
hänet oli haudattu ja samana yönä heräsin ko makasin lattialla hetekan vieressä.meil ol sängyt vierekkäin ja yritin sannoo jalmarille auta minut pettiin,ko en itse pääse ylös,mutten saanu sannaa suusta.
sitte nousin istumaa lattialla ja yritin tosissaa, kauhuksein huomasin et miehän makkaan petis jo. pelästyin kovin ja minul tuli kova halu takasin petiin ja sain lopulta itsein, itseeni,se vaa lonksahti siihen jotenkin.
minul tuli hurja päänsärky tapauksesta ja nousin ylös ottamaan hotapulverii.
ei siin uni meinannu silmii tulla ko pelkäsin et puttoon raas itestä irti.
ei sellasta oo sen koomin tapahtunu. ehkä hautaus ja äidistä irtaantuminen otti niin lujille.
ootko sie kokenu tai kuullu yliluonnollisista tapauksista, olisi mielenkiintoista kuulla.
heippa taas.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Äitilleni kaikki tälläinen oli aivan itsestään selvyyttä että tälläisiä asioita tapahtuu.
Hän kertoili niistä mitä hän koki kulloinkin,mutta ei enää kyläläisille,koska hän pelkäsi että pidetään hulluna,mutta kotona hän kertoi.
Minä olen kokenut samanlaisia asioita,ja uskon tähän sinun ruumiista irtautumiseen,koska voin nähdä sen.
Mutta näistä asioista on vaikea kertoa näillä palstoilla tulee hyvin pian lematuksi.
Silloin kun pyydettiin palstalla luomaan kuva
kirjoittajasta,niin ajattelin meneväni liian pitkälle kun näin jokaisen kirjoittajan ja jopa
hänen tapahtumiaan,esimerkkinä mainittakoon muunmuassa hiustenvärjäystä joillakin,mutta en halua enää niihin poiketa.
Olen yhden ainoan kerran pelännyt kuolemaa
teholla ja vain päänsäryn vuoksi,koska silloin lapset vielä kipeästi tarvitsivat minua.
Mutta nyt kun on ollut näitä vakavampia sairauksia
niin en ole pelännyt.Se on todella kirkas valo mikä näkyy,ja uskon että se on sielu joka sinne liitää.
Empä nyt ala tätä tässä tämän kummemmin kertoilemaan,joku lukija ajattelee että voi tuota hulluutta sillä ei kaikki usko ennenkuin kokevat.
miten koskettavan aiheen aloitit.
Itselleni on tapahtunut sellainen yliluonnollinen
tapahtuma, jota en koskaan pysty unohtamaan.
Sain anopikseni ihmisen, joka oli minulle hyvin läheinen ja rakas. Koska hän asui toisella mantereella, emme usein tavanneet, mutta välillämme oli kuitenkin jokin vahva side, joka meitä yhdisti.
Viimeisen kerran puhuin hänen kanssaan, kun hän ilmoitti joutuvansa sairaalaan, eikä hän omien sanojensa mukaan enää palaisi sieltä.
Koitimme järjestää matkaa hänen luokseen, mutta se ei töitten takia helposti onnistunut.
Eräänä aamuna keskellä aamukiireitä tunsin yht'äkkiä kuin salaman iskun, valon välähdyksen ja sen jälkeen jokin kevyt hipaisi kasvojani.
Samantien sanoin miehelleni, että tänään on pakko lähteä matkalle, ja katsomaan hänen äitiään sairaalaan.
Tunnin kuluttua tuli soitto, että anoppini oli nukkunut pois.
Hänen kuolinaikansa oli aivan sama, kuin se outo kosketus kasvoillani.
Tunsin, että hän tuli hyvästelemään meitä, siirtyessään sinne rajan taakse, jossa ajalla ei enää ole merkitystä.
ei edelleenkäänkovin mielellään puhuta, mutta todellisuudessa tällaisia kokemuksia on hyvin monella ihmisellä.
Myös itselläni monenlaisia,mutta minähän uskonkin sielunvaellukseen tai miksi sitä kukin haluaa nimittää.
Jotkut käyttävät ilmaisua uudelleensyntymä eli inkarnatio.
Nämä ovat hyvin mielenkiintoisia asioita ja niistä olisi mukava vaihtaa ajatuksia, mutta kuten Anu sanoi, ei niistä tälläpalstalla voi kovin paljon puhua.
Ihminen on aika mielenkiintoinen kokonaisuus.
nyt sie saat kyllä saskia selittää minullle juurta jaksain;) miksi ihmeessä tällä palstalla ei voi puhhuu näistä asioista. minun vähäsee järkee ei se millää mäne.
enne sai pelätä, saatettii noidaks luulla ja roviol polttaa, mutta siitähän on jo vuos satoja.
mikä ihme estää tääl puhumasta, niin mielenkiintosesta asiasta ja jota miekii uskon et monella on niistä kokemuksii.
jos siin joku epä uskonen tullee huomauttelee jottain, niinhä ne voip tulla huomauttamaan muustakin aiheesta. ne huomautukset voip sivuuttaa ja jutella vaa niien kanssa jota asia kiinnostaa.
eikä täällä voi mittää menettää, ei ees oikeesti mainettaan, ko kukkaa ei tiiä kuka sie oot,missä asut ja mite elelet.
täällähän voip puhhuu niin vappaasti vaikka kaikki asiansa kohan ei paljasta kuka on.
niin mie oon melkee tehnykkii.ja sitte ko kukkaa ei ennää ole kiinnostunut keskustelemaan kanssain sillo menetän señora lyylin, joka mie en ole. :)
sillon pittää ottaa uusi nimimerkki ja yrittää kirjottaa paremmin.
minnuu ei kiinnostas tulla tänne kirjottelemaankaa jos ei vois vappaasti puhhuu mitä on mieles ,ei olis yhtää mukavaa varoo koko ajan puhhuuko arasta aiheesta.
ainoo mitä varon, on etten loukkaa kettää kirjotuksessa, ettei vaa jottain lausetta pääse lukemaan niin, et siin voip saaha toisenkin käsityksen.
siin mieles kirjottaminen on vaikeaa.
ihminen on niin mielenkiintonen kokonaisuus,niin sie saskia sanoit, ja totta se on.
tiedekin tutkii ja keksii, avartaa tutkimuksii maailman kaikkeuteen,matkaa kuuhun ja galakseihin,mutta ihmisest se ei oo päässy selvyyteen.
tiede tuntee ihmises vaan näkyvän osan,se ossaa vaihttaa elimii,leikata,kursii kokoon,liittää osia toisiin ja vaik mitä,mutta silti ihminen on tieteelle viellä arvoitus.
nyt kyllä viime vuosina on alettu tutkimaa ihmistä muultakin kantilta,yliluonnollinekin on otettu huomioon.
eikös myö voitas olla eellä kävijöitä siin et uskallettaa puhua, tästä mikä pitäs olla ihmiselle kaikkein tärkein asia elämässä, meil kahella vanhal variksel ko ei oo ennää niin nokon nuukaa:;))vai onko.
heippa.
tällaisista yliluonnollisista asioista puhumisessa
ei ole mitään pelottavaa, saati sitten hävettävää.
Ihminenhän on mielenkiintoinen olento, niin fyysisyydeltään kuin mieleltäänkin.
Psyykkinen puoli on vaan niin paljon vaikeampi käsittää ja toteen näyttää.
Uskomattomia asioita tapahtuu monelle, mutta harvat tunnustavat kokeneensa jotakin yliluonnollista.
Monta kertaa tapahtumat ovat niin uskomattomia, että sellaisen kokenut pyyhkii asian pois mielestään, koska kaikki mitä emme järjellä ymmärrä, on liian pelottavaa ja se helposti yhdistetään mielen sairastumiseen ja hulluuteen.
Minun anoppini oli hindu. Ja hindut uskovat vakaasti sielunvaellukseen.
Muutenkin itämainen sivistys on vuosituhansia vanha ja pohjautuu syvästi mielenhallintaan ja sielunvaellukseen.
Näitä oppeja vaan me länsimaalaiset pidämme usein huuhaa-uskoina ja -uskontoina.
En tuputa teille lukijoille oppia ja määrittelyä
sielunvaelluksesta, mutta keskustelu näistä yliluonnollisista asioista ja pelon voittamisesta
tällaisiin asioihin, antaisi monelle sysäyksen
tutustua mielenkiintoisiin tapauksiin jopa lähipiirissämmekin. Kuka uskaltaa jatkaa?
sama ohjelma, jonka näin aikaisemmin syksyllä.
Taisin kertoakin siinä yhteydessä omasta kokemuksestani, joka vei kuolemanpelon pois ja antoi pienen ahaa-elämyksen siitä mitä meille voisi tapahtua sen jälkeen kun kuoremme jää tänne mätänemään.
Tämä kokemus minulla oli yli 30 vuotta sitten pitkän leikkauksen yhteydessä. En uskaltanut kertoa kymmeneen vuoteen kenellekään ennenkuin TV:ssä alkoi olla ohjelmia ja kirjojakin alkoi ilmestyä noista "lähellä-kuolemaa"-elämyksistä.
Oma "seikkailuni" alkoi sillä kuuluisalla tunnelimatkalla jonka päässä oli valo, kirkas mutta silti ei silmäni häikäistyneet. Kohta tein havainnon ettei minulla olekaan ruumista, mutta voin ajatella ja kuulla, liikuin kuin höyhen kevyesti leijailemalla. Kuulin ääniä, mutta en nähnyt ketään. Tiesin vaan, miltä äänten omistajat näyttäisivät jos heillä olisi kehot, samalla tavalla kuin tiedät jos huoneeseen tulee joku tuttu ihminen silmiesi ollessa suljettuna, niin voit tunnistaa hänet äänen perusteella.
Ajattelin jotakin ja joku toinen ajatteli takaisin, se oli viestitystä ilman sanoja.
Tunnelma "siellä jossakin" oli ihanan levollinen ja rauhallinen, ei huolia, ei kipuja, ainoastaan syvää onnen tunnetta josta ei halunnut takaisin arkiseen elämään.
En ole uskovainen, enkä usko Raamatun oppeihin, mutta tämä kokemus oli sellainen että se sai minut ajattelemaan, että ehkä sieluni ja se joka tekee minut minuksi, poistuu johonkin muuhun ulottuvuuteen ja ruumiini/kuoreni jää tänne, mätänee ja muuttuu mullaksi.
Jossakin on ajatusten meri.
en minäkään osaa selittää, mutta luulisin jotain kokeneeni.En ollenkaan pelkää että minut enää tälläiällä "roviolla poltettaisiin" mutta on olemassa eräs dementian esiasteeksi luokiteltu "vika" eli olemattomien äänien kuuleminen ja sentähden olen varovainen.
Minä en kuule ääniä, mutta telepaattisesti voin saada yhteyden tuonpuoleiseen. Eli se on juuri sitä mitä Sinä Lyyli koit leikkaussalissa ja samoin Mdk.
Me ihmiset koostumme kahdesta elementistä, fyysisestä (koneisto) ja henkisestä (minuus, sielu, henki).
Kun koneisto lakkaa toimimasta se kuolee, tuhoutuu, mutta henki siirtyy henkimaailmaan lepoon. Sieltä se voi palata uuteen "koneistoon"
syntyvään ihmiseen ja aloittaa näin uuden elävän elämän kierron.
Tässä on lyhykäisyydessään minun näkemykseni.
Huomautan että olen saanut kaiken oppini rajantakaa, mutta kenellekään en tuputa tietojani vaan jokainen tehköön oman johtopäätöksensä.
Se todellakin on totta, että meidän kristinuskomme perustuu vain noin 2000 vuoden epämääräisten kuvitelmien varaan kun taas itämaiset opit ovat vuosituhansien perinteiden takaa. Nykyihminen alkaa jo ymmärtämään näiden oppien eron ja voi vertailla.
Aihe on epäilemattä mielenkiintoinen.