Onkohan teillä toisilla kokemusta seurustelusta hieman vanhemmalla iällä?
Onko kumppanin aikaisemmat suhteet pulpahtaneet pintaan tavalla tai toisella ja miten suhtauduitte asiaan?
Olen itse hieman hankalassa tilanteessa, enkä tiedä miten suhtautuisin. Voisin sanoa tuntevani asiasta melkein henkistä pahoinvointia. Vaikea näistä on mennä suoraankaan kysymään, jos pahennan sillä vain tilannetta? ..tai oikeastaan olen jo kysynyt, mutta sitäkään ei voi tehdä kuin kerran, sillä muuten saan mustasukkaisen maineen.
Luulisi toisen ymmärtävän missä raja kulkee, vai voinko odottaa häneltä sitäkään?
Onko kumppanin aikaisemmat suhteet pulpahtaneet pintaan tavalla tai toisella ja miten suhtauduitte asiaan?
Olen itse hieman hankalassa tilanteessa, enkä tiedä miten suhtautuisin. Voisin sanoa tuntevani asiasta melkein henkistä pahoinvointia. Vaikea näistä on mennä suoraankaan kysymään, jos pahennan sillä vain tilannetta? ..tai oikeastaan olen jo kysynyt, mutta sitäkään ei voi tehdä kuin kerran, sillä muuten saan mustasukkaisen maineen.
Luulisi toisen ymmärtävän missä raja kulkee, vai voinko odottaa häneltä sitäkään?
Vastaukset 7
Vanhimmat
molemmat ovat jonkinlaisia ystäviä entistensä kanssa ja elävät tyytyväisinä yhdessä yhteiseloon sitoutuneena. Kumpikaan ei edes kuvittelisi tekevänsä mitään sellaista, mikä antaisi aihetta todelliseen uskottomuuteen.
Olemme myös tavanneet toistemme entiset yhteisissä juhla tilaisuuksissa, muttemme muuten treffaile toisen entisten kanssa.
todellisuudessa on sellaisia vanhempia ihmisiä jolla ei olisi ollut aikaisempia tuttavuuksia.
Jos näin on, on täytynyt elää aikaisemman elämänsä luostarissa tai munkkina vuorilla:)
sitä että joku kuulustelee minua entisestä elämästäni. Mitä se hänelle kuuluu? Etsin jotakin muuta seuraa.
kuulustella mutta jos uusi ihmissuhde olisi kovin vaitonainen menneestä elämästään, alkaisin epäillä että hän on ollut vankilassa tai jotain muuta epämääräistä löytyy menneisyydestä:(
että, molemmilla myös mennyt elämä. Muuten ei tule yhteiselosta mitään. Jatkuvaa riitaa...no, jos tuota mustasukkaisuutta esiintyy..niin pidä puolesi. Uskon itse vain avoimuuteen. Ja sitä kauttahan se luottamus syntyy.. Noista entisistä suhteista on toisaalta hyvä jos pystytään rauhassa ja luottamuksella puhumaan, tarkoitan nyt sitä, että toinen ei myöhemmin satuta..tietää ainakin toinen mitä toiselle on elämässä tapahtunut...paljonkin jos, surua siellä menneisyydessä, niin hyvä se on että, niistä voi toiselle turvallisesti sydätään purkaa..mutta, jos toinen kieltäytyy kuuntelemasta..niin enpä itse kyllä puhuisi. Satuttaa ei koskaan saa. Antaa arpisten haavojen olla, niitä ei saa repiä auki.
t.friidu
Asun suurehkossa kerrostalossa jossa lähes kaikki naiset ovat entisiä heilojani. Meillä on erikoiset välit koska voidaan käydä kylässä toistemme luona noin vain kun siltä tuntuu.
Elän poikamiehenä mutta voin harrastaa seksiä exieni kanssa kun mieli tekee, tekeekin aika usein.
Minusta tämä on hyvä systeemi enkä aio vakiintua ihan huomenna.
Ainut hankaluus on aviomiehet, koska muutamat exät ovat naimisissa mustasukkaisten miesten kanssa. Siksi en paljastakaan missä kaupugissa asun.
Olen eläkkeellä joten aikaa ja rahaa on riittävästi, kun kuntokin on vielä kohtalainen ei voi valittaa. Muutama mies talossa epäilee minua vaimoonsa, eikä syyttä.
Miksi naimisissa olevan naisen, jos omamies ei kykene, täytyy olla puutteessa. Onko se mieheltä pois jos nainen nauttii?
moraalisääntöjensä mukaan..ei siinä mitään...miehet ehkä tuohon uskottomuuteen paremmin (eivät kaikki) pystyvät..naisille useille kuitenkin tuo parisuhdeuskollisuus on se perusjuttu jolle parisuhde ikään kuin perustuu tai yksi parisuhteen kulmakivi tämä uskollisuus..mene ja tiedä onko kuinka monelle;) ja kyllä moni mies aivan varmasti vaimonsa jättäisi siihen paikkaan jos, vaimo olisi uskoton..Harva mies nyt omaansa haluaa muille jakaa.. en ole mikään asiantuntija enkä tutkija;) omasta näkökulmasta vaan.. itsellä kun sellainen periaate kuitenkin..että, yhdelle vain uskollinen..;)
t.friidu