videoitu syrjähyppy

Vaimoni Elina on varsin tyyppisuomalaisen naisen mallinen, vaalea, lyhyt suora tukka, suhteellisen suuri ja leveä takamus jota korostaa vielä se että hänen rintansa ovat pienet..mutta terhakan pystyt. Persevä, sanoisi varmaan joku… Hän on töissä erään afrikkalaisen valtion suurlähetystössä, en sano missä ettei tule diplomaattisia vaikeuksia jatkossa!

Viime aikoina on hänen työtaakkansa suurentunut, paljon ylitöitä ja iltapalavereja.Työtoverit ovat kuulemma niin charmikkaita ja mukavia, kohteliaita afrikkalaisia herrasmiehiä koko porukka. Heistä riittää kerrottavaa ja juoruttavaa paljon. Etenkin hänen päällikkönsä Michael vaikuttaa ainakin Elinan puheiden mukaan varsinaiselta ihmemieheltä.

Tyttöjen kanssa on myös alettu juoksemaan ulkona eri tavalla kuin avioliittomme alkuaikoina, vaikka he eivät koskaan tule meille, aina on treffit jossain ulkona.

Kerran kaupungilla törmäsimme tähän ”IhmeMichaeliin”, olimme ostoksilla ja kadun toiselta puoleleta alkoi kuulua möykkää: ”Elina! Darling!” Vaimoni punastui hiusmartoa myöden, supatti nopeasti minulle että tässä nyt on se Michael josta hän on puhunut. Hän hymyili tälle melkein kaksimetriselle korstolle, musta kuin yö, joka ryntäsi meitä kohden. Ennenkuin hän oli luonamme ehti Elina jo huikata nopeasti ” Hi Michael, meet my husband!” Michaelin into laantui huomattavasti, mutta sitten hän kasasi konseptinsa uudestaan ,hetkessä hän pumppasi jo kättäni ylös alas innostuneesti hymyillen. Hänen kätensä olivat suuret kuin lapiot. ”Nice to meet You, at last! We have talked about You alot!” Katsoin vaimoani sivusilmällä ja näin että hän yritti viestittää silmillään ja käsillään Michaelille: ”Varovasti…” Olin kuin en olisi nähnyt mitään, hymyilin ja vatkasin kättä takaisin, toivotin hyvät päivät ja haudujuduut.

No,hetken tyhjänpäiväisen jaarittelun jälkeen tämä Michael sitten häipyi omille teilleen ja me jatkoimme kotiinpäin. Päässäni surisi, olin saanut paljon ajateltavaa. Olin varma että näiden kahden kesken oli jonkunlaista vispilänkauppaa kyllä meneillään, kuinka pitkälle he olivat menneet, sitä en tiennyt.

Päätin lavastaa tilaisuuden jossa voisin ottaa asiasta selvää!

Oli tulossa suuri konferenssi johon minun täytyisi lähteä perjantaina illalla,en olisi kotona ennenkuin lauantaina puoliltapäivin. Kerroin siitä saman viikon alussa Elinalle, ja hän tokaisi hymyillen: ” No, sittenhän voin olla aivan yksikseni täällä ja nauttia rauhallisesta illasta.” Hymyilin takaisin, samalla kuitenkin ajattelin, että nyt saadaan nähdä sitten kuinka rauhallisesti sitä iltaa vietetään! Lupasin soittaa perjantai-iltana johonkin aikaan, ja kertoa kuinka konferenssilla menee. Kun hän nyt oli sanonut että hän olisi kotona, tämä oli keino varmistaa että hän olisi todella kotona lähellä puhelinta!

Lainasin töistä videokameran ja nauhurin. Nauhurissa oli toiminto jolla 4 tunnin nauhalle pystyi nauhoittamaan 8 tuntia ohjelmaa, kuvan laatu vähän kärsisi, mutta olisi kumminkin kutakuinkin hyvä. Eräänä iltapäivänä keskellä viikkoa ajoin kamat kotiin ja asensin nauhurin kaapin alle piiloon, ajastin sen nauhoittamaan iltayhdeksästä aamuviiteen perjantaina.Teippasin kaikki videonnäyttölamput näkymättömiin ja asensin sen jälkeen kameran laajakulman siten että kuvaan tuli sekä koko olohuone sekä osa makuuhuonetta avoimesta ovesta. Kamera oli ehkä hiukan näkyvissä, syvällä kirjakaapin hyllyllä, mutta siirrettyäni muutamia kirjoja ja Elinan keräilyposliineita uusiin paikkoihin olin tyytyväinen,

Elina ei huomannut mitään sinä iltana eikä myöskään seuraavina päivinä, joten kameran piiloitus toimi. Oli vaikeaa istua olohuoneen sohvalla tv:tä katsomassa ja olla vilkuilematta piilopaikkoihin. Elina suunnitteli kovaäänisesti perjantai-iltaansa, moneen kertaan hän vakuutti kuinka ”ihanaa olisi olla ilta itsekseen, vain rentoutua telkkaria katsellen!”

Perjantai-iltana kymmenen aikaan soitin hänelle sitten konferenssipaikasta, kyselin kuulumisia. Hän vaikutti hiukan hajamieliseltä, taustalta kuului musiikkia…” Katselen tv:tä, olen avannut pullon punaviinä, ihan rauhallinen ilta vain täällä,”Kerroin konferenssikuulumisia, kun Elina yhtäkkiä huudahti jotain..” Hoppsan! Oi,olin melkein kaata viinilasini!”… vähän juteltuamme niitänäitä toivotin sitten hyvät yöt. Ajatukseni hyppivät sinne tänne, vatsanpohjassa oli tunne…






Lauantaina saavuin kotiin puolilta päivin, kotona näytti kaikki olevan entisellään. Elina valitti väsyneisyyttä, oli ollut kuulema vaikeaa saada unenpäästä kiinni. Kiertelin huoneistossa vaivihkaa ja yritin nähda todisteita jonkun vieraan käynnistä. Mitään ei näkynyt, paremminkin oli koko asunto kuin paremmin siivottu kuin aikaisemmin,lähtiessäni. Elina pyysi minua viemään roskat ulos ja tohvelit jalassa kävelin roskapöntölle. Eräs ajatus kuitenkin sai minut avaamaan roskapussin. Ruuan tähteitä ja tavallista sälää mitä nyt roskapussissa yleensä nyt on. Paitsi suuri mytty talouspaperia runnottuna pohjalle, joka tuoksui…spermalta!

Koko lauantain ja sunnuntain olin kuin muissa maailmoissa, löytöni sai minut pois tolatani, yritin kuitenkin olla aivan normaalisti, kävimme vierailulla Elinan vanhempien luona, oli paljon muutakin jota piti hommata joten jotenkin viikonloppu sujui. En nukkunut montakaan silmällistä niinä kahtena yönä.

Maanantaina sitten livahdin töistä kymmenen aikaan, oli muka palaveria kaupungilla, soittaisin iltapäivällä sitten jos olisi jotain. En muista matkasta kotiin mitään, yhtäkkiä olin vain kotona. Kaivoin videonauhurin esiin kaapin alta, se oli nauhoittanut kaikki kahdeksan tuntia. Vapisevin käsin liitin nauhurin televisioomme, kelasin nauhan alkuun ja muutaman sekunnin ”lumisateen” jälkeen katsoin kuinka Elina istui sohvalla ja katseli televisiota. Hän näytti aivan tavalliselta, paitsi että hän ei ollut pukeutunut kuten hän normaalisti iltaisin pitää tapana. Nyt oli hiukset kammattu, meikkiä oli tavallista enemmän ja tavallisten farkkujen ja t-paidan sijasta hänellä oli päällään lyhyt hame ja paitapusero…pöydällä hänen edessään oli pullo punaviiniä, puolillaan, ja hän siemaili lasistaan silloin tällöin.

Kelasin nauhaa pikana eteenpäin kunnes hän hyppäsi kuvassa seisomaan, hidastin kuvan jälleen normaaliin vauhtiin. Ovikello oli nähtävästi soinut, hän kulki kameran ohitse ovelle, korkokengät kopisten, hymy huulillaan ja posket punoittaen.

Tuijotin kuvaruudusta tyhjää olohuonetta, kuuntelin kahinaa ja ääniä eteisestä. Yhtäkkiä ruutu täyttyi suuresta takinselkämyksestä, sitten astuivat sekä Elina että Michael käsi kädessä olohuoneeseen. Elina ohjasi Michaelin istumaan sohvalle,.keskelle kuvaruutua. Sitten hän pinkaisi ulos huoneesta taas, Michael nojautui omistajan elein taaksepäin sohvassa ja kokeili kädellään sohvatyynyjen paksuutta. Elina sipsutti korkeissa koroissaan takaisin hänen luokseen,viinilasi kädessään. Hän istuutui Michaelin viereen ja tarjosi hänelle viiniä,he skoolasivat silmät toisiinsa kiinnityneinä. Oli vähän vaikea kuulla mitä he puhuivat, jos nostin volyymiä tv:ssä kohina nousi melkein sietämättömäksi. Kuvaruudussa he tosin olivat jo jättäneet puheet sikseen, he olivat uppoutuneet syvään suudelmaan. Michaelin kikkara pää näytti pikimustalta vaimoni vaaleata ihoa vasten, Elinan käsi oli pieni hänen kädessään.

Suudelma tuntui kestävän ikuisuuden, näin kuinka Michael irrotti kätensä Elinan otteesta ja antoi käsiensä sitten vaeltaa vaimoni vartaloa lanteista ylöspäin. Hänen suuret kätensä hyväilivät Elinan rintoja paitapuseron päältä, irroittaen samalla nappeja taidokkaasti. Yhtäkkiä vaimoni istui hänen edessään ylävartalo paljaana mustia rintaliivejä lukuunottamatta. Michael kumartui eteenpäin ja nosti suurilla sormillaan hänen terhakat rintansa esiin ja kumartui imemään pystyjä nännejä. Elina nojautui taaksepäin sohvassa sulkien silmänsä. Hänen lantionsa nousit ja laski, hän oli jo kiihoittunut!

Michael suuteli ja imi hänen rintojaan, Elina nosti rintojaan käsillään Michaelin suuta kohti ja levitti jalkojaan kun musta käsi pakotti niitä levälleen. Näin että hän oli pannut päälleen sukkanauhavyön ja mustat sukat jotka olin hänelle joululahjaksi ostanut. Hänen hameensa oli noussut jo mytyksi lanteille.

Samassa pari kuvaruudussa hyppäsivät eroon toisistaan, Elina syöksyi pystyyn ja hame makkarana lanteilla juoksi pylly keinuen makuuhuoneeseen. Hän tuli heti takaisin puhelin kädessään. Jaha, minun puheluni konferenssista, ajattelin..
Hän asettui takaisin sohvaan ja hymyili kiimaisesti Michaelille. Tämä tarttui päätäväisesti kiini Elinan stringhousuihin ja veti ne häneltä pois, suuteli ja hyväili Elinan nilkkoja ja jatkoi suutelua jalkoja myöden ylöspäin. Ja tätä samaan aikaan kun vaimoni puhui kanssani puhelimessa! Elina levitti jalkojaan ja veti polvensa taaksepäin, koko hänen kostea sylinsä oli avoinna Michaelin edessä. Näin kuinka Michaelin suuri vaaleanpunainen kieli upposi Elinan häpyhuulien väliin ja hän hytkähti ja huudahti jotain, puhelin yhä kiinni korvassaan. jatkuu