Ihanasti runoja tuli
nurkkaan edelliseen,
siinä sydänkin suli
niissä matkoja teen.
Matkustaa voi runonmailla
yhdessä ystävien,
niin kuin puron lailla
yli kivien ja kantojen.
Tervetulleita kaikki runoset,
ilo niissä hehkuu kovin.
Mukavia on runon aatokset
runoja nurkka kaipaa avatuin ovin.
Taas runosi tänne heitä
ilostuttain kaikkia meitä.
nurkkaan edelliseen,
siinä sydänkin suli
niissä matkoja teen.
Matkustaa voi runonmailla
yhdessä ystävien,
niin kuin puron lailla
yli kivien ja kantojen.
Tervetulleita kaikki runoset,
ilo niissä hehkuu kovin.
Mukavia on runon aatokset
runoja nurkka kaipaa avatuin ovin.
Taas runosi tänne heitä
ilostuttain kaikkia meitä.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Kevättä harmaata
aika sen on.
Kellot jo sanoi
aika sen on.
Jos ei paista
sataa vaan
silti aika sen on.
Aurinko jos nukkuu
silti aika sen on.
Nautitaan keväästä
kun sen aika jo on.
Pieni runo pikkarainen,
sana sanalta muodostui.
Ajatusten kierto kulku,
siitä pian hahmottui.
Pikkarainen pieni niin,
omaa paikkaa etsii.
mistä sivun sellaisen,
johon mahtuis kokonaan.
Mahtuiskohan lehteen,
jossa runot julkaistaan.
Pikkuruno pikkarainen,
miettii sitä hetken vaan.
eihän paikkaa isoa kaipaa,
pienen, pienen vaan.
Paikallis lehti pieni niin,
se nyt pikkaraisen saa.
Jos luokaltani pääsisin,
sen ilon vielä kokisin,
se ilo suuri oisi.
Vaikk´ ehdotkin mä englannista saisin,
se ei viel´ mitään oisi,
vaikk´ kahdetkin,
mutt´ silloin kesä piloill´ oisi!
Näin vakavia runoilin ja pelkäsin joskus viisikymmenluvulla. Ei kevät ole aina kaikille sitä iloisinta aikaa!
Kohdallani asiat menivät hyvin, en saanut ehtoja. Todistuksessa oli kaksi vitosta, toinen englannin-, toinen saksankielessä!
Huvittaa vaan tuo runoni, se syöpyi syvälle aivolokerooni, koskapa sen vieläkin muistan!
Vettä sataa,
lumen surmaa,
näin aina mainitaan.
Jo olis aika kevään tulla,
pajunkissat kukkimaan.
Kevään kukat alla lumen,
kuulostelee joko saan,
nousta kevät ilon tuomaan,
ihmismieleen apeaan.
Kohta nousee kukkanen,
lentää lintu pienoinen,
tervehdyksen meille tuoden
kaukaa mailta vieraiden.
Aurinko armas paista meille,
lapsosille, aikuisille,
kevät mielen esiin saat,
siitä kaikki iloitaan.
Niin pienen runonko
aikaan saisin.
Kun värisen enkä
ymmärrä laisin.
Miks'kevät ja talvi
vain taistelee.
Kun mullan suojassa
valmius on,
Sen lämmön,lemmen
ja auringon.
Hepokatin soitto
Silloin vasta riemu pihamaalla koitti,
kun hepokatti viuluaan iloisesti soitti.
Perhoset tanssivat kukkien yllä,
kimalaiset kisailivat pörräilyllä.
Surviaiset tanssivat ylös ja alas
kirjava sukka toisessa jalas.
Leppäkertut tanssivat varovasti
etteivät putoaisi nurmikolle asti.
Korento komeasti mallia näytti
suuria siipiään purjeina käytti.
Välillä pysähtyi kokonaan,
saadakseen toiset katsomaan.
Hepokatti lisäsi tahtia,
tämä on jo melkein jahtia
huusivat surviaiset hädissään
ja heiluttivat sukkaa käsissään.
Iloista kesän odotusta!
Tiskit altaan koneeseen mä lastaan,
pesujauheen mukaan laittelen.
Napin painallus ja taasen hyriseepi,
huolet astioista unohdan.
Joka päivä kaikki toimet hoidan,
aatokset jo kevääss' askaroi.
Nukun yöni, herään aamuun uuteen,
kaikki ajat meille hyvät on.
Joskus öisin minä kauas kuljen,
lapsuusmaahan asti vaellan.
Puutarhassa pienen portin suljen,
siinä haka sekä lenkki pien'.
Kuljen kauan, tutut pensaat nähden,
katson sisään keittiön ikkunaan.
Äitiä en siellä enää nähdä
voi, en isää enää konsaaan.
Paljon sain mä elämältä täällä,
silti kotiin aina kaipailen.
Aamusella herätessäni mä
tiedän jostain kaukaa tulleeni.
Kiitän Luojaani mä kaiken aikaa,
Hän on aina hädäss' auttanut.
Hänen kanssaan elän elämääni,
kunnes kotiin viimein palajan.
*****************************
Vaari ja muorikin pirtissä pyöri
viitisen pikkuista jaloissa hyöri
ilo oli korkealla katossa
tuossa elämisen riemun ratossa.
Tuli siinä vieraskin pirttiin sisään
tyttären haki vaikka vilkaskin isään
Tyttö laittoi kätensä kaulalleen
altis oli poika lemmen paulalle.
Siinäpä kävi sitten sellainen vuoksi
tyttö jo nauraen pihalle juoksi
puimaladon ovesta pujahti sisään
piilohon juoksi ja pelkäsi isää
vaan poika silti soman suukkosen sai
ja aikanansa heistä tuli pari kai.
Kaunis on keväinen kukka,
alla sammalnukka,
liilahtavat kukat nuo,
hedelmää ne syksyyn tuo.
Kaunis varsi on ja hento,
toden totta aika rento,
kukinto kun ohi on
kehittää tuon karpalon.
Kiisselinä maukas on,
salaateissa verraton.
Terveyspommi arvatkaas
puolijäinen haukatkaas.
Silmät kostuu, vääntää suun
voittaa vitamiinin muun,
arvomarja, siis poimitte,
hukkaan eivät jouda ne!
koskaan enää palaa
vaan kirjoitan tänne salaa
ajanrattaat eteenpäin pyörii
mummot vaarit ympärillä hyörii
illanjatkoa kaikille:)
On se kumma tämä vanhuus,
vaikka lapsuudesta on ikuisuus,
muistot vain mieleen palaa,
ikäänkuin aivan salaa.
Koti pieni laidass´metsän,
leikit metsän siimeksessä.
Kaikki kaverit niin monet,
pojat sekä tyttöset.
Yhdess´kouluun kuljettiin,
pitkä matka oli niin.
Oli sadetta tai pakkasta,
aina nautimme me matkasta.
Voisin tässä vaikka lainata,
osaa kuuluisasta runosta.
Se kertoo siitä unesta,
tuosta näystä toistuvasta.
Olen unessa useasti,
sinun kaduillas`koulutie,
kotiportilta kouluun asti
mun askeleeni vie.
Hiljaa hiivin runonurkan luo
kun muut nukkuu, runoni tuon
aihetta runoon löydä en
keväästä kuitenkin kertoen
Pian aurinko sulattaa roudan
kevät tuo myöskin poudan
kesään aikaa on vain vähän
siks runoni kirjoitin tähän
luen runoja niin loistavia
toinen toisiaan parempia
siitä kiitosta pitää antaa
jokaiselle joka runoja rustaa
runonurkan hellään huomaan
niin monille iloa tuomaan.
Kevät toi runon elämään
sulatti rinnastakin jään.
Lintujen kevät lauluihin
niiden suloisiin sointuihin
yhtyä tahdon laulamaan
kevään onnesta kertomaan.
Talven lumi ja pakkas sää
kevään mukana häviää.
Aurinko ruodan sulattaa
maa lämpöään rakastaa.
Henkäyksen hellän, lempeän
kuulen sanoista ystävän.
Löytyi lämmin tunne kevään
kuin nuortuneena herään.
Keloja siirrettiin
kohti kesää.
Aurinko ei
huomannut sitä.
Nytkin vaan
kylkeä kääntää
huokaillen
unissaan.
Usva sumu
lunta sulattaa
ja kesää odottaa.
Aikakin on kellot siirtää
aurinko jo taivaankantta piirtää
linnut pariansa hakee
visertelee pitkin mäkee
nuoret uskaliaat rakastuneet
kihlat kaupungista hakeneet
pelänneet ei suurta lamaa
huonoakaan elämisen jamaa
lumet mäiltä pakenee
roudat mailta sulanee
näyttää vanhan silmin
kuin uusintoja filmin.
Ulkona väki siristäin
silmiään auringossa.
Aiheita runoon tiristäin
ovat mielen piilossa.
Voi kuin kaunis on
kevään alun hetki.
Mieli malttamaton
ulkona tehtävä retki.
Ilta kun koittaa
runot pulputa voi.
Kirjoittaminen voittaa
ken kaikesta unelmoi.
Kevät aikaan saa
iloisen mielen.
Kasvoja koristaa
hymy kaikkien.
Runo auringolle,
runo elämälle,
runo ystävälle
myös nurkkaselle.
Kaikille meille
kevään teille.
Mä kuljin polkua kaitaa
se oli lapsuus aikaa
halki metsä haan
postia hakemaan.
Se oli mummoni lehmihaka
oli mukanani paperinpala
istuin kannolle kirjoittamaan
ikävääni kertomaan.
Siinä itkin ja kirjoitin
äidille tietenkin
postini lähetin
sen sallaa mummolta sujautin.
mummon kirjeeseen tietenkin
pienen aukon repäisin
kirjekuoresta tietenkin
ja lappuni sinne sujautin
Tuli nuotiossa himmenee,
ympärillä kaikki hiljenee
Värit hiilloksen kun nään,
hetkeksi mä vielä jään
Siinä oranssit ja tuhka tumma
yhteen liittyy, ilon, surun summa.
Ilon värit oransseina on,
tummat, väri surun kohtalon.
Siinä katson hehkuun hiilloksen,
siinä matka mainen ihmisen.
Ilta tummuu, läikkyy pinta veen,
hiillos kuuluu päivään eiliseen.
Ilta on niin tyyni, kesäinen,
tästä nautin, hiljaa hyräilen.
Laps' Suomen ethän vaihda pois,
mut' näin mun hyvä olla ois.
Luonto lepää, nukkuu lintusetkin,
uusi aamu, avaa kukkasetkin.
,
Vain tuokio tuo
joka palaa,
mieleeni
aina kuin salaa.
Rantakallion suojassa
näin sen,
Suomen jalon,
valkoisen joutsenen.
Lipui ääneti
kaislikon reunaa,
sinne poukamaan
tuulilta suojaan.
Siinä mättäitä,
pieni on luoto,
siihen kaisloista
pesän muoto.
Joutsen parilla
rauhaisa ranta,
kirkas vesi,
suojakivet ja santa.
Näkyvyyttä on,
varjot ja valot,
Ei häiriöks'
naapuri talot.
On kevättä ilmassa, on,
laulu lintujen soi loputon.
Ikkunastain katselen
touhua eläinparien.
Rusakkokin valittunsa
tuo ja esittelee onneansa.
Entäs mustarastaani,
erakkoni, onnenlintuni.
Löytänyt on puolison,
aivan sovussa nyt on.
Yhdessä nyt piipertävät,
väliin mäntyyn pyrähtävät.
Parittain nyt kaikki vaan
ovat tosi onnessaan.
kevään olen kuullut
muuttolintujen laulussa
mahtavassa ryskeessä
veden viedessä
tunturien valkoisen itkun
kauaksi merelle
kevään olen maistanut
auringonlämpimässä tuulessa
rakkaani katseessa
itse olen avannut ikkunani
kevättuulien kulkea
huoneeni seinät
meren vesi uurtaa
jään hajoavaksi
levottomat aallot
sitä kuluttavat
uupumattomasti
puro uurtaa
hennon uomansa
kaukaa niityiltä
vihdoin yhtyy
meren syliin
meren yllä aurinko
hyväilyynsä sulkee
taivas sineen hukuttaa
Kaikki runonon ystävät pääkaupunkiseudulla.
Tänään Vuosaaren kirjastossa, kahvila Pokkarissa klo 18.00 on mahdollisuus kuulla kirjoittamani kirjan Ketun kauppa runoja. Näyte kirjasta yllä kts. Hepokatin soitto. En tiedä montako runoa tilaisuudessa voi lukea.
Kutsuu päivän
kauneus aurinkoon,
kutsuu kevät,
kutsuu huhtikuu.
Tuulettamaan
keuhkot haukkovat
ulos aurinkoon.
On virrannut paljon vettä,
ja huuhtonut saariston rantaa.
Niin kaunis on kallion pinta,
niin sileä puhdaskin lie,
niin usein aatoksissain
käy jälleen sinne tie.
Missä kesät keralla lasten,
usein soudimme tuulta vasten.
Me kalaa siellä hyvin saimme,
illalla maitoa talosta haimme.
Lauantaisin ootimme isän tuloa,
nuorin sylissä,me juostiin rantaan.
Vauva istumaan alas santaan,
Sinä tulit,voi tervetuloa,
Ihmiselämän korkeinta suloa!
=============================
Yö huhtikuun keväisen
oudon etäisen
unen pois karkoitti
minut vain unhoitti.
Pyysin uneen mukaan
ei huolittukaan,
kierin pyörin lakanoissa
vaaleissa noissa
aamun kai asti.
Tänään otin sauvat mukaan
läksin ulos tuulentupaan,
Kevätilma raikas niin
luihin käy ja lihaksiin.
Laitoin oikein myssyn päähän
ettei mene aivot jäähän,
sitten reippain askelin
itseäni liikutin.
Päätös vahva pitikin,
kilometrit saavutin,
mittari kun mulla aina
taskussa ei paljon paina.
Numerot ne siihen piirtyy
aina kun vain jalka siirtyy.
Tuli siinä lämminkin
ennen kuin mä odotin.
Maisematkin vaihtui kovin
kävellen ja reipas olin,
hyvän mielen sieltä sain,
pajunkissat vaasiin hain.
tullessa hain kaupan kalaa
ettei pääse nälkä salaa,
vatsassani kurnimaan
laitoin sen jo paistumaan.
Pienen kevätkeijun suru.
Oli ystävänsä hukannut,
niin monen vieraan joukkoon.
Hän oli kuin ihan eksynyt,
kun ketään ei tuntenut tutukseen,
eikä keltään voinut kysyäkkään.
Ei nimiä keiju tienyt,ei yhtään,yhtään.
Sydänkeiju huomasi hädän tuon
ja kuiskasi korvaan nimen.
Sai kertoa huolensa, avun sai
oli tunne kuin kauniin sunnuntain!
Kevätviirissä aaltoilee kiitos!
Haisunäätiä keiju ei siedä,
ne saisi jonnekin Timbuktuun viedä!
Soi puron laulu riemuaan,se hyppii loiskien kivien yli,
vaipuen hiljaseen odotukseen,suvannon luona uinuakseen.
Kuin hienointa, hennointa aavistaen, peilautuu
auringon kuva.
Et levätä saa, taas
nousee tulva,ja riemulla menosta nauttien, se onnestansa laulaa
Taivaankansi peittynyt on
sadepilveen tummanpuhuvaan.
Huhtikuun päivä valoton,
sataa, saa sisällä istumaan.
Säätieteiliä huomiseksi lupaa
auringon kirkkautta.
Kevät tuo iloa hupaa
kukantuoksua uutta.
Kevätsade pois pesee
talven kylmät yöt.
Kevätsade ropisee
puutarhassa alkaa työt.
Jos laulun tehdä osaisin,
sen heti kohta tekisin.
Vuodenajoista kirjoittaisin,
soman sävelen tekisin.
Kevät antaisi aiheita,
monenlaisia tunnelmoita.
Kaikki odotamme kesää,
siitä tuliskin juttua lisää.
Syksy väriruskassaan,
antais´aiheen laulamaan.
Unohtamatta talveamme,
valkoisia, kauniita hankiamme.
Turha edes yrittää,
antaa viisaampien virittää.
Niin kauniin hellyyttävä runo,
Nyt lisää ajatuksia puno!
Se meille antaa
ja yli kantaa,
tään murroskauden yli!
Ei runo meiltä vaadi
ei minkäänlainen raati.
Voi estää sanomasta miten,
vain itseämme siten,kuin tarpeemme on tuoda,
ja toisillemme sisintämme tuoda!
samaan paikkaan aina avoimeen
kirjoitetaan milloin vaan
ei vuoroa ei aikamäärää
ystävä niin vapaa olla haluaa
mutta tiedän että haluan
sen ajatuksen hänen lukevan
ajatuksensa tarkasti luen
en kirjoita, olet tärkeä
ei minuakaan tärkeäksi
sana kirjoitetaan
ajatuksin hetken vaan.
Niin tärkeä
on omistaa ystävä
joka ymmärtää
vaikkei aina järkeä
jutuissani lie
hän aatokseni vie
pois arkipäivän ympyröistä
lepohetken antaa
sanoillansa kantaa
jos hetken heikkona horjun
apeutta mielestä torjun
hän runoillaankin joskus ilahduttaa.
Sekö se aina on tärkeä,ei,ei se niin voi olla! "Ken kerran voi itsensä unhoittaa, se unten onnen saapi" E.Leino
tiedän olevan paljon tärkeämpää!
Se, jos mikä antaa tunteen eletystä elämästä, onnenstakin----,joka on paljon suurempi kuin
henkilökohtainen onni.
Aatteita yönselkään.... yhdeltä runonurkan ystävältä:)
Kuitenkin
jokaiselle
ihmiselle
oma itse
on läheisin ystävä
pitkäaikaisin
tutuin
viimeiseen hengenvetoon saakka
kun rakastaa itseään
rakastaa varmaan muitakin.
oisinhan onneton
jos itse ei mulle tärkeä ois
se olkoon minusta pois!
Vaan joskus meiltä vaaditaan niin,
että toisen ihmisen ajatuksiin
on oikein itsensä antaa.
Myötäelää,kuunnella ja tukea
kai tästä jotakin vois lukea!
Ja sitäpaitsi minä olen ihana:D
Palmusunnuntain aamu koittaa,
se kevään äänin meille soittaa.
Päivä alkamassa jo on,
aurinko taivaalle tulkohon.
Luvassa meille kyllä on,
tuo nousu myöskin auringon.
Pajunoksia keräämään lähden,
maljakkoon laitan pääsiäisen tähden.
Tuo tunneta pääsiäisen eloon,
siitä riemua koko elämän menoon.
Muutaman oksan kranssiksi väännän,
puputja tiput oksille käännän.
Rusetti vielä nauhoineen,
somapa tuli kaikkineen.
Pääsiäisleivontaan rahkaa käytän,
munia keitän pöytään laitan.
Mämmiä vielä kun kaupasta ostan,
siitäpä mielen korkeelle nostan.
Näitä nyt mietin, pyhänä tässä,
mitä kaikkea olenkaan tekemässä.
Vieläpä aikaa on mulla tovi,
mietteeni muutan, jos ei nämä sovi.
Hyvää Palmusunnuntaita kaikille runonurkkalaisille!
On aamu palmusunnuntain,
ovikelloa joku kilkuttaa.
Viisi noitaa rappusellain
mulle vilkuttaa.
Käsikaarin virpoen,varpoen,
silmät kirkkaina, noidat hymyää.
Koriin makeisia antaen
mummo, pappa kaapillensa lymyää.
Pisamaiset kasvot pikkupojan,
huivin alta pilkistää.
Siskokset koristaneet ovat
myös kasvot veljen tään.
Halit pikkunoidat saa
he ilosena päivää jatkaa.
Noitia kovin naurattaa
jatkaessaan matkaa.
Mä arkistoja katselin
kun jo arkistoa itsekin
olen.
Jo vuonna 200kuus
tää runo mulla oli uus,
uudelleen sen tänne tuon
ja kopion nyt teille luon.
--------------------------
Vanhana naisena
hyvä on olla,
vaikk' ei aina
säteile polla.
kadulla rauhassa
kulkea saa
ei sua miehet enää
käänny katsomaan.
Aivan nuori mies,
huomannut olen,
on ihan kohtelias kuitenkin
ja aukaisee oven.
Hän bussissakin
paikan antaa
ja laukun painavankin
sisään kantaa.
Mutta ehkä kevätaika tää
myös vanhat herrat herättää,
mulle katseen kauniin suo
ja tulipunaruusun tuo.
niinhän se varmaan onkin
vanhat miehet luokin
katseensa muualle päin
kun mieliteko on nuoriinpäin.
Eihän se ole ihmekkään
mies kun ihailee itseään
mielestään vuosia karistaa
ja naisen vaihtaa nuorempaan.
Mut nuoret miehet vallattomat
vanhempaa hyvin kohtelevat
ovet oikein aukaisevat
arvoa naisille antelevat.
Mitäpä muuta voin sanoa
kun mies lempeä janoaa
mikään siihen ei auta
se on tauti, jukulauta
Mut ollaan naiset varmoja
et onni suosii harvoja
vanhat miehet kuitenkin
arvoa antaa meillekin.
Jokohan runokonini laukkaisi
joko vihreää ruohoa haukkaisi
pitkään ollut on muilla mailla
ihan kuin jotain ollut ois vailla
pikkuhiljaa ruohoa haukkaa
kohta jo meneekin täyttä laukkaa.
Vanhuutta eihän toki meidän ikä
pitää ihan miettiä, että mikä
on ikäkausi menossa parhaimmillaan
kun tunteetkin kuohuvat kuumimmillaan.
Nuoret herrat kumrtavat, pokkaavat syvään
monet lupaavat kuljettaa onneen ja hyvään,
mutta varottava on miehiä moisia.
Haluavat vain laiskoina vuotella koisia.
Ovat kohteliaita ikäisemmekin herrat
sen kokea olen saanut monet kerrat.
Vievät valssiin ja jenkkaan kuin vanhaan aikaan
ja minä kun uskon tanssin liikkeen taikaan.
Kevät herättää lemmen vanhaan ja nuoreen
kunhan osuu kohdalle mahlan tuoreen.
Sellaisesta ei irti halua heti päästää,
mutta onko mieltä kohteliaisuuksia säästää.
Paras katsoa on suoraan kun kohtaa hienon miehen.
Ei ole aihetta kääntää katsetta alas tiehen,
vaan silmäniskulla voit herättää kiinnostuksen
joka avata voi elämään ihan uuden uksen.
Kokeillaan huomenna mikä taika hymyllä on.
Ei kaikki ole aina kädessä kohtalon.
Herralle vanhemmalle hurmaavin hymysi suo
hän jo huomenissa niitä ruusuja sinulle tuo.
Kevät herättää unelmat alta kuoren
saa romanttiseksi vanhan ja nuoren.
Uusi runo tänä vuonna kirjoitetaan.
Uusi lemmen tarina keväässä aloitetaan.
Tämä harmaus,
vesipisarat koivun oksilla.
Lämmin sää,
mutta tarvitaan talvivaatteita.
Kesän odotusta,
milloin kukkii pihassani narsissi.
Kukat pääsiäiseksi,
pajun oksat kissoineen palmuiksi.
Missä aurinko,
kaikki on nyt kiinni valosta.
On tyyntä,
tunnen kasvoillani kostean viiman.
Aikainen kevät,
kylmää ja räntäsadetta odotettavissa.
aamua on ankea harmaa.....
katson mä pellon sarkaa
joko pian se vihertäis
ja viljaa kasvattais
mutta harmaana on
ja niin lohduton
on keväänkin odotus.
Loikki pupu riemuissaan
uudessa kevät turkissaan.
Kahdelle jalalle noustessaan
katseli näkyiskö kultastaan.
Siellähän,-- siellä, nyt loikataan
vauhtia otti ja ---hupsis vaan.
Lensi puron pohjalle istumaan
innoissaan kun loikki.
Ei sentään tassu poikki
Mutta turkkinsa pahasti kastui
synkkänä tuijotti purossa lastui.
Kultansa vilkutti korvillaan
Tule nopsaan jo tänne kuivempaan.
Tyttöpupu hellästi viikset suori
vielä pienen pajunkin urholle kuori.
Aurinko pilkisti pilven takaa
onnea kaikille halusi jakaa.
Osta pussi venhnänsiementä
vadille multaa, siihen kylvä
kastele ja muovi päälle laita
pari päivää mieles malta
sieltä nousee oras vihreä
joka kasvaa ihan silmissä.
Voi sitä ihan syödäkin
lisätä silppuna salaattiin
mutta parasta on silmän ruoka
pääsiäistipukin onnesta huokaa
päästessään sinne laiduntamaan
suklaamunia jemmailemaan.
peilissäni on harmaata tottavie
nyt neuvoi naapurini, romanimies
katso aamulla peiliin ja tykkää siitä mitä näet
niin oikeastaan tykkäänkin, harmaastakin
siihen vielä vähän hymyntapaista
niin oikeastaan
enhän pitämättä olla voi
Hiljaisen viikon hiljainen ilta
mielessäni vain muistojen silta
pääsiäisen aikaan kuljimme siellä
kahdestaan keväisen rakkauden tiellä
ei siitä kovin monta vuotta ole kulunut
eikä muisto niistä illoista haihtunut
ehkä hän vielä lähtisi kanssani sinne
lähtisin mukanaansa vaikka minne.
Näin pienen kulkijan
polullani matkaavan.
Suuri reppu selässä,
käsi äidin kädessä.
Niin pienen pieni oli kulkija,
tuskin ehti kävelemään oppia,
kun jo täytyi matkatessaan kantaa
selässänsä suuren suurta taakkaa.
Olisin tuon taakan ottanut,
sen kotiin asti kantanut,
lienee nykykasvatuksen A ja O
jokainen taakkansa kantakoon.
Joka toinen keskiviikko
kokoontuu paikallinen "Eläkeliitto."
Milloin esitelmöi eläinlääkäri
milloin mukana vanha jääkäri.
Juhlissakin yhdessä käymme
yhtenä joukkonakin näymme
kun bussin kyljessä lukee kuntamme nimi
ja se ei olekaan mikään mini.
Arpajaiset pidetään joka kerta
se on hyvä tulolähde, kuin merta,
jonne saalis ui ihan huomaamatta
eikä moni jää arpavoitoitta.
On siinä lapasia, sukkia, kahvia, leipää,
kun vilkaisee voittojen pöytää.
Ihan juhlalle tuntuu arkinen päivä
haihtuu viimeinenkin ikävän häivä.
Kun astuu pankin kerhohuoneeseen
saa hajutuntuman kahviin tuoreeseen.
Kymmenissä lasketaan osanottajien luku
asu vapaa, villapaita tai puku,
kun yhteislaulut raikaa ja kuunnellaan
mitä asiantuntija mieltä on asiaan
joka kerhossa mottona on sillä kertaa.
Enpä tiedä mihin tätä vertaa.
Tanssimaankin kuljemme porukalla
kokoontuminen linja-auto asemalla
josta suunta sinne minne kutsuttu on.
Kukapa vois olla tässä joukossa onneton,
vaikka sataa räntää ja lunta
jo seuraavasta reissusta näemme unta.
Arkisestakin päivästä tulee juhlaa
kun ei sitä turhiin murheisiin tuhlaa.
On kesä tulollaan, tuulee ja sataa
kun pilvet alhaalla vielä mataa,
mutta maltetaan hetki, toukokuussa
on jo vehreys maassa ja lehtipuussa.
Telkkari on romuna
mummo ihan hermona
nyt ei näy emmertaalit
eikä mitkään muutkaan vaalit
kaksi muuta kanavaa
kyllä hyvää kuvaa saa
mikä tätä yhtä riivaa
kun ääntäkään ei aikaan saa.
pirpana, digisovitin vaan
toimi ei nyt virassaan
asemien haun virittelet
töpselinkin irrottelet
sitten uudestaan se kytke
eiköhän se taasen toimi
aivan sinun omin voimin.
Vaan kun koko talossa
sama ompi ongelma
eipä hätää tässä lainkaan
huoltoyhtiöpä apuun riensi
varmaan jotain antennia kiersi
kohta kuva kuntoon saadaan
eipä tarvii mummon varmaan
uutta telkkua mennä ostamaan
kiitos jj. kun huolta kannoit
mulle lohdutusta annoit.
Voi,voi digi
tulee tässä hiki.
Mieliohjelmas se tietää
eikä voi sietää,
sinun siitä nauttivan
ja vielä iloitsevan.
Silmiä jo siristää
alkaa pipo kiristää.
Nyt tekstin peittää
lapun päälle heittää.
Tai mosaiikkilla koristaa
kuvat kummasti kiemurtaa.
Tai ei singnaalia anna
täytyy tarkistukseen panna.
Kanava näkyy yks ja kaks
kolmosta ei saa paremmaks.
Siinä pomppii katselijat
ohjelmien maksajat.
Istahtaa ja hyppää
anteenin suuntaa nyppää.
Näin valtio notkeutta tukee
suun painaviin sanoihin pukee.
Keveäksi käypi paino
mielessä anteeni vaino.
Kuinka kaunis oli aamun kajastus!
Tummalla taivaalla viipui vielä tähtien vyö.
Lintujen viserrys toisilleen täytti jo ilman hiljakseen.
Kello oli 05.10 ja minä noudin sanomalehden.
Olin osa tätä hetkeä, tämän luomakunnan osa.
Jotenkin pyörällä päästäni taidan olla
toisena hetkenä pirteä peipponen
toisena pelkkä pyöreä nolla
aurinkoa, valoa kaipaan
ja sitä kiireesti pakenen
tummien lasien,
paksujen verhojen taa.
Vaikka valo piristää
silmiä se siristää
haahuilija piiloutuu
vaikka paistais kuu
liika valo silmään koskee
enemmän kun ikää tulee
aurinkolasit onneksi suojaa
haahuilijallekin piilon antaa
vielä pitkä lippa päähän
voi mennä vaikka mihin säähän.
Aurinko horisontin värjää
ilman valoja aamulla pärjää,
mutta silmiä pitää suojella
ja rasvata posket huolella,
etteivät ne säteistä pala.
Nauttimaan valosta ala.
Pirteyttä elämään löytää
tulppaanikimppu koristaa pöytää.
Aurinko vitamiineja kantaa
kun iholle sen paistaa antaa.
Ei aina jaksa tehdä ja raataa
laiskuus joskus jokaisen kaataa,
mutta aukaiset verhot ja ikkuna ulos.
Anna valon olla päivällä ilos.
mukaan ehtii
ennenkuin lehtii
selataan
eteenpäin
kas näin
iloiset terveiset kaikille laitan
pajusta kauniin oksan taitan
mukaan keltaisen pienen tipun
ennenkuin laidan ylitse tipun.
Toinenkin täällä nyt piipittää
kohta on montakin visertäjää
pallerot pienoiset hyppelee
terveiset kaikille huiskuttelee.
Hauskaa Pääsiäistä!