Mulla on kysymyksiä joihin haluisin et joku vastais, en tiedä onko turha toivo mutta kumminkin:
1.Joskus ennen nukahtamista nään silmäluomien "takana" sellasen kirkkaan välähdyksen..se ikäänkuin "leimahtaa" yhdessä sekunnissa ja häviää heti. Avaan aina samantien silmät koska pelästyn senverran mutta kaikki on ihan normaalisti eikä mikään pimeessä huoneessa voi heijastaa tms...? Eli mitä se on?
2.Oon jo puol vuotta ollu tosi surullinen ja itken usein ilman mitään syytä..saan välillä ikäänkuin "kohtauksia" että itken ihan hervottomasti koska tuntuu niin pahalta. Kun se kohtaus alkaa hellittää niin päässä tuntuu tosi raskaalta ja maailma vähän keikkuu ja olo tuntuu epätodelliselta. Onko tää hiukkaakaan normaalia? Vai oonko tullu hulluks tai jotain?
3.Oon viillelly kaksi kertaa. Isäni sanoi, että jos nuori alkaa satuttamaan itseään niin heti vain mielenterveystutkimuksiin. Vanhempani eivät tiedä viiltelyistäni mitään, pidän aina pitkähihaisia paitoja jotta jäljet eivät näkyisi. En halua kertoa vanhemmilleni asiasta, koska he luultavasti suuttuisivat ja huutaisivat, enkä voi mennä terveydenhoitajallekkaan puhumaan koska tietysti se ottaisi vanhempiini yhteyttä. Mitä teen? Kenelle voin puhua?
Kaikki kai johtuu siitä ihanperus asiasta, ettei hyväksy itteensä. Pidän itseäni läskinä ja rumana, ei siitä pääse mihinkään.
1.Joskus ennen nukahtamista nään silmäluomien "takana" sellasen kirkkaan välähdyksen..se ikäänkuin "leimahtaa" yhdessä sekunnissa ja häviää heti. Avaan aina samantien silmät koska pelästyn senverran mutta kaikki on ihan normaalisti eikä mikään pimeessä huoneessa voi heijastaa tms...? Eli mitä se on?
2.Oon jo puol vuotta ollu tosi surullinen ja itken usein ilman mitään syytä..saan välillä ikäänkuin "kohtauksia" että itken ihan hervottomasti koska tuntuu niin pahalta. Kun se kohtaus alkaa hellittää niin päässä tuntuu tosi raskaalta ja maailma vähän keikkuu ja olo tuntuu epätodelliselta. Onko tää hiukkaakaan normaalia? Vai oonko tullu hulluks tai jotain?
3.Oon viillelly kaksi kertaa. Isäni sanoi, että jos nuori alkaa satuttamaan itseään niin heti vain mielenterveystutkimuksiin. Vanhempani eivät tiedä viiltelyistäni mitään, pidän aina pitkähihaisia paitoja jotta jäljet eivät näkyisi. En halua kertoa vanhemmilleni asiasta, koska he luultavasti suuttuisivat ja huutaisivat, enkä voi mennä terveydenhoitajallekkaan puhumaan koska tietysti se ottaisi vanhempiini yhteyttä. Mitä teen? Kenelle voin puhua?
Kaikki kai johtuu siitä ihanperus asiasta, ettei hyväksy itteensä. Pidän itseäni läskinä ja rumana, ei siitä pääse mihinkään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
1. Täysin normaalia.
Mä olen nähny valoja, kuullut pamauksia ja nähnyt mustia hahmoja huoneessani.
Se kuuluu siihen kun alkaa nukahtaa.
Ihan normaalia.
Fysiologista syytä en tiedä mutta normaalia se on.
2. Nuoruuteen kuuluu mielialojen vaihtelut.
Vanhempas saatto kokea täysin samaa.
Voit aina puhua tunteistasi vanhemmilles tai muillekin, kavereilles tai terkkarille.
Puhuminen auttaa.
3. Terveydenhoitajilla on vaitiolovelvollisuus.
He eivät saa kertoa.
Puhu terkkarille.
Voit myös soittaa johonkin nuorten auttavaan puhelimeen. Vaikka joku Mannerheimin lastensuojeluliitto.
Kyllä heitä on paljon joille puhua.
Seurakunnissakin on nuoriso ohjaajia, jotka kuuntelevat ja auttavat.
Sen olen huomannut ettei kukaan ole ruma.
Oikeasti.
Lihavuus taas on terveydellinen kysymys.
Ei se ulkonäkönä ole suuri tekijä.
Aina voi kuntoilla järkevästi ja muuttaa ruokatottumuksiaan niin ettei syö roskaruokaa.
Syö siis säännöllisesti ja tavallista ruokaa.
Mitkään oksentamiset tai sellaiset eivät ikinä ole toimineet eivätkä tule toimimaan.
Aina voi puhua.
Se auttaa.