sinulle kaikkein rakkain?
Mikä kotonasi oleva esine on
kappala.mix.
12514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kotona oleva. En kuulemma kuitenkaan saa sanoa sitä esineeksi enkä petiobjektiksi. Uhkaa hurja huitaista heti veskalla päin näköä ja se veska varmaan painaa enemmän kuin koko huushollin synnit. Kumma tapa pitää käsilaukkua jonkinlaisena "kotiseutumuseona", vähän kuin minulla talletella esim. rikkonaisia sukkia "jos niitä vaikka joskus tartteisi".
Eli kyllä se rakkainen "esine" on kukkanen, kaksijalkainen ja kulkee hameessa - jos muistaa pukea jotain kotioloissa. Eikä kovin pahasti vielä rupsahtanut.
Säilyy, kun muistaa jutella sille välillä nätisti ja antaa vettä (tai muonaa), rakkautta ja "substaralia" eli sellaisia valtion vaihdantavälineiksi painattamia paperilappusia.
Muuta roinaa on seinällä: Vanha tuohikontti. Kuulemma eväiden kuljetuksesta ainakin kolmen sukupolven takaa isäukon suvusta kaskenpolton ajoilta jäänyt. Ja omat juoksupiikkarit neljän vuosikymmenen takaa.
Nuo se "kukkanen" on ehtinyt kantaa jo toisenkin kerran roskikseen ja minä takaisin. Sovinto löytyi, kun naulasin kummatkin vermeet vaatehuoneen kattoon.
nimittäin vanhoja valokuvia.
Skannaan niitä koneelle ja tulostan muutamia.
saavat näin uuden elämän.
hauskasti kirjoitettu. Minullakin on rakkain, joka joskus käy täällä kotona harrastusten välissä. Valokuvat voisivat olla myös. Talo on taynnä tavaraa, josta en osaa luopua, mutta rakkaiksi niitä en silti sanoisi. Saisinpa jostain voimia luopu mokomasta roinasta.
Kävin tuossa aikoinaan jossain "istunnossa", jossa kuolleiden viestejä tulkittiin.
Olin tunnistavani itseni, jossa kuvailtiin äitini lähtö ja kuinka olin siinä läsnä.
Todisteeksi sanottiin ruskehtava kukkamaljakko, joka muistuttaa Liljan terälehtiä, jonka äitini haluaa minulle antaa.
Äitini todellakin on voittanut hiihtokilpailuissa tuollaisen ko. maljakon, joka oli meidän silloisen perheen ainut kukkamaljakko.
Sen kävin ottamassa itselleni perintötilalta, joka on kuitenkin viellä jakamaton.
Muisto sinänsä minulle, mutta järkytti tuon "selvännäkijän" kyvyt kuvailla äitini poismeno ja miten olin siinä mukana ollut.
Aivan varmasti ei ollut tietoinen minun elämästäni.
Toinen uskomaton kokemus on myös tällaisesta "pohatasta".
Hän ennusti minulle, että eroan ja muutan lähelle jotain suurta järveä, joka ei ihan näy minun asuntooni.
Pidin sitä aivan uskomatomana stoorina, mutta niin vain kävi.
Vaikka olen hyvinkin skeptinen tällaisille ennustuksille, niin jossain määrin uskoni horjuu.
Itse olen joutunut ihmettelemään myös oman mielikuvitukseni rajoja, siis mitä näen ja mikä on todellisuus.
Kuinka voi selittää auton katoamisen, kuten huoltoaseman ja ihan selvinpäin?
Nämä nyt tuli mieleeni vain sen takia, että rakkain maljakko liittyy etiäisten antamaan sanomaan.
Vastaukseni on yhtä hyvä kuin kysymyskin.
aika tärkeitä. Venäjältä ostettu pikku taulu, äitini kangaspuissa kutoma vihreäsävyinen tyynynpäällinen. Valokuvat, tietysti ja kamera.
Taloon takaisin huudettu ruusuryijy ja toinen selainen pieni taulu, missä lapsi polvillaan rukoilee. Sen ostin messuilta kauan sitten, se veti puoleensa. Silloin olin ns. herätyksen tilassa ja tulin vähän myöhemmin uskoon. Se taulu on sänkyni vieressä.
Ostin myöhemmin toisen isomman taulun, aihe Maria ja Jeesuslapsi. Väri sinertävä, lempivärini. Aihe oli voimakas, koska häpeilin sen esillä pitoa. Häpeä katosi uskon myötä.
Valokuvat ovat hyviä muistin virkistäjiä. Muuten en erityisemmin ole tavaroihin kiintynyt.
Laittaisin kiertoon aika paljon, jos voisin. Suku estää vielä.
Mulla on myös yksi taulu kotoa se on kun Jeesus saarnaa veneestä .Se on noin 60 v vanha ja se on makuukamarin seinällä .Muitakin on kaki vanhaa äidin perua myös kannuja jotka on koristeena.Kaikki äidin peruja .
Anteeksi tuli virheitä edelliseen .:)
Kihlasormus jonka sain 19v Rakkaaltani.
Väittävät sen olevan jo ns.romukultaa.
Oli kymmeniä vuosia,kun ei enää sopinut vasuriini.
Nyt se on sormessani,kun poistun kotoa.
Kotona ei ole yhtään sormusta sormissani
etteivät katoa piiloon ;-)
on tarvittaessa myynnissä.
Viimeisenä ehkä isäni syntymävuotena Viipurista hänen kotitilalleen ostettu seinäkello.
60-luvulla kertaalleen korjattuna raksuttaa aikaa ja soitelisin puolet ja täydet tunnit jos elämäni sulostuttaja ei häiriintyisi mekanismin toimintailmoituksista.
sellainen seinäkello ilmoittaa puolitunnit ja tunnit, ellei pääse pysähtymään..
Se olisi varmaan mieheni lempiesine, jos itse sanoisi.
Aika kova ääni siinä on. Ei sitä itse enää "kuule".