Meillä kahden vanha tyttö ja noin kuusi viikkoinen poitsu. Tyttö sai pojan syntymän aikoihin uuden oman sängyn, vei tutit oravavauvoille ja siitä(kai?)se sitten alkoi! Ei sitten millään päiväunille, yöunille onnistuu JOSKUS mennä kiltisti. Ruoka ei maistu aamulla eikä oikeen milloinkaan. Vähän aamusin jogurttia ja leivän palanen jne. Ja sitten mikään ei käy eikä kelpaa, vaikka olisikin kivaa tekemistä. Kiukkua ja itkua koko ajan ja silmät luppasee. Uloskin pitää lähtä huudon kanssa ja "pakkopukemalla." Mitä me voidaan tehdä ja mikä auttaisi pulmaan??? "Onneksi" oon nyt kotosalla. Tuskin tälläsesta ilman apua voi selvitä äitikään! Auttakaa ken voi...
Ryytynyt isä
Ryytynyt isä
Vastaukset 5
Vanhimmat
tais tulla just ;) tsemppiä, nyt lapsi kasvattaa itselleen vanhempia ;)
Sisaruksen saaminen on lapselle valtava mullistus. Sen lisäksi hänellä tapahtui muitakin suuria (lapsen silmissä) muutoksia, uusi sänky ja tutit pois.
Jo pelkästään tuo pikkuveikan saaminen on niin iso mullistus että sen johdosta voi tulla useiksi kuukausiksikin uhmaa. Tyttö saattaa yrittää väkipakolla hallita asioita ja tekee sen tietenkin semmoisissa asioissa missä pystyy eli juuri nukkuminen ja syöminen.
Nyt kannattaa yrittää ymmärtää vaikka vaikeaahan se on. Varata paljon kahdenkeskeistä aikaa hänen kanssaan, tehdä yhdessä jotain kivaa. Myös hoivaaminen on tärkeää eikä liiaksi kannata hokea kaikessa sitä että hänhän on jo iso tyttö. Esim. yhdessä voisi koittaa keksiä jonkun yhteisen rutiinin mikä tehtäisi joka päivä esim. kylpeminen jonka jälkeen hänen ihoaan rasvattaisiin, hiuksia kammattaisiin ja vähän ihailtaisiin. Nämä voi nyt kuulostaa vähän hassuilta jutuilta mutta jos tyttö on mustasukkainen uudelle veljelleen niin hän saattaa kokea saavansa liian vähän hoivaa ja huolenpitoa vaikka varmasti sitä riittävästi saakin.
Kannattaa myös ottaa häntä mukaan vauvan hoitoon, esim. pyytää viemään vaipan roskiin tms.
Eli kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja voimia teille. Tämä voi valitettavasti kestää pitkään ennen kuin tilanne tasoittuu.
Meillä poika oli 1,5 vuotias kun syntyi pikkuveli. Kaikki siihen mennessä opittu unohtui eli poika ns. taantui kaikessa, kuten esim. puheen opettelussa. Tuosta puolen vuoden päästä muutimme vieläpä uuteen kotiin ja se pitkitti tätä ns. stoppi vaihetta. Huusi vaan kaikille ihmisille ja ruoan kanssa nirsoili ja kaikki oli niin vaikeaa. Nyt poika on paria kuukautta vajaa 3 vuotta ja nyt vasta on alkamassa päästä muutoksista yli ja alkanut "vasta" opettelemaan puhettakin juuri siitä mihin ennen vauvan syntymää jäätiin ja pottaharjottelut vasta päästään kohta alottamaan. Huomiota poika on saanut koko ajan yllin kyllin että ei ole jäänyt vauvan varjoon yhtään.
neuvolasta sanottiin että n. puoli vuotta menee toipuessa tuon ikäiseltä vauvan syntymästä ja saman verran muutosta ja kun osuivat vielä noin peräkanaan.
Eli kannattaa tuo puolivuotta antaa mennä sisarrukselle ihan totutteluun vain ja välttää kaikkea muita muutoksia ja mullistuksia.
Meillä jo vähän helpottaa pikkusisko 9kk ja isoveli 2v7kk
Oli päiviä, jolloin joka asiasta tapeltiin, nyt pikkuhiljaa uskaltaa sanoa, että helpottaa.
Pahinta oli, kun pieni heräs yöllä, niin sit piti käydä isoveljeä myös nukutamassa, vaikka oli jo pitkään nukkunut aivan rauhassa yönsä läpi. Tuttia poika ei syönyt vauvana ollenkaan, mutta siskon tutit varastettiin aina, kunnes siskolta hiipui kiinnostut koko kapineeseen noin 6 kuisena.
Yhteistä aikaa vanhemman kanssa pitää järjestää ja huomata paljon ja hyvässä mielessä. Kun vanhempi lapsi ei saa tarpeeksi huomiota luisuu se helposti siihen, että isompi on aina se pahantekijä ja pienempi on uhri ;) Kokemusta on omasta lapsuudestani.
muutoksia yhdellä kertaa. Tyttö on pikkuinen itsekin ja yhtäkkiä kaikki muuttui ja hänen pitäisi tuntea olevansa iso, koska toiset pitävät häntä sellaisena. Hän itse ei ole pysynyt mukana, koska kaikki tapahtui liian nopeasti.