Kiukkua, uni ei maistu yms.

Meillä poika oli 1,5 vuotias kun syntyi pikkuveli. Kaikki siihen mennessä opittu unohtui eli poika ns. taantui kaikessa, kuten esim. puheen opettelussa. Tuosta puolen vuoden päästä muutimme vieläpä uuteen kotiin ja se pitkitti tätä ns. stoppi vaihetta. Huusi vaan kaikille ihmisille ja ruoan kanssa nirsoili ja kaikki oli niin vaikeaa. Nyt poika on paria kuukautta vajaa 3 vuotta ja nyt vasta on alkamassa päästä muutoksista yli ja alkanut "vasta" opettelemaan puhettakin juuri siitä mihin ennen vauvan syntymää jäätiin ja pottaharjottelut vasta päästään kohta alottamaan. Huomiota poika on saanut koko ajan yllin kyllin että ei ole jäänyt vauvan varjoon yhtään.
neuvolasta sanottiin että n. puoli vuotta menee toipuessa tuon ikäiseltä vauvan syntymästä ja saman verran muutosta ja kun osuivat vielä noin peräkanaan.
Eli kannattaa tuo puolivuotta antaa mennä sisarrukselle ihan totutteluun vain ja välttää kaikkea muita muutoksia ja mullistuksia.

lyydia76 kirjoitti:

Meillä poika oli 1,5 vuotias kun syntyi pikkuveli. Kaikki siihen mennessä opittu unohtui eli poika ns. taantui kaikessa, kuten esim. puheen opettelussa. Tuosta puolen vuoden päästä muutimme vieläpä uuteen kotiin ja se pitkitti tätä ns. stoppi vaihetta. Huusi vaan kaikille ihmisille ja ruoan kanssa nirsoili ja kaikki oli niin vaikeaa. Nyt poika on paria kuukautta vajaa 3 vuotta ja nyt vasta on alkamassa päästä muutoksista yli ja alkanut "vasta" opettelemaan puhettakin juuri siitä mihin ennen vauvan syntymää jäätiin ja pottaharjottelut vasta päästään kohta alottamaan. Huomiota poika on saanut koko ajan yllin kyllin että ei ole jäänyt vauvan varjoon yhtään.
neuvolasta sanottiin että n. puoli vuotta menee toipuessa tuon ikäiseltä vauvan syntymästä ja saman verran muutosta ja kun osuivat vielä noin peräkanaan.
Eli kannattaa tuo puolivuotta antaa mennä sisarrukselle ihan totutteluun vain ja välttää kaikkea muita muutoksia ja mullistuksia.

Lue lisää

Meillä jo vähän helpottaa pikkusisko 9kk ja isoveli 2v7kk

Oli päiviä, jolloin joka asiasta tapeltiin, nyt pikkuhiljaa uskaltaa sanoa, että helpottaa.

Pahinta oli, kun pieni heräs yöllä, niin sit piti käydä isoveljeä myös nukutamassa, vaikka oli jo pitkään nukkunut aivan rauhassa yönsä läpi. Tuttia poika ei syönyt vauvana ollenkaan, mutta siskon tutit varastettiin aina, kunnes siskolta hiipui kiinnostut koko kapineeseen noin 6 kuisena.

Yhteistä aikaa vanhemman kanssa pitää järjestää ja huomata paljon ja hyvässä mielessä. Kun vanhempi lapsi ei saa tarpeeksi huomiota luisuu se helposti siihen, että isompi on aina se pahantekijä ja pienempi on uhri ;) Kokemusta on omasta lapsuudestani.