Onko ottolapsella vastoin ottovanhempia oikeus saada tietää ovatko hänen vanhemmat hänen biologisia vanhempiaan. Tuleeko se mitenkään ilmi ottolapselle esim. viimeistään toisen ottovanhemman kuoltua? Entä kun suvussa moisia salataan voiko mitenkään tarkistaa itseään tai siskojaan koskevia asioita? (syy aiheeseen on, että tiedän serkkuni olevan ottolapsi, mutta hän ei sitä tiedä, vaikka jo on omia lapsi itsellään ja sukukirjaan ei asiaa ole laitettu. Kirja on siis sinällään virheellinen.) Ps. en aio kertoa ihan vaan siksi, että ennen vanhaan huonojen uutisten tuoja tapettiin ... hehe hee.. mutta itseäni moinen harmittais ...
Ottolapsen oikeudet
epäluuloinen serkku
9804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikä on sukukirja? Kyllä lapsella on oikeus ottaa selvää biologisista vanhemmistaaan. Kun ottovanhempi kuolee, sukuselvityksestä näkyy, että lapsi on adoptoitu. Maistraatista saa adoption muutenkin selville ja ainakin adoption vahvistaneestä käräjaoikeusta saa adption vahvistusasiakirjat, joista siis löytää vanhempiensa (ainakin äidin) nimet.
Tuolla ylempää on muuten palsta Adoptio, tämä palsta on tarkoitettu sijaisvanhemmille, joka on eri asia kuin adoptio.
Minusta serkkusi adoptiotausta ei kuulu sinulle yhtään mitenkään. Nykyään adoptiosta puhutaan lapselle avoimesti, jos serkkusi kohdalla näin ei ole tapahtunut, se on ikävää, mutta ei mitenkään sinun murheesi. Serkkusi vanhemmat varmasti pitävät häntä omana lapsenaan (adoptiolapsi on "oma" lapsi, päinvastoin kuin sijaislapsi, jolla on kahdet vanhemmat), joten oletko kateellinen serkullesi vai mistä kenkä puristaa?
Olen vähän eri mieltä tuosta serkun tilanteesta. Se ei ole kovin yksinkertainen asia, että serkkua myöten koko suku tietää asiasta paitsi ottolapsi itse. Nimittäin, ei kovin kiva sitten vastata kun ottolapsi kysyy, että tiesitkö sinäkin. Mitäs serkku sitte sanoo. Tuo ottolapsihan joutuu menettämään luottamuksen kaikkiin ottolapsuuden häneltä pimittäneisiin henkilöihin ja se on hyvin rankka paikka tälle ottolapselle. Voi vain kuvitella.
Ei se tietysti ole yksinkertainen asia, ja se on ilman muuta rankka paikka. Mutta jos se serkkua noin paljon vaivaa, minusta hänen pitäisi keskustella adoptiovanhempien kanssa ja saada nämä kertomaan lapselle adoptiosta. Se on vanhempien, ei serkkujen tehtävä.Ja serkun kirjoituksesta sain sen (virheelllisen?) kuvan, että serkku vähän kuin ilkeyttään haluaa asian kertoa.
asia pitää äkkiä hoitaa, ennenkuin joku ilkeyttään sen sanoo. Serkkua en epäile, enkä saanut sitä käsitystä.
lapsuuteensa enää vaikuttaa ei. Otto parka.
Voi hyvänen aika, missä kaapin alla olette kasvaneet? Jokaikinen ihminen kun hakee seurakunnalta ns. virkatodistuksen näkee tekstin mikä on ollut alkuperäiseltä sukunimeltään ja että on annettu adoptoitavaksi tietyllä päivämäärällä ja nyt sukunimi sama kuin kasvattivanhemmilla. Uskon, että kirkkoon kuulumattomat saavat myös väestörekisteristä saman tiedon. Eli kyllä serkkusi tietää, ei ehkä tiedä, että muut tiedätte jne.
miniäni oli 19v kun kertoi olevansa ottolapsi!
Otti sitten yhteyttä äitiinsä 28v vasta!
Olivat kuin kaksi marjaa!
Mutta ei heillä pelannut se yhteistyö, koska äiti oli ollut 15v silloin saadessaan hänet.
Mutta velipuolien kans asiat oli ja tuli ok, pelaamaan!
Tulepas pois sieltä pumpulitynnyristä. Maailma on raadollinen ja ottovanhemmat voivat joskus olla sitäkin enemmän. Minulle selvisi oma tausta vasta kun olin 19 v. TÄYSIN SIVULLISEN SUUSTA. Rupesi kyselemään, että kenenkäs tyttöjä sinä olet ja minä siihen vastaan niin totta kuin tiesin, että kenenkä. "Jaaaa, niiden, jotka adoptoi sen tytön silloin, johan sinusta aikuinen on tullut!!".
Mieti kohdalles ja revi siitä. Ei tuntunut mukavalta, ei tunnu vieläkään.
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/4076
ottolapsiasiat kuuluvat adoptiopalstalle.