Oletko mennyt kaapit läpi ja siivonnut tarpeettoman pois?
Onko nurkkiisi kerääntynyt tarpeetonta roihnaa?
Olen mennyt keväthuumassa asuntoani läpi. Monta jätesäkkiä vanhoja vuosia käyttämättä olleita vaatteita lähtee kierrätykseen. Nyt ei enää roiku "varuksi" rättejä komerossani. Hyvä tekosyy ostaa uusia ; )
Siivouksen jälkeen istuin nojatuoliini ja selailin ilmaisjakelulehtijä. Pysähdyin hämmästelemään sitä turhanpäiväistä krääsää mitä meille tyrkytetään.
Pohdiskelin miltähän asuntoni näyttäisi jos ostaisin tuonne kamarin nurkkaan pahvilaatikoita ns. säilytyslaatikoiksi tai työntäisin sängyn alle vaaleanpunaisen muovisen sängynaluslaatikon.
Minne asettaisin rottinkisen polkupyöräkukkatelineen ja miltä näyttäisi valkoiset kukkapurkkini somistettuina punapipoisilla purkinreustonttulla.
Missä säilyttäisin jättipaketia wc-paperia tai niitä kolmea pyykkikoria jotka saisin kahden hinnalla.
Kahvinkeittimeni toimii, mutta jos vaihtaisin sen nyt uuteen saisin neljä presitenttikahvipakettia kaupantekijäiseksi.
Olen muutaman vuoden välein tilannut jätelavan mökin pihalle. Mökki on näet paikka jonne kasaantuu huomaamatta roihnaa varuiksi merkinnällä. Ensi kesänä täytynee tehdä taas jätelavatilaus.
Olen aloittanut opettelemaan luopumista, entä sinä?
Onko nurkkiisi kerääntynyt tarpeetonta roihnaa?
Olen mennyt keväthuumassa asuntoani läpi. Monta jätesäkkiä vanhoja vuosia käyttämättä olleita vaatteita lähtee kierrätykseen. Nyt ei enää roiku "varuksi" rättejä komerossani. Hyvä tekosyy ostaa uusia ; )
Siivouksen jälkeen istuin nojatuoliini ja selailin ilmaisjakelulehtijä. Pysähdyin hämmästelemään sitä turhanpäiväistä krääsää mitä meille tyrkytetään.
Pohdiskelin miltähän asuntoni näyttäisi jos ostaisin tuonne kamarin nurkkaan pahvilaatikoita ns. säilytyslaatikoiksi tai työntäisin sängyn alle vaaleanpunaisen muovisen sängynaluslaatikon.
Minne asettaisin rottinkisen polkupyöräkukkatelineen ja miltä näyttäisi valkoiset kukkapurkkini somistettuina punapipoisilla purkinreustonttulla.
Missä säilyttäisin jättipaketia wc-paperia tai niitä kolmea pyykkikoria jotka saisin kahden hinnalla.
Kahvinkeittimeni toimii, mutta jos vaihtaisin sen nyt uuteen saisin neljä presitenttikahvipakettia kaupantekijäiseksi.
Olen muutaman vuoden välein tilannut jätelavan mökin pihalle. Mökki on näet paikka jonne kasaantuu huomaamatta roihnaa varuiksi merkinnällä. Ensi kesänä täytynee tehdä taas jätelavatilaus.
Olen aloittanut opettelemaan luopumista, entä sinä?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Viime viikonloppuna möin hyvää tavaraa kirppiksellä, annoin vaikka ilmaiseksi jos muuten ei päässyt eroon.
Olen myös harkinnut jätelavan ottamista mökin pihaan, se on varsinainen tarpeettoman tavaran hautausmaa.
möin vaatteita keväällä 2005 kun olin kuntoillut 25 kg pois elopainostani. Teltat meni myyntiin sain suhteellisen hyvän hinnan niistä sillä isojen tyttöjen vaatteille oli kysyntää. Kerran laitoin kirpputoripöydälleni lapun saa tinkiä, se oli hyvä mainos ja tepsi ; )
Voi, sinä energinen ihminen. En edes uskaltaisi kotiini kutsua, koska minulla on näitä "aarteita" liian paljon, siis sellaisia, jota en koskaan käytä, mutta ovat mielestäni niin tärkeitä.
Nyt alkaa olla jo painajaisia, kun minut aikanaan kuolo korjaa, niin millaisiin vaikeuksiin perilliset joutuvat, kun kunnan jätehuoltokin on rajallinen.
kun äitini kuoli vuonna 1996 ja syntymäkotini myytiin siivosin sitä yksin kuukausitolkulla. Sinne oli kertynyt yli viidenkymmenen vuoden roihnat. Ihminen on kumma keräilijä. Äidilläni oli jos minkalaista kuppia ja kippoa. Eihän niitä kaikkia raskinut poiskaan heittää. Olin samana keväänä ostanut kesämökin ja sinne niitä käyttökelpoisia kippoja ja huonekaluja kuskasin ja hyvin ovat palvelleet.
Nyt olen päättänyt, että poikieni ei tarvitse nurkkiani siivota. Olen säilyttänyt vain poijille kuuluvat lelut. Kunhan he asettuvat omiin huusholleihinsa hakekoon mitkä kelpaavat. En tiedä mahtaako se olla hyvä idea kun noista miniöistä ei aina tiedä.
aloittaa elämäni alusta, en hankkisi niin paljon roinaa, kun nyt on kertynyt. Mulle riittää hommia loppuiäksi ja pikkuhiljaa luovun. On ollut tavaroita, jotka jotenkin liittyvät mieheeni. Nyt vasta pystyn ajattelemaan vähän järkevämmin ja pistän pois. En halua pitää isoa suursiivousta kerralla, sillä haluan myös nauttia elämästä koko ajan. Yksi kadonnut resepti sai minut tänään tonkimaan laatikoita ja poltettavaksi lähtee taas pino tarpeettomia papereita.
tavaraa kertyy. Muutto noin kymmenen vuoden välein on hyvä konsti päästä ylimääräisestä.
Sisareni keräsi syntymäkodistani äidin keräämät kirjeet, postikortit ja äitienpäiväkortit. Hän lajitteli niitä vuosia. Sain viime jouluna joululahjaksi kenkälaatikollisen minun ja ystävieni sekä vanhempieni välistä kirjeenvaihtoa. Onnittelukortteja äidille, joita olin alle kouluikäisenäkin piirtänyt. Olin haltioissani. Istuin tuntikausia ja pinnistin muistiani, minkä näköinen tuokin poika oli joka oli tämän kauniin kirjeen minulle joskus teini-ikäisenä lähettänyt.
Olen säilyttänyt poikieni tekemät kortit ja aarteeni on kirje esikoiselle, jonka kirjoitin hänelle päivää ennen hänen syntymäänsä. Hän saa sen joskus tarpeelliseksi näkemänäni ajan kohtana. Viimeksi lähetin hänen syntymäpäivänään ristiäislahjat ja hän osasi arvostaa niitä.
turhaa tavaraa on vuosien aikana kerännyt. Mikähän saa ihmisen ostamaan ja keräämään? Mitähän silloin oikeasti yrittää ostaa?
Muutimme toiselle paikkakunnalle ja rakensimme talon, johon en kyllä tuo mitään turhaa tavaraa. Yritän päästä eroon velä jäljellä olevista turhista tavaroista, mutta kyllä se on vaikeaa.
Olin nyt "julmenpi" itselleni poistaessani tarpeetonta laitoin näet asuntoni myyntiin. Olen asunut tässä nykyisessä vuodesta 2001 asti. Olen oppinut muutoista, että jälkeenpäin ei niitä rojuja kaipaa. On vain oltava rohkea. Elämän muutokset opettavat luopumista.
Yksi ongelma tuhan tavaran mukana kannosta on matkalaukkujen pakkaus matkoille lähtiessä.
Keskustelimme eilen mieheni kanssa, että emme ota liikaa tavaraa mukaan kun lähdemme hänen Hollannin kotiinsa. Jospa nyt vihdoinkin oppisimme sen kun aina on ollut liikaa vaatteita mukana. Matkalaukun pakkaaminenkin on kuin tavaran keruukin jos vaikka tarvitsen tuota ja tätä varuiksi ; )
,,etten tarvitse kuin alusvaatteita, uimapuvun, ja yhden vaihtosetin.
Kahdet kengät lisäksi.
Hyvin olen pärjännyt.
Nuorimmaiseni lähti vuosi sitten etelä-amerikkaan vuodeksi.
Hänellä oli reppu, missä tasan tarkkaan yhdet vaihtovaatteet, alkkareita, sukkia, tpaitaa ja pitkiksiä, huppari.. Sis yhdet.
Väitin ettei pärjää noin. Kysyi montako vaatetta päällekkäin pidän.
Kun vaihtaa, pesee toiset, ja ei tarvitse turhaa kannella.
No, tullessaan olikin sitten jo iso kassillinen, oli ostanut viimeisellä viikollaan, kun hintaero meidän hintoihin täällä huomattava.
Vähällä pärjää, ja joka maailman kolkassa on kauppoja, jos lisätarvetta ilmenee.
kaikki saamani kirjeet ja kortit. Osa on luultavasti lapsuuskodissani, josta edelleen omistan neljänneksen. Itse olen ollut ahkera kirjeen kirjoittaja. Mieheni oli säästänyt kaikki hänelle lähettämäni kirjeet ja jonkin aikaa hänen kuolemansa jälkeen elin uudelleen elämäämme lukemalla noita kirjeitä. Arvostan kirjeitä ja kortteja suuresti, niitä en heitä pois, en pidä roinana.
hamstraaja tyyppi aina kaikkea liikaa mukana ja tietenkin varuiksi. Tarkoitukseni oli alkaa "esipakkaus" mutta sainkin pienen työkeikan joten huomenna. Alusvaatteita, vaihtopuseroita ja kunnon kengät kävelyyn ja yhdet hippakengät yms. Poikani kertoi, että Berliinissä jonne aijomme piipahtaa on kengät meikäläiseen hintatasoon verrattuna halpoja. Hollannista taas saa vaatteita edullisemmin kuin Suomesta. Olen niin tohkeissani matkastamme, että en malta olla höpisemästä siitä koko ajan.
Olet varmaan säästänyt vanhoja valokuvia. Nyt on aivan ihana mahdollisuus kopioida niistä digikuvia. Olen itse opetellut digikuvausta ja saanut hyviäkin otoksia valokuvakansioihini.
on hauskaa. Ja olen innokas kirjeen kirjoittaja. Vahinko vain kun viime vuosina jäänyt vähemmälle tämän nettikirjoittelun helppouden takia.
Olen myös säästänyt kaikki kirjeet ja kortit, keskellä tupaa on sohvapöytänä vanha arkku ja sen kantta raotan ja pudotan aikanaan kaikki säilytettävät kortit kunhan olen aikani niitä ihaillut, ensin pöydällä ja sitten seinällä.
Meillä oli mieheni kanssa useita vuosia kestänyt kirjeenvaihto. Kerran kysyin häneltä etteikö tehtäisi näistä kirjeistä kirja lapsille, meidän oma rakkaustarina. Hänen mielestään kirjeet olivat hänen ja vain hänelle, joten se ajatus unohtui silloin. Hänen kuolemansa jälkeen kirjet tavallaan palutuivat minulle takaisin ja ajattelin, että nyt toteutan tuon ajatukseni. Mutta en ole vielä saattanut, sitä elää niin voimakkaasti menneisyyttä kirjeiden välityksellä.
Kirjeillä on iso merkitys vielä vuosienkin jälkeen. Niissä puhuttelee tunnelma, käsiala ja
monet muut asiat. Ja kirjeen kirjoitettuun aikaan voi näin palata.
Kirjeet ja kortit eivät ole minulle hävitettävää krääsää vaan suuria säilytettäviä aarteita.
Minulla on aarre. Isäni kirje äidilleni rintamalta. Se kertoo ja valottaa sen rakkaustarinan alkuaikoja, rakkaustarinan, joka antoi hyvän kodin meille lapsille ja kesti molempien kuolemaan asti.
on noita nykytekniikoiden taitajia. Ennen juhlapäiviä tonkivat vanhoja kuvia ja päivänsankari saa lahjaksi jotain sopivaa. Itse järjestin kauan lapsille albumit. Omat ja mieheni kuvat on järjestämättä. Pikkuhiljaa alan saada ajallista etäisyyttä ja alan elää uudelleen osaa elämästäni ilman suuria tunteen purkauksia. Vieläkään en ole mieheni kuoleman jälkeen pystynyt käyttämään tavallista kameraa. Kännykän muistikortilla on jokunen kuva.
muuta vikaa, kuin että ne eivät käy keskiluokkaiselle maullesi. Nehän ovat köyhän kansan roippeita. Muovisen sängynaluslaatikon tarvitsee ahtaassa asunnossa asuva.
Älä yritä uskotella, että olet tavarankeräilystä vapaa, vaikka nyrpistelet nenääsi postimyyntikatalogeille arvoasi korostaaksesi.
Voi sentään, kun kaikki pitää nähdä mustana.
Minun "onneni" oli muuttaa suvulla olleeseen taloon. Myötäjäisinä tuli suvun tavaraa navetallinen ja vielä yhdessä rakennuksessa kattoon asti kahdessa huoneessa...
Miten sen kauniisti sanoisi? Omista turhakkeista luovun ajoittain. Ne menevät lähetyksen kirpparille tai Karjalaan.
Kerran olin lapseni nallen palauttanut kirpparille ja sitä hän sitten kaipasi. Onneksi erääseen kauppaan tuli saman värinen ja kokoinen nalle puutetta korjaamaan.
Harrastan harvennuksia.
mutta, en selaile varsinaisesti katalogeja enkä osta ikinä postimyynnistä. Miksi ostaisin tarpeetonta rompetta jota on joisella kirkolla saatavana. Siivosin nurkkiani ja lueskelin paikallisten kauppojen mainoksia. Mielestäsi siivoaminen ja kirpputorimeiningit ja jätelavan tilaukset on keskiluokkaisten snopistelua. Miten sitä osaisi kirjoittaa ettet aina närkästyisi. Mistä näit nenäni nyrpistyksen .... sinä vain kuvittelit ; )
niitä "onnekkaita" ihmisiä, jotka ovat joutuneet muuttamaan elämänsä aikana melkoisen usein. Siinä pakkaillessa tavaroita tulee tehtyä samalla tiukkaa arviointia siitä tarvinko tuota tai tätä. Ei se silti tarkoita etteikö niitä tavaroita, varsinkin vaatteita, kasaantuisi kaappeihin... kun kirppikseltä löytyy ja kun halvalla saa ;-)
Joskus olen yrittänyt siinäkin sellaista sääntöä, että jos en jotakin vaatetta pidä vuoden sisällä kertaakaan niin joutaa pois. Ei se silti onnistu sekään, kun jos vaikka sittenkin vielä tarvitsisin. Jos ei muualla niin sitten mökillä ;-)
päästä eroon turhista vaatteista, tuolla niitä on komerollinen ja varastossa monta muovisäkkiä.
Muutossa onneksi pääsin eroon monesta turhasta tavarasta.
juuri sellainen asia jossa tulee pakostakin arvioitua tavaroittensa tarvetta.
Ja voimpa sanoa että mun asunnossa ei ole mitään turhaa,ts.josta olis vaikea päästä eroon.
Kahden vuoden välein kun on muuttanut,ja lopuksi eronnut,tavarat on jakautuneet "sopivasti"sinne sun tänne.
Ja totaalisesti huomasin vuosikausien turhan säästämisen,kun sain majoitettua vanhat vanhempani hoitokoteihin.Sitä tavaran määrää mitä vanhemmat ovat vuosikymmeniä säästäneet!!
Siinä oli pakko vaan heittää pois,lahjoittaa ja muuten eliminoida tavaroita.
Ihminen on kumma - jokaisen pitäisi muistaa että viimeisessä paidassa ei ole taskuja...mukaansa mitään ei saa.Ja se mikä on ollut itselle tarpeellista,ei merkitse jälkeenjääneille mitään.
Se on yleensä vanhojen ihmisten "tauti"-turha säästäminen.
Hesarin mainoksissa tai naistenlehtien värikylläisissä mainoksissa.
Mutta jos tämän krääsän tekijä on vaikkapa Artek tai PentikOy, silloin se yhtäkkiä muuttuukin tarpeelliseksi.
Mutta rottinkinen polkupyöräkukkateline onkin "tarpeeton". Näin se käy, teidän pikkupikkumaailmassa.
Juttelin jouluna esikoiseni kanssa asuntoni myynnistä. Kerroin, että vaikka huseeraisin rahani maailmalle yritän säästän kesämökin teille pojat. Ei sinun tarvitse, sanoi esikoiseni käytä joka pennisi jonka olet työlläsi hankkinut. Me luomme oman elämämme, sinä omasi.
Minun pikkupikku maailmassani, joka on olohuoneeni on vanhoja minulle arvokkaita perintöhuonekaluja jotka olen omin käsin entisöinyt. Niistä en luovu.
Minun pikkupikku maailmassani on seinillä tauluja jotka ovat minulle arvokkaita koska olen ne itse maalannut. Niitä voisin luopua sopivaan hintaan. Olen suunnitellut taidenäyttelyä erään maalariystäväni kanssa. Aika näyttää.
Älä suotta murehdi pikkupikku maailmaani mökilläni on somia rottinkiesineitä ne kuuluvat romattiseen pitsikuistini tyyliin. Polkupyöräkukkatelineen tosin korvaa itämainen tiimarista ostettu posliininorsu.
sananlasku; Rumat ne vaattehilla koreiloo. Ja eikun uutta ostamaan, jospa se kaunistaa!
Sovitin äskettäin kaikki vaatteeni ja vein ylimääräiset kierrätykseen. Suuri osa lopuista oli ompelijalla "rukattavana". Vartalo on hieman muuttunut, vaikka en olekaan lihonut. Jotain piti lyhentää, jotain kaventaa tai muodistaa. Nyt on vaatekaappi kunnossa ja olen varautunut kaikenlaisiin tilaisuuksiin.
En sorru muutenkaan turhiin ostoksiin. Minulla ei ole kodissani yhtään uutena ostettua huonekalua. Huvittelen usein kirppareita kiertämällä ja joskus löydän jotain tarpeellista vaikkapa sisustuksen piristykseksi.
Kun on vain 1, 50cm tankokaappi, ja 2 hyllykaappia, missä liinavaatteet, alusasut, tpaidat, yöpuvut, laukut, huivit, ynm, ei paljon kiinnosta ostellakaan.
Olen viimeisen 3v aikana hankkinut lenkkarit, jonkin alusasun.
Siinä kaikki.
minullakin, mutta kun se on kallista...Harrastan kirpputoreja, sieltä erityisesti värikylläisiä 60-luvun vaatteita.
Esimerkiksi yksi jerseymekko(70-luvun alusta, oletan), jossa on mustalla pohjalla kultaista ja tummanpunaisia kuvioita on kankaana hirmu nätti, mutta liian iso ja kaula-aukko pitäisi laventaa.
Se makaa tallella odottaen sitä päivää, jolloin on rahaa viedä se ompelijalle, lapsetkin sanoi se on hieno.
Kevätsiivousta täälläkin pukkaa, sormet syyhyävät ja keittiönkaapeista osa on käyty läpi. Ikkunatkin pitäisi pestä, tänään tulee räntää, eli ei kannata.
Niin monta kertaa olen muuttanut, että ylimääräistä tavaraa ei juuri ole. Muutoissa on mennyt jopa sellaista mitä olen kaivannut sen jälkeen. Enää varastossa on isoksi jääneitä vaatteita. Pitäisi lajitella ja katsoa mitä annan pois ja mitä kannattaisi korjata.
Iän ja pienen asunnon myötä olen oppinut sen, että heräteostoksia en enää tee. Silloin kun tarvitsen jotakin, etsin kyllä tarjouksia, loppuunmyyntejä tms. Muuten ei niin hyvää tarjousta ei edes ole, että ostaisin tarpeetonta.
Pitäisi vielä pestä nuo ikkunat kun muistutit ; ) jääköön toukokuulle. Silloinhan alkaa uusi urakka kesämökin siivous. Mökin keittiön kaappien ovien asennus paikoilleen. Irrotin ne syksyllä ja hioin ja maalasin uudestaan. Olen opettelemalla opetellut tätä luopumista välillä jopa piiloitan jonkun esineen silmistäni muka hämätäkseni itseäni. Tulee kuitenkin aika jolloin ne lentävät pihalle.
orjanaan ja otteessaan? Ei kai elämää ole tarkoitettu tavaroidenkeruuseen, kun ei täältä mitään saa mukaansa.
Seuraavana aurinkoisena päivänä soitan jollekin hyväntekeväisyyskirpparille ja pyydän heitä pelastamaan minut!
Minulla on alakerrassa noin 40 m2 varasto. Vuokrasin sen 2004 kun lopetin yritykseni. Olen saanut jo yritykseen kuuluneet tavarat sut loppuun myytyä, mutta tilalle tuli 2005 syksyllä ystävättäreni tavaroita kun hän muutti Helsinkiin. Ei ole hakenut joten osan olen myynyt (hänen luvallaan) ja osa on vielä lojumassa nurkissa. Lisäksi siellä on poikieni tavaroita. Esikoinen lähti opiskelemaan Helsinkiin ja toi äidille säilöön kaikenlaista roihnaa. Nuorempi lähtee armeijaan kesällä ja sehän tietää, että tavarat lisääntyy. Täytyy neuvotella As oy:n kanssa, että saan pitää varaston vaikka saisin myytyä asuntoni. Lasten kamat on kinkkisempiä kun niitä ei uskalla mennä tonkimaan ja heittelemään jätelavoille.
Hän on aika mukana.... aikaa et voi heittää pois, sillä se on aina matkassa.