Välillä tulee kyllä tunne, että olen todella ilkeä ihminen. Minulla on 4kk:n ikäinen pentu ja kävelemme päivittäin viereisessä puistossa opetellen seuraamista ja muita perusjuttuja. Opettelua vain häiritsee todella paljon se, että lähes jokainen vastaantulija yrittää tulla silittämään pentua ja leikkimään sen kanssa. Ja minä kun yritän kaikin keinoin saada pennun huomion pysymään vain itsessäni ja yritän opettaa sitä olemaan välittämättä vastaantulijoista. Kaiken lisäksi pentu hyppii näitä silittelijöitä vasten ja saattaa jopa purra. Nämä ihmiset siinä sitten selittelevät että "ei se haittaa ollenkaan". No mutta minuapa haittaakin, ja uskoisin että myös heitä haittaa silloin kun pentu painaa n. 40 kg. Vai mitähän sanovat jos annan purra vielä silloinkin? Kun pyydän ihmisiä pysymään kauempana ja kulkemaan ohi, saan vastaan ilkeitä katseita ja kommentteja. Olenko ainoa ilkeä koiranomistaja vai sanovatko muutkin vastaantulijoille suorat sanat?
pakko olla ilkeä
tyhmä koiranomistaja
11957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sinun pitääkin toimia jotta saisit itsellesi hyvän ja toimivan koiran.
Sinun pitää kertoa ihmisille miksi et anna niiden lällyttää pentuasi.
Mutta:
4kk ikäinen on vielä kovin vauva. Saattaa toisaalta olla tärkeämpää koiran tulevaisuuden kannalta tässä iässä 'sosiaalistaa' se ympäröivään yhteiskuntaan, eli antaa sen oppia, että ihmiset ovat ihan jees laidasta lukien, vaikka eivät ennestään tuttuja olisikaan...
Seuraamiseen ja kontaktinottoon PELKÄSTÄÄN (siis sataprosenttiseen sellaiseen) oman isännän kanssa ehtii keskittyä sitten vähän myöhemmin.
Älä nyt ainakaan pennulle sellaisia signaaleja anna, että kaikki nuo ystävälliset vastaantulevat ihmiset eivät ole hyvä juttu...
koira myöskin, vaikka ei toimittukkaan kyseisellä tavalla.
Ihmiset ja muut koirat saivat tulla moikkaamaan, samalla koira sosialistui ja oppi tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Pyysin vain vastaantulijoita toimimaan minun tavallani. Opetin pentua pyytämään luvan moikkaamiseen, jolloin sai tervehtiä vasta kun minä annoin luvan. Samalla pyysin innokkaita vastaantulijoita auttamaan tuon hyppimisen kitkemisessä. Tuon ikäiselle pennulle on tärkeää saada hyviä positiivisia kokemuksia ympäristöstään, ja ainakin meille oli korvaamaton apu avuliaista aatuista ja eevoista. Tottunut ties millaiseen tallaajaan, eikä taatusti rähise kellekkään. Kontaktikin on hallussa tilanteessa kuin tilanteessa, kun tottunut luvan pyytää. :-)
Tämä edellinen oli ihan nappi viesti, tahdon vain alleviivata samaa itsekin.
Olen kasvattanut pentua siten, että minulle on kunnia-asia että se on kiltti ja kaikille kiva koira. Kaikenlaiset ihmiset ovat saaneet moikata sitä, vauvasta puliukkoon. Tosin minä valitsen hetken ja ihmiset jota moikataan. Koira istumaan ja vasta kun kauniisti pitää kontaktia omistajaan, saa luvan moikata vierasta. Siinä samalla ikäänkuin omistaja "varmistaa" että vieras on turvallinen, jos näin koirapsykologiaa ajatellaan. Koiranhan ei koskaan ole hyvä olla porukasta se, joka ekana tsekkaa vieraat.
Tämä siis ihannetilanteessa, aina se ei yli-innokkaan tenavan kanssa ole helppoa, mutta suunta on tämä. :D
noin. Koira vain on todella innokas, eikä kuuntele mitään käskyjä vaan hyökkää suoraan vastaantulijan kimppuun. Vielä pahempia ovat nämä vastaantulijat, jotka kutsuvat koiraa luokseen ja ryntäävät silittämään kysymättä minulta mitään.
mitenhä on... kumman opettaisit pennulle ensin? että jokaisen vastaantulijan luokse ei vedetä koska sanon niin vai että jokainen vastaantulija on kiltti koska niiden luokse saa mennä?
jokainen vastaantulija ei ole kiltti. pentua voi sosiaalistaa muullakin tavoin kuin antamalla jokaisen ohikulkijan lässyttää sitä.
Lainaan enshätään tuutupappaa:
"mitenhä on... kumman opettaisit pennulle ensin? että jokaisen vastaantulijan luokse ei vedetä koska sanon niin vai että jokainen vastaantulija on kiltti koska niiden luokse saa mennä?
jokainen vastaantulija ei ole kiltti. pentua voi sosiaalistaa muullakin tavoin kuin antamalla jokaisen ohikulkijan lässyttää sitä."
Vastaan:
-Koiranpennun sosiaalistamiseen tarvitaan ainakin muutama muukin tyyppi (lue: ihminen ja eläin) kasvattajan ja omistajan lisäksi.
Mikä muu oli mielestäsi epäselvää?
Jatka vain samaa linjaa:) Ei pennun tarvitse kaikkia päästä moikkaamaan ja ei kaikkien tarvitse sitä moikata. Sosialistaminen ei missään tapauksessa tarkoita ettäkö kaikkien pitää kosketella koiraa. Riittää se että pentu NÄKEE erilaista tapahtumaa ja maailman menoa.
Itse olen aina tehnyt niin että annan koiriani rapsutella jos tuntuu siltä että se on sille kys. ihmiselle iso asia, esim kehitysvammainen, lapsi tai ehkä joku vanhempi henkilö jolla oikeasti silmät loistaa sen tilanteen jälkeen.
Mutta siltikin koira saa mennä vasta luvan saatuaan.
PIenelle pennulle kannattaa opettaa odottamista ihan kotona sisällä. Hellällä kädellä totta kai ja ensin ihan sekuntti, sitten toinen jne. Kyllä se maltti joka tuossa syntyy sitten siirtyy siihen tilanteeseen kun joku haluaa rapsuttaa ja pitää odottaa lupaa. Ruokakuppi on hyvä apuväline aloittaa mutta pitää muistaa että se on usein niin tärkeä juttu pennulle/koiralle että ei saa odotuttaa pitkiä aikoja.
Minun mielestäni tuossa iässä on tärkeämpää sosiaalistaa koiraa kuin opetella tokojuttuja! Sosiaalistamiseen kuuluu myös että tutustutaan vieraisiin ihmisiin. Mutta tietenkin vain silloin kun sinä annat luvan.
Omat koirani eivät välitä enää mitään vieraista ihmisistä. mutta pentuina ne saivat tutustua muihin ihmisiin paljon. Ja veinkin niitä heti pikkipentuina kaupungin vilinään, jopa tavarataloihin.
Ei kannata liikaa treenata tottelevaisuutta vielä noin pienen pennun kanssa. Muuten voi olla että kun tulee aika tosissaan aloittaa koulutus, pentuasi ei kiinnosta jos se on joutunut tahkoamaan tokoa pikkupennusta lähtien. Anna koirallesi aikaa olla myös pentu!
Vaikka koirasi onkin vielä pentu on kumminkin hyvä opettaa sille jo peruskäskyt, mutta sen ehdoilla eli lyhyillä opetuksilla ja anna sen olla sen jälkeen pentukin. Tutustuta se vieraisiin ihmisiin, mutta vain luvallasi ja kättele ensimmäisenä, jonka jälkeen pentu saa tutustua.
näin meilläkin. ei meillä enää pentuja olla mutta pieniä koiria (shelttejä) on silti. välillä kuuluu "voi ku on söpö tsetset ihan koira!"... sanon vaan koirille että "ei mene" ja vastaantulijalle en sano mitään. minun koirat. en mä niitä hankkinut että joku ohikulkija niitä sais silittää. ohikulkijat saa hankkia omat koirat mutta mun koiriin ei kajoa kukaan ilman lupaa.