En taakseni vilkuilla.
Nään sen karmivan tunteen.
Sen joka tunkee joka soluuni.
En uskalla silmiäin ummistaa.
En tohdi unissakaan haaveilla.
Kaikki katosi.
Tuli myrsky.
Vei kaiken.
Kosketti syvältä.
Mikä ennen tuntui niin hyvältä.
Kun sain sanoa.
Joka ikinen päivä.
Joka ikinen yö.
Sinua rakastan.
Ei ole enää sanoja.
En uskalla toivoa unelmaa.
Kuolin.
Naulaatko kuitenkin arkkuni kiinni.
Nään sen karmivan tunteen.
Sen joka tunkee joka soluuni.
En uskalla silmiäin ummistaa.
En tohdi unissakaan haaveilla.
Kaikki katosi.
Tuli myrsky.
Vei kaiken.
Kosketti syvältä.
Mikä ennen tuntui niin hyvältä.
Kun sain sanoa.
Joka ikinen päivä.
Joka ikinen yö.
Sinua rakastan.
Ei ole enää sanoja.
En uskalla toivoa unelmaa.
Kuolin.
Naulaatko kuitenkin arkkuni kiinni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
eikun ihan hieno
runo sinulta.
Itsekin myrskyn kokeneena tiedän
tuollaisista tunteista.
Tule pois sieltä arkusta,
tulethan?
Arkkuni laidan yli.
Ja totean.
Kannen naulojen ruostuneen.
Kiitos sinulle