Mielestäni järki voittaisi subjektiivisen hoidon rajaamisessa. Alkuaankin ihmettelin, miksi kotona olevat vanhemmat tuovat lapsiaan päivähoitoon.
Sosiaalitapaukset ovat tietysti eri asia, muutama tunti päivässä jo riittäisi virikkeiden saamiseen.
Kotiin hoitoapua mieluummin tarpeen tullen, eikö?
Ainakin meillä oli suuri apu sairastuessa, kun kodinhoitajan sai lasta hoitamaan. Sehän apu loppui ja siirtyi vanhuspainotteiseksi.
Eipä tuo suuresti itseen enää vaikuta, mutta ajattelu ei ole kielletty.
Sosiaalitapaukset ovat tietysti eri asia, muutama tunti päivässä jo riittäisi virikkeiden saamiseen.
Kotiin hoitoapua mieluummin tarpeen tullen, eikö?
Ainakin meillä oli suuri apu sairastuessa, kun kodinhoitajan sai lasta hoitamaan. Sehän apu loppui ja siirtyi vanhuspainotteiseksi.
Eipä tuo suuresti itseen enää vaikuta, mutta ajattelu ei ole kielletty.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen samaa mieltä kanssasi. Luin lehdestä että jos tämä oikeus lopetettaisiin kunnat säästäisivät suuren summan rahaa. Näin lama-aikana kun ihan todellista hätääkin on paljon en ymmärrä tätä.
Lapset viedään päivähoitoon vaikka ollaan kotona.
Vertaan omaan äitiysaikaani 70-luvun lopulla jolloin ei ollut mahdollista saada kunnallista päivähoitoa (vain yksinhuoltojat ja varattomat saivat). Espoossa oli jopa melko mahdoton saada yksityistä päivähoitoakaan. Ratkaisimme asian niin, että ostimme yksiön, ja palkkasimme kotiapulaisen maalta jolle pystyimme tarjoamaan asunnon. Silloin tämä toimi kun oli suuri puute vuokra-asunnoista. Myöhemmin möin asunnon suurella voitolla.
että lapset saa viedä päivähoitoon vaikka toinen vanhemmista on kotona (tai molemmat). Kun minun lapseni olivat pieniä, esimerkiksi nuorin syntynyt 1969, lapsia kolme, ei saanut viedä päivähoitoon jos äiti oli kipeänä kotona. Muistan sellaisen tapauksen, että jouduin leikkaukseen, sairasloma 6 viikkoa. Yleensä äitini katsoi tällaissa tapauksissa, mutta hän oli loukannut jalkansa. Minun piti hälyttää kaukaa mummoni lapsia katsomaan, kun päivähoitoon ei saanut viedä. Siksi olen niin käärmeissäni nykyajan hommalle, kun viedään hoitoon, vaikka ollaan itse kotona terveenä. Kyllä joutaisi palauttaa 70-luvun tasolle!
Tytär –72 syntynyt sai päiväkotipaikan, vaikka minulla ei ollut jäsenkirjaa, mies oli merillä, siinä varmaan yksi syy.
Tarha suljettiin 18.30, mutta päiväkodin johtaja otti minut puhutteluun ja toivoi, että lapsi haetaan tarhasta ennen klo 17.00 jotta henkilökunta pääsee ”ajoissa” kotiin. Selitin, että se on täysin mahdotonta koska minulla ei ole ketään joka voisi hakea ja työaikani päättyy 16.15 ja siihen tulee vielä bussimatka päälle. Siihen hän tokaisi, että kauppaan ette ainakaan mene kotimatkalla vaan omalla ajalla. Onneksi työpaikalla oli jääkaappi, sain ostettua sinne ruokatunnilla hankitut maidot ja tuoretuotteet, mitkä taas raahasin keskustan bussipysäkille ja kotiin.
Viimeisen vuoden olin vuorotyössä. Silloin tarhan johtaja seisoi kellon kanssa ja tarkisti, että en tuonut lasta liian aikaisin. Työvuoro alkoi klo 13.30 ja sain viedä lapsen tarhaan klo 13, ei minuuttiakaan aikaisemmin.
Toivon, että nykypäivän äidit säästyvät tältä mielivallalta. Subjektiivinen oikeus päivähoitoonkin on parempi kuin 70-luvun tavat.
muuttunut. Vaikka sain lapseni melko iäkkäänä esim. hoitovapaata ei ollut. Sain äitiysloman jatkeeksi palkatonta virkavapaata puoli vuotta ja halusin olla lasten kanssa niin paljon kuin mahdollista. Kun nuorempi oli vauva, vanhempi oli kerran viikossa seurakunnan kerhossa. Se riitti ja leikkipuistossa kävimme joskus. Minusta hoitovapaalla olevan vanhemman pitää olla kotona lapsen kanssa. Ei pitäisi hankkia lapsia, ellei tähän pysty.
Olen samaa pienessä mielessäni ihmetellyt näinä vuosina eli miksi vanhemmat eivät halua itse hoitaa lapsiaan,jos kerran ovat kotona. Työtön äiti tai isä hankkikoon naapuriapua tai muuta apua, kun työnhakuun menee. Ymmärrän minäkin erityistapaukset, mutta päiväkoti ei korvaa kotia. Ja siinä olen Mikkosen rouvan kanssa samaa mieltä, että lapsen paras paikka on koti, sillä edellytykselllä, että vanhemmat ovat jotakuinkin normaalin kirjoissa.
Vastuuta ei opi, jollei sitä ryhdy kantamaan omasta ja lastensa elämästä ja luopumaan monessa asiassa omasta mukavuudesta, sillä perimmältään juuri tästä on kysymys. Ei lapsi ole este elämälle - päinvastoin.
Olen myös sitä mieltä, että pakottaisivat nyt vaan huumeäidit odotusaikana karanteeniin eli vaikka pakkohoitoon raskausaikana tai aborttiin. On väärin että syntymätön lapsi pannaan maksamaan jo ennen syntymäänsä äidin holtittomuus tai kyvyttömyys vanhemmuuteen.
Eipä aihe koske 60 ikäluokkaa vai onko seimi-ikäisten äitejä. Isiä voi tosin olla.
Työttömällä pitää olla oikeus viedä lapsensa päivähoitoon, koska kai te olette kuullut, että nykyisin joutuu menemään vaikka satoihin työhaastatteluihin ilman tulosta. Lukemattomia hakemuksia pitää laatia töitä varten ja välillähän työvoimatoimistosta ilmoitetaan työttömyystöistä. Niihin on mentävä tai seuraa karenssi. Ja palkka näistä töistä on melkein sama kuin työttömyyskorvaus. - Ei kai lapsen kanssa voi töitä hakea ja tuskinpa ne mummot ja papat aina ovat käsi ojossa ottamassa hoitoon, jos on työhaastettelu. - Ja miksi kaikki pitäisi olla niinkuin ennen, hyvät katkerat mummot ja anopit?
että joku hakisi töitä 8h/5pv. Nykyisin ei edes työvoimatoimistossa tarvitse käydä kuin viiden kuukauden välein. Silloin, kun itse olin töissä työvoimatoimistossa, joka kuukausi piti ilmottautua. Kyllä osaaika hoito riittää kotona olevalle.
Toisekseen sitä vastuuta nykyvanhemmilta odottaisin.
Moni on tätä mieltä.
mihinkään lastenkasvatusasiaan, lapsettomana.
Katselin vain tässä taannoin, kun puhuttiin päiväkotien melun korkeista desibelitasoista.
Pieni asia, kai, suurempien seassa.
Asiantuntija kyllä puhui siitä todella huolestuneena.
Ryhmäkokoja pienentämällä varmaan voitaisiin melutasoakin alentaa, mutta sehän vaatii vain sitä, mitä maallamme on nyt enemmän kuin koskaan - rahaa.
päivähoitoon, jos on itse kotona?
Ovatko nykyajan vanhemmat niin vieraanttuneita todellisesta elämästä, etteivät ymmärrä kuinka tärkeää olisi, että äiti olisi kotona lapsen kanssa, jos ei ole töissä?
Virikkeitä ja virikkeitä, sitä jaksetaan jauhaa, mutta lapselle on ihan tavallinen kotielämä parasta virikettä. Edellyttäen, että äiti on mieleltään terve ja raitis.
ja on niitäkin vanhempia joilla on lapset viitenä päivänä päivähoidossa ja viikonloput isovanhempien luona tai tukiperheessä.
viime laman uhreja.
Siitähän silloin varoitettiin, puhuttiin paljon.
Nämä nuorimmat äidit, olivat silloin juuri koulunsa aloittavia, tai ala-asteella.
Kun vanhemmilta katosi "matto alta", lapse joutuivat eniten kärsimään.
Nyt ei sitten osata ottaa sitä vastuuta, kun ei ole omakaan elämä sellaista ollut, mitä olisi toivottavaa.
Onneksi sentään ei kaikki, mutta ikävä kyllä paljon, näitä näkee.
Vanhemmat jäi tyhjän päälle, lapset myös.
Ei osata olla vanhempia, syrjäitymistä jo toisessa polvessa .
Suon mielelläni niille pienokaisille, mitä tällaisissa perheissä on, aamupuuron, ateriat, ja säännöllisyyttä.
Sitä ei kaikkien kotona ole.
ikävä kyllä. Suunnilleen säännölliset ruokailuajat ja nukkumaanmenoajat toisivat lapsille turvan ja tasapainon.