Olemme miehen kanssa miettineet koiran hankkimista jo pitkään ja airis viehättää meitä kumpaakin kovasti. Sopisiko se ensimmäiseksi koiraksi? Kummallakaan meistä ei siis ole mitään valtavaa kokemusta koiran kouluttamisesta, mutta intoa sitäkin enemmän! :) Kumpaa sukupuolta airiksesta suosittelisit? Miten helppo on kouluttaa? Luin jostakin että esim. kerry taas on hankalampi luonne... Terrieri on toki aina terrieri, eli ei sama kuin vaikkapa kultainen noutaja, mutta sellaista "pehmolelua" ei halutakaan. Mietimme myös vehnäterrieriä jossakin vaiheessa, mutta tuo airis nyt on pysynyt ykkösenä jo pitkään.
Olen kiitollinen kaikista asiallisista kommenteista.
Olen kiitollinen kaikista asiallisista kommenteista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niistä roduista, joita itselläni ei lemmikkinä ole ollut, airedalenterrieri on yksi minulle tutuimmista.
Airedalenterrieri ei ole ns. aloittelijan rotu, mutta mikäs siinä, jos tulevalla omistajalla on halua ja kykyä oppia koiran kasvatustaidot (tapakasvatus).
Airedalenterrierin suhtautuminen vieraisiin ihmisiin vaihtelee yksilöittäin molemmista ääripäistä toiseen. Eli jotkut yksilöt voivat olla hyvin epäluuloisia ja mutt luonnostaan ystävällisiä. Oikein kasvatettu airis on kumminkin aina ihmisille ystävällinen. Se siis tulee totuttaa vieraisiin ihmisiin ja tilanteisiin jo pentuna.
Airedalenterrieri voi olla kova haukkumaankin ja sen haukuntaa on silloin hillittävä jo koiran ollessa nuori. Ellei omistaja sitten tarkoituksella halua äänekästä koiraa.
Airedalenterrieri voi olla toisia koiria kohtaan hyvinkin aggressiivinen, jos ei ole tottunut niihin jo pentuna, mutta yksilöllisiä eroja tosiaan löytyy. Jos airiksen on jo pentuna totuttanut huolella muihin koiriin, se ei ole tappelunhaluinen.
Tunnen itse kolme airedalenterrieriä. Niistä kaksi samassa perheesä asuvaa urosta ovat todella taipuvaisia vartioimaan. Sen sijaan yksi tuntemani narttuairis on avoin ja ystävällinen ja haukkuu vain ovikellon soidessa. Todennäköisesti tapakasvatuksen onnistumisella on ollut näihin käytöksiin vaikutusta.
Oikein kasvatettu airedalenterrieri on sosiaalinen, ystävällinen, tottelevainen ja kiltti, mutta silti vilkas, aktiivinen ja energinen. Airedalenterrieri on tosiaan aktiivinen koira, joka sopii melkein mihin tahansa työhön tai harrastukseen.
On kumminkin muistettava, että koiran tapakasvatuksessa ja peruskoulutuksessa ei saa olla liian kova koiraa kohtaan. Aggressiivisia koiria on juuri aggressiivisilla omistajilla. Koiran kasvatuksessa ja koulutuksessa ei saa käyttää komentoja, selätyksiä, kovia otteita, vakavaa silmiin katsomista ym. aggressiivista käsittelyä ja pakotteita, sillä koira ottaa helposti mallia omistajansa käytöksestä ja rupeaa dominoivaksi. Kasvatuksessa on oltava ns. ystävällisen määrätietoinen.
Urokset ovat narttuja taipuvaisempia aggressiivisuuteen, joten suosittelisin teille nyt ensimmäiseksi koiraksi narttua. Jos nyt hankitte airedalenterrierin, niin ehdotan teitä panostamaan sen kasvatukseen ja koulutukseen kunnolla.
Koiran kasvatuksesta ja koulutuksesta on tietysti keskusteltava vakavasti loppujen lopuksi rodun kasvattajan kanssa.
on helpommasta päästä terriereitä kouluttaa..aktiivinen kyllä ja pkrotu joten lajeja riittää :)
suosittelisin silti narttua ehdottomasti pääsette helpommalla varsinkin ensikoirana..on pehmeämpi ja sosiaalistaminen(muut koirat) käy paremmin.
Tokoilemaan kannattaa mennä niin saa koirasta mukavasti kasvatetun. Kerry on hankalampi hiukan.
Airis sopii toisille toisille ei. Rodussa on särmää ja jännää kyllä sen koulutus ei ole sen hankalampaa kuin muidenkaan rotujen.
Löytyy eri linjoja helpompaankin käteen joten suosittelen ottamaan yhteyttä alan harrastajiin.
ja tutustu
http://airedalenterrieri.fi/yhdistys/historia.html
"Valitettavasti yhdistyksemme 60-vuotisen taipaleen ulkopuolelta ei ole saavissa montaakaan nimeä pk-puolelta"
Voisiko joku täsmentää tätä? Onhan siellä oma porukkansa vai onko niin että rotu on menettänyt fyysiset ominaisuutensa käyttökoirana?
Kyseinen lause tarkoittaa siis sitä, että yhdistyksen perustamisvuotta edeltäneitä Pk-tuloksia ei ole saatavilla. Yhdistyshän on perustettu jo vuonna 1946 ja tässä onkin kyse tätä vuotta edeltäneistä tuloksista. Airis on edelleen hyvä pk-rotu, jonka johdosta viime vuosina on saatu hyviä tuloksia myös uusissa lajeissa (esim. erikoisjäljellä).
Sopii hyvin, peruskoulutus tulee antaa kaikille koirille rotuun katsomatta, Airis on tosi oppivainen ja motivoitunut siihen. Itselläni on ollut jo 80-luvulla yksi Airis, jota en ymmärtänyt kouluttaa, mutta sen synti oli ainoastaan remmissä vetäminen. Tällä hetkellä minulla on kaksi Airista, reilun vuoden ikäiset, kaksi narttua samasta poikueesta. Tosi oppivaisia sekä arkitottelevaisuudessa että Agilityssä, isoja koiria, mutta voi huoletta ulkoiluttaa samassa remmissä yhdellä kädellä. Rakastavat ihmisiä, lähtevät koirien rähinöintiin mukaan rinta rottingilla, mutta eivät aloita, lopettaavat myös aika hyvin, kun nappaa kaulapannasta ja sanoo napakasti NYT riitti. No voi olla että täytyy sanoa pari kertaa. Ehdottomasti Airis, ihana mussukka joka kiipeää illalla syliin ja halaa sinua.
Airedalenterrierin luonne on erittäin yksilökohtaista. En suosittelisi noin kevyesti hankkimaan airedalenterrieriä ilman kunnollista tietämystä koirien tapakasvatuksesta. Airis voi yllättää niin hyvällä kuin pahallakin. Vaikka airedalenterrieri on perheelleen hellä ja lempeä, se ei välttämättä kohtele muita ihmisiä ja eläimiä samoin. Mutta kuten mainitsin, yksilölliset erot ovat suuria: jotkut ovat hyvinkin aggressiivisia, jotkut flegmaatteja ja jotkut siltä väliltä. Koulutus ja kasvatus muuten ovat eri asioita.
Kaikesta löytyy ääripäät jos etsii. Suomen Airedaleyhdistyksen sivuilta löytyy asiallista tietoa rodusta. Omalla kokemuksellani ja monia airiksia tuntevana, voin allekirjoittaa airiksen ystävällisyyden niin lapsia kuin aikuisia kohtaan. Innokkaana ja aktiivisena koirana, se tarvitsee omistajan, joka myös harrastaa sen kanssa ainakin lenkkeilyä.
Omalla kokemuksellani minä sanon, että airis on mitä ystävällisin koira tutuille ja vieraille >>jos sen oikein kasvattaa>>, vaikka kyllähän niitä flegmaattejakin rodun joukosta löytyy. Luonne on yksilöllistä: jotkuta tarvitsevat toisia huolellisemman kasvatuksen, vaikkakin urokset ovat yleensä aggressiivisempia kuin nartut.
Ottakaa Airis ja rakastakaa sitä,sillä jos joku,niin Airis kiintyy isäntiinsä.Luonne on luja,silloin kun tarvitaan,mutta hyvä,kun sitä odottaa.Meillä oli "kaveri" eli ei muutakuin omakoulutus.Parempaa kaveria ei ole!!
Rajat Airikselle niinkuin pienelle lapselle ja myös moninverroin rakkautta. Muista, että rakkautta et voi koskaan liikaa tuhlata koiraasi oli se sitten airis tai joku muu rotu. Meidän airis on iloinen ja huumorintajuinen, aina valmiina leikkiin vaikka on jo 9 vuotias.Se täytyy kasvattaa jämäkällä ja rakastavalla otteella. Airis niinKuin kaikki koirat saadaan tottelevaisiksi ja kunnioittamaan ihmistä OIKEUDENMUKAISELLA KASVATUKSELLA. Se tarvitsee selvän johtajahahmon ja meidän perheessä se olen minä, joka sitä ruokin ja lenkitän eniten. Airis ottaa haasteen tappeluun muilta koirilta mieluusti vastaan, mutta harvoin aloittaa itse rähinää. Lapsirakas, utelias ja valpas luonne, lähtee aina iloisena lenkkikaveriksi. Ei sovi sohvaperunoille. Asutaan kerrostalossa eikä meidän airiksemme hauku edes aamulehden tullessa. Ihana koirarotu, josta oikein kasvatettuna saat uskollisen ja haastellisen elämäntoverin. Muista että airis ylläättää sinut aina, sillä on pilke silmäkulmassa joka kerta, kun sitä vähiten odotat.
Aivan ihan koira, älykäs, leikkisä, huumorintajuinen, ei juurikaan palvelualttiutta, tekee itse päätöksiä, antaa anteeksi kaikenlaista esim. oman perheen lapsilta, kasvatusvirheitäkin kestää toisin kuin esim. jotkut paimenkoirat.