Palstalla joka toinen aihe koskee jotain poikasiin liittyvää, yleensä poikaset jo matkalla tai juuri kanin hankkinut etsii perustietoja kanin hoitoon.
Lehdet pursuaa tehokasvatuksesta johtuvia eläinten kärsimyksiä.
Itse rinnastan nämä itsekkäät lemmikinomistajat esim. hanhet elävältä nyppiviin ihmisiin, eli eläinrääkkääjiin. Yhtälailla nälkään kuoleva kaninpoikanen tai häkkiin liikunnatta, seuratta ja aktiviteeteittä unohtunut kani kärsii.
Vastuuntuntoinen lemmikin omistaja opiskelee ensin, punnitsee järkevästi ja miettii realistisesti lemmikin etua. Laittaa omat tarpeet syrjään ja miettii esim. onko varmasti tarpeeksi ammattitaitoinen poikasten hoitoon myös ongelmatilanteissa tai miettii realistisesti, että onko minulla varmasti aikaa seuraavat 10-15 vuotta hoitaa kania, jos sen hankin. Ottaa selvää ensin mitä kani vaatii eikä tuudittautua vain niihin hyviin puoliin.
Kani on mielestäni työläs lemmikki ja kaikki eläinlääkäritkään eivät niitä osaa hoitaa sairauden kohdatessa. Tai onko minulla varaa lemmikkiin, etenkin sairastuttuaan lemmikkiin menee nopeasti paljon rahaa. Jos olen alaikäinen, ottaako vanhempani vastuun lemmikin hoidosta ja kuluista? Osaavatko vanhempani hoitaa kania, jos minä en jostain syystä pysty?
Teetänkö poikasia vain koska se on kivaa? Hankinko kanin vain alkuinnostuksessani unohtaen edes lukea kirjoista, että mitä kani syö ja kuinka paljon? Mitä teen, jos lemmikkikanini ei koskaan tulekaan sylikaniksi tai on vihainen? Tai olenko varautunut siihen, että poikaset tehtyään naaraasta voi tulla reviiritietoisempi? Mitä teen kun kani alkaa teini-ikään tullessaan pissiä sohville ja sänkyyn?
Kanin kanssa voi tulla eteen niin monenlaista, että etukäteen on ihan ehdoton tutustua lemmikkikani/sisäkani kirjoihin ja opiskella, opiskella ja opiskella!
Kuulutko sinä niihin vastuuntuntoisiin lemmikin hankkijoihin ja omistajiin, vai niihin jotka tekevät asioita vain omaksi ilokseen välittämättä ja ajattelematta kanin parasta?
Lehdet pursuaa tehokasvatuksesta johtuvia eläinten kärsimyksiä.
Itse rinnastan nämä itsekkäät lemmikinomistajat esim. hanhet elävältä nyppiviin ihmisiin, eli eläinrääkkääjiin. Yhtälailla nälkään kuoleva kaninpoikanen tai häkkiin liikunnatta, seuratta ja aktiviteeteittä unohtunut kani kärsii.
Vastuuntuntoinen lemmikin omistaja opiskelee ensin, punnitsee järkevästi ja miettii realistisesti lemmikin etua. Laittaa omat tarpeet syrjään ja miettii esim. onko varmasti tarpeeksi ammattitaitoinen poikasten hoitoon myös ongelmatilanteissa tai miettii realistisesti, että onko minulla varmasti aikaa seuraavat 10-15 vuotta hoitaa kania, jos sen hankin. Ottaa selvää ensin mitä kani vaatii eikä tuudittautua vain niihin hyviin puoliin.
Kani on mielestäni työläs lemmikki ja kaikki eläinlääkäritkään eivät niitä osaa hoitaa sairauden kohdatessa. Tai onko minulla varaa lemmikkiin, etenkin sairastuttuaan lemmikkiin menee nopeasti paljon rahaa. Jos olen alaikäinen, ottaako vanhempani vastuun lemmikin hoidosta ja kuluista? Osaavatko vanhempani hoitaa kania, jos minä en jostain syystä pysty?
Teetänkö poikasia vain koska se on kivaa? Hankinko kanin vain alkuinnostuksessani unohtaen edes lukea kirjoista, että mitä kani syö ja kuinka paljon? Mitä teen, jos lemmikkikanini ei koskaan tulekaan sylikaniksi tai on vihainen? Tai olenko varautunut siihen, että poikaset tehtyään naaraasta voi tulla reviiritietoisempi? Mitä teen kun kani alkaa teini-ikään tullessaan pissiä sohville ja sänkyyn?
Kanin kanssa voi tulla eteen niin monenlaista, että etukäteen on ihan ehdoton tutustua lemmikkikani/sisäkani kirjoihin ja opiskella, opiskella ja opiskella!
Kuulutko sinä niihin vastuuntuntoisiin lemmikin hankkijoihin ja omistajiin, vai niihin jotka tekevät asioita vain omaksi ilokseen välittämättä ja ajattelematta kanin parasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mä olen sun kanssasi niin samaa mieltä! mun ensimmäinen kani tuli mulle 15v tytöltä joka oli saanut kanin 12-vuotiaana. ei enää jaksanut hoitaa sitä ja tuli mulle muutaman ihmisen kautta. itse sain myös 12-vuotiaana ekan lemmikkini ja olen aina hoitanut ne itse. aina. vain joskus olen ollut pari päivää poissa vain siksi että on joku luotettava joka eläimet voi hoitaa. ja aina kun olen poissa kotoa niin mietin että miten ne pärjää kaikki kun mamma on poissa. sillä ehdolla että mulle soitetaan jos on pienikin kysymys eläimiin liittyen mielessä. tämä ensimmäinen kanini opetti mut kanin arkeen. tosin aluksi se ei edes käyttäytynyt kuin kani, joka on hoidettu oikein. teki mieli kuristaa edelliset omistajat kun eivät leikanneet sen kynsiä, eivät pitäneet vapaana, ruokinta oli pelkkä siemenseos. pahinta oli ehkä se kun yksi kynsi sojotti oudosti ylöspäin takatassussa. vein eläinlääkäriin jossa leikattiin samalla kynsiä lisää ja kun kokenut lekuri tutki tassun, oli arvaus se että kanilla on ollut niin pitkät kynnet että varpaan jänne on mennyt poikki kun kynsi on jäänyt esim mattoon tms kiinni! silloin kiehuin raivosta! kynnelle ei voinut enää tehdä mitään, vanha vamma eikä onneksi enää kipeä. no tarinaan saatiin onnellinen käänne kun hommasin kanille puolison ja niiden kemiat toimi. asuivat yhdessä 3,5 v hyvin tyytyväisinä.
en ymmärrä aikuisia jotka antavat lapsilleen eläimiä olematta niistä myös itse kiinnostuneita. miten he voivat (tietämättä eläimestä mitään) päätellä että eläin on hyvässä hoidossa? enkä ymmärrä ketään joka ostaa eläinkaupasta eläimen ja teettää sillä pennut tietämättä eläimen suvusta mitään. niistä ei ole mitään takeita että ovat terveitä. kantavat todennäköisesti sairauksia perimässään, eikä "kasvattaja" välitä tuon taivaallista! vanhinkopennutkin olisi estettävissä jos eläimistä välitettäisiin yhtään. ja pentujen teettäminen terveilläkään vanhemmilla ei ole fiksua jos ei tiedä minne poikaset sitten menevät. oletetaan sokeasti että kyllä joku ne ottaa.
no, ehkä viestini meni perille. jos joku tästä suuttuu niin olen varma siitä että se joku ei hoida eläintään tarpeeksi hyvin. jos hoitaa ja tietää että eläimellä on kaikki hyvin, on siitä varma niin ei ole mitään suuttumisen aihetta! ;) voisin paasata tästä asiasta elämäni loppuun asti. toivottavasti tämä sai edes jonkun ajattelemaan. aina on parantamisen varaa!
Olipa ihana lukea sun viestiä! Pieni toivonpilkahdus, että maailmasta löytyy ainakin yksi sun kaltainen, joka oikeasti välittää lemmikistään! Ethän ikinä muutu! : )
Mutta 12v. lasta et voi syyttää mistään...
Tieto kun olisi välitettävä vanhemmille !
Lasta kannattaa kannustaa positiivisesti ottamaan selvää niin hyvistä kuin huonoistakin puolista ja kannustaa kertomaan niistä vanhemmille.! - Vanhemmathan ovat vastuussa aina 18v. asti lapsistaan ja näiden lemmikeistä.
Kannustetaan siis vanhempia ottamaan selvää lapsensa "ehkä tulevasta" ystävästä ja koko perheen sydämen vievästä harrastuksesta !
Tämä sukupolvi, toivottavasti netinkin välityksellä, välittää siis tietoa tuleville vanhemmille.
Minun ensimmäisestä kanistani on aikaa.. ööö... 22v. Eikä kanin hoito ollut silloin lähellekkään yhtä tarkkaa kuin nyt... Mutta aina tulee päivitettyä tietoa, jonka me voimme välittää muille.
Myös kiitokset kaikille, jota ovat puuttuneet puutteellisiin olosuhteisiin ja neuvoneet parempia menetelmiä kanin hoidossa.
Kaikkille ei ehkä ole tieto vielä kulkenut !
Meitä on niin monia... =)