Kantaa suussa

... nuo noutajan roudaavat suussaan vieraalle talonväen kenkiä...? =)

-miksi ja mitä varten- kirjoitti:

... nuo noutajan roudaavat suussaan vieraalle talonväen kenkiä...? =)

...jos ei muuta noudettavaa löydy, niin siihen vähimpään on niillä koirilla tyytyminen. Noutavat kuin noutajat.

Hukka-Musti kirjoitti:

...jos ei muuta noudettavaa löydy, niin siihen vähimpään on niillä koirilla tyytyminen. Noutavat kuin noutajat.

Ai tätäkö se on se noutovietti? Että koira kanniskelee satunnaisia tavaroita kelle tahansa ihmiselle?

-jke- kirjoitti:

Ai tätäkö se on se noutovietti? Että koira kanniskelee satunnaisia tavaroita kelle tahansa ihmiselle?

ihmettelen, käsitykseni noutamisesta noutajakoirilla on aivan toisenlainen...

Hukka-Musti kirjoitti:

...jos ei muuta noudettavaa löydy, niin siihen vähimpään on niillä koirilla tyytyminen. Noutavat kuin noutajat.

pystykorvat?

Tuppaako ne istuskelemaan PYSTYbaareissa?

Tai seisojat, eikö ne nukukaan kuin seisaaltaan?

Entäs ajokoirat, niilläkö on AJOkamppeet niskassa kypäristä lähtien?

Jaa vinttikoirat, niitä pidetään ainoastaan vintillä, vai onko niillä vintti pimeänä?

Njooh, ei kait...

-miksi ja mitä varten- kirjoitti:

ihmettelen, käsitykseni noutamisesta noutajakoirilla on aivan toisenlainen...

Nämä harhaluulot noutajia kohtaan ovat todella yleisiä ja toisaalta ihan ymmärrettäviäkin. Itselläni on aika vietikäs, riistaveristä linjaa oleva novascotiannoutaja ja kyllä näihin luuloihin on usein tullut koulutuskentillä törmättyä.

Monesti kuvitellaan, että noutajalla on jokin luontainen taipumus tuoda esineitä isännälleen. Vaan se todellisuus onkin aika erilainen ja moniulotteisempi.

Minun koirassani tuo "noutaja" näkyy vahvana taipumuksena sännätä kaikkien pienten liikkuvien kohteiden perään. Se juttu ei ole sen esineen tuominen isännälle, vaan sen saaminen haltuunsa ja sen kanssa juoksentelu.

Noutajan ominaisuudet näkyvät myös siinä, että koira "markkeeraa" ihan luontaisesti. Eli se pyrkii aktiivisesti tarkkailemaan minne esineet putosivat ja painaa niiden sijainnin mieleensä. Se myös pyrkii maksimoimaan havaintomahdollisuutensa esim. hyppii korkeassa heinikossa kun paikallistaa kohdetta ja aallokossa ui pää korostetun ylhäällä etsiessään noudettavaa esinettä. Tämänkin ominaisuuden olen pistänyt "noutajan piikkiin", en sitten tiedä esiintyykö myös muilla roduilla tälläistä ihan luonnostaan? Ehkä.

Olemme treenanneet pennusta saakka esineruutua. Eli koira paikallistaa ilmavainulla ihmisen tuoksuisia käyttöesineitä maastosta ja palauttaa ne ohjaajalle. Suurin alkuvaikeus oli juuri siinä, että sai koiran tuomaan ne esineet minulle. Esineen löydettyään kun se otti sen suuhunsa ja alkoi juosta riemusta soikeana ympyrää. Moni noutaja (omani mukaan lukien) myös "hamstraa" noita esineitä "kaikki mulle nyt heti" -periaatteen mukaisesti. Saattaa kerätä kaikki esineet yhteen läjään, saattaa vaihtaa esineen uuteen ja jännempään kesken juoksun jne.. Niin hassulta kun se kuulostaakin, noutajani koulutuksesta esineruutuun on tehnyt haastavaa juuri sen noutovietti.

Noutovietti on myös voimakkaasti ympäristösidonnainen. Se ilmenee aivan eri tavalla tasaisella nurmikentällä kuin risukkoisessa metsässä tai järvellä.



Lyhyesti siis nouto on asia, joka pitää koiralle kuin koiralle opettaa. Vahvan noutovietin ansioista koira taas saadaan suorittamaan tuo opittu asia intensiivisesti ääriolosuhteissakin.

-jke- kirjoitti:

Nämä harhaluulot noutajia kohtaan ovat todella yleisiä ja toisaalta ihan ymmärrettäviäkin. Itselläni on aika vietikäs, riistaveristä linjaa oleva novascotiannoutaja ja kyllä näihin luuloihin on usein tullut koulutuskentillä törmättyä.

Monesti kuvitellaan, että noutajalla on jokin luontainen taipumus tuoda esineitä isännälleen. Vaan se todellisuus onkin aika erilainen ja moniulotteisempi.

Minun koirassani tuo "noutaja" näkyy vahvana taipumuksena sännätä kaikkien pienten liikkuvien kohteiden perään. Se juttu ei ole sen esineen tuominen isännälle, vaan sen saaminen haltuunsa ja sen kanssa juoksentelu.

Noutajan ominaisuudet näkyvät myös siinä, että koira "markkeeraa" ihan luontaisesti. Eli se pyrkii aktiivisesti tarkkailemaan minne esineet putosivat ja painaa niiden sijainnin mieleensä. Se myös pyrkii maksimoimaan havaintomahdollisuutensa esim. hyppii korkeassa heinikossa kun paikallistaa kohdetta ja aallokossa ui pää korostetun ylhäällä etsiessään noudettavaa esinettä. Tämänkin ominaisuuden olen pistänyt "noutajan piikkiin", en sitten tiedä esiintyykö myös muilla roduilla tälläistä ihan luonnostaan? Ehkä.

Olemme treenanneet pennusta saakka esineruutua. Eli koira paikallistaa ilmavainulla ihmisen tuoksuisia käyttöesineitä maastosta ja palauttaa ne ohjaajalle. Suurin alkuvaikeus oli juuri siinä, että sai koiran tuomaan ne esineet minulle. Esineen löydettyään kun se otti sen suuhunsa ja alkoi juosta riemusta soikeana ympyrää. Moni noutaja (omani mukaan lukien) myös "hamstraa" noita esineitä "kaikki mulle nyt heti" -periaatteen mukaisesti. Saattaa kerätä kaikki esineet yhteen läjään, saattaa vaihtaa esineen uuteen ja jännempään kesken juoksun jne.. Niin hassulta kun se kuulostaakin, noutajani koulutuksesta esineruutuun on tehnyt haastavaa juuri sen noutovietti.

Noutovietti on myös voimakkaasti ympäristösidonnainen. Se ilmenee aivan eri tavalla tasaisella nurmikentällä kuin risukkoisessa metsässä tai järvellä.



Lyhyesti siis nouto on asia, joka pitää koiralle kuin koiralle opettaa. Vahvan noutovietin ansioista koira taas saadaan suorittamaan tuo opittu asia intensiivisesti ääriolosuhteissakin.

Lue lisää

Kyllä noutotaipumus on joillakin koirilla synnynnäinen.

Tuo mainitsemasi liikkuvan kohteen jahtaaminen on ensisijaisesti saalistusviettiä, jota esiintyy hyvin monilla roduilla. Nouto ja saalistus ovat kaksi eri asiaa.

Markkeeraus on selvä juttu ja liittyy koiran hermorakenteeseen eli miten se pystyy "keskittymään" suoritukseen.

Sítä, että koira toimii intensiivisesti ääriolosuhteissa ja väsyneenä, eli pystyy toimimaan ympäristön asettamista fyysisistä rajoituksista huolimatta, kuvaa mielestäni paremminkin termi metsästysinto.

(Tuo em. terminologia ei koske pelkästään noutajia)

Valitettavasti suurella osalla (näyttelylinjaisia) noutajia tuota noutotaipumusta (tai markkeerauskykyä) ei ole jalostuksella enää pitkään aikaan vahvistettu.

-jke- kirjoitti:

Nämä harhaluulot noutajia kohtaan ovat todella yleisiä ja toisaalta ihan ymmärrettäviäkin. Itselläni on aika vietikäs, riistaveristä linjaa oleva novascotiannoutaja ja kyllä näihin luuloihin on usein tullut koulutuskentillä törmättyä.

Monesti kuvitellaan, että noutajalla on jokin luontainen taipumus tuoda esineitä isännälleen. Vaan se todellisuus onkin aika erilainen ja moniulotteisempi.

Minun koirassani tuo "noutaja" näkyy vahvana taipumuksena sännätä kaikkien pienten liikkuvien kohteiden perään. Se juttu ei ole sen esineen tuominen isännälle, vaan sen saaminen haltuunsa ja sen kanssa juoksentelu.

Noutajan ominaisuudet näkyvät myös siinä, että koira "markkeeraa" ihan luontaisesti. Eli se pyrkii aktiivisesti tarkkailemaan minne esineet putosivat ja painaa niiden sijainnin mieleensä. Se myös pyrkii maksimoimaan havaintomahdollisuutensa esim. hyppii korkeassa heinikossa kun paikallistaa kohdetta ja aallokossa ui pää korostetun ylhäällä etsiessään noudettavaa esinettä. Tämänkin ominaisuuden olen pistänyt "noutajan piikkiin", en sitten tiedä esiintyykö myös muilla roduilla tälläistä ihan luonnostaan? Ehkä.

Olemme treenanneet pennusta saakka esineruutua. Eli koira paikallistaa ilmavainulla ihmisen tuoksuisia käyttöesineitä maastosta ja palauttaa ne ohjaajalle. Suurin alkuvaikeus oli juuri siinä, että sai koiran tuomaan ne esineet minulle. Esineen löydettyään kun se otti sen suuhunsa ja alkoi juosta riemusta soikeana ympyrää. Moni noutaja (omani mukaan lukien) myös "hamstraa" noita esineitä "kaikki mulle nyt heti" -periaatteen mukaisesti. Saattaa kerätä kaikki esineet yhteen läjään, saattaa vaihtaa esineen uuteen ja jännempään kesken juoksun jne.. Niin hassulta kun se kuulostaakin, noutajani koulutuksesta esineruutuun on tehnyt haastavaa juuri sen noutovietti.

Noutovietti on myös voimakkaasti ympäristösidonnainen. Se ilmenee aivan eri tavalla tasaisella nurmikentällä kuin risukkoisessa metsässä tai järvellä.



Lyhyesti siis nouto on asia, joka pitää koiralle kuin koiralle opettaa. Vahvan noutovietin ansioista koira taas saadaan suorittamaan tuo opittu asia intensiivisesti ääriolosuhteissakin.

Lue lisää

Varmasti oikukkain noutajarotu ilmeisesti ei ole luontaista taipumusta antaa esinettä isännälleen.Kyllä labbarilla on aivan luontainen taipumus kantaa sisällä ja ulkona halutessaan viereen esine et ota poikeuksetta tiputtaa viereen ainakin vanhempana pentuna ovat niin häsliä ettei aina malta.Mitä olen taas toisen rotuisia koiria tavannut ei ole sellaista tavaran kanto taipumusta kuin esim labbiksella.Mitä taas tuohon liikkuvien esineiden perään lähtemiseen labbis kyllä malttaa hyvin olla perään lähtemättäkin aikuisena.Novascotinnoutaja varmasti vaikein noutajaluonne opettaa mitä rodusta olen lukenut .

1 labbis kirjoitti:

Varmasti oikukkain noutajarotu ilmeisesti ei ole luontaista taipumusta antaa esinettä isännälleen.Kyllä labbarilla on aivan luontainen taipumus kantaa sisällä ja ulkona halutessaan viereen esine et ota poikeuksetta tiputtaa viereen ainakin vanhempana pentuna ovat niin häsliä ettei aina malta.Mitä olen taas toisen rotuisia koiria tavannut ei ole sellaista tavaran kanto taipumusta kuin esim labbiksella.Mitä taas tuohon liikkuvien esineiden perään lähtemiseen labbis kyllä malttaa hyvin olla perään lähtemättäkin aikuisena.Novascotinnoutaja varmasti vaikein noutajaluonne opettaa mitä rodusta olen lukenut .

Lue lisää

Novascotiannoutaja ei ole sen vaikeampi kuin muut koirat jos omistaja edes hieman tietää asioista jotain. Kyllästyttää tämä tietämättömien rodun panettelu noutajapiireissä.

Alkuperäiselle toteaisin että kyllä muunkinrotuiset niitä kenkiä rahtaavat, se on joillekin koirille tapa purkaa innostusta. Jonkun asian kanniskelu toimii tavallaan sijaistoimintona.

kyllästyttää kirjoitti:

Novascotiannoutaja ei ole sen vaikeampi kuin muut koirat jos omistaja edes hieman tietää asioista jotain. Kyllästyttää tämä tietämättömien rodun panettelu noutajapiireissä.

Alkuperäiselle toteaisin että kyllä muunkinrotuiset niitä kenkiä rahtaavat, se on joillekin koirille tapa purkaa innostusta. Jonkun asian kanniskelu toimii tavallaan sijaistoimintona.

Lue lisää

Mukaan tolleri ei ole yhtä helppo opetettava kuin esim labbis.Tollerin rotuesittely antaa hyvinkin vaativan kuvan sen opetuksesta samoin mitä ovat omistajat kertoneet faktaa sinullekkin.http://www.tollerit.fi/

-jke- kirjoitti:

Nämä harhaluulot noutajia kohtaan ovat todella yleisiä ja toisaalta ihan ymmärrettäviäkin. Itselläni on aika vietikäs, riistaveristä linjaa oleva novascotiannoutaja ja kyllä näihin luuloihin on usein tullut koulutuskentillä törmättyä.

Monesti kuvitellaan, että noutajalla on jokin luontainen taipumus tuoda esineitä isännälleen. Vaan se todellisuus onkin aika erilainen ja moniulotteisempi.

Minun koirassani tuo "noutaja" näkyy vahvana taipumuksena sännätä kaikkien pienten liikkuvien kohteiden perään. Se juttu ei ole sen esineen tuominen isännälle, vaan sen saaminen haltuunsa ja sen kanssa juoksentelu.

Noutajan ominaisuudet näkyvät myös siinä, että koira "markkeeraa" ihan luontaisesti. Eli se pyrkii aktiivisesti tarkkailemaan minne esineet putosivat ja painaa niiden sijainnin mieleensä. Se myös pyrkii maksimoimaan havaintomahdollisuutensa esim. hyppii korkeassa heinikossa kun paikallistaa kohdetta ja aallokossa ui pää korostetun ylhäällä etsiessään noudettavaa esinettä. Tämänkin ominaisuuden olen pistänyt "noutajan piikkiin", en sitten tiedä esiintyykö myös muilla roduilla tälläistä ihan luonnostaan? Ehkä.

Olemme treenanneet pennusta saakka esineruutua. Eli koira paikallistaa ilmavainulla ihmisen tuoksuisia käyttöesineitä maastosta ja palauttaa ne ohjaajalle. Suurin alkuvaikeus oli juuri siinä, että sai koiran tuomaan ne esineet minulle. Esineen löydettyään kun se otti sen suuhunsa ja alkoi juosta riemusta soikeana ympyrää. Moni noutaja (omani mukaan lukien) myös "hamstraa" noita esineitä "kaikki mulle nyt heti" -periaatteen mukaisesti. Saattaa kerätä kaikki esineet yhteen läjään, saattaa vaihtaa esineen uuteen ja jännempään kesken juoksun jne.. Niin hassulta kun se kuulostaakin, noutajani koulutuksesta esineruutuun on tehnyt haastavaa juuri sen noutovietti.

Noutovietti on myös voimakkaasti ympäristösidonnainen. Se ilmenee aivan eri tavalla tasaisella nurmikentällä kuin risukkoisessa metsässä tai järvellä.



Lyhyesti siis nouto on asia, joka pitää koiralle kuin koiralle opettaa. Vahvan noutovietin ansioista koira taas saadaan suorittamaan tuo opittu asia intensiivisesti ääriolosuhteissakin.

Lue lisää

Mitä olen käsittänyt omaamastani rodusta tähän saakka on, että pomppiminen heinikossa on vain houkuttelevien lintukoirien ominaisuus, ei liity juurikaan noutamiseen.

yhdenkään muun noutajan en ole nähnyt pomppivan neljällä jalalla kuten tolleri tekee, mutta muunmuassa kooikerhundehan näin tekee. Koiralla on luontainen taipumus pitää kaislikossa niin kivaa, että sorsat ei voi vastustaa kiusausta tulla katsomaan mitä ihmettä siellä tapahtuu...

Itse olen tosin ajatellut esineiden kantamisen suussa olevan vain leikkisän koiran keino yrittää houkattaa ihmistä leikkiin. meilläpäin ei ainakaan koirat ole kokeneet kannattavaksi alkaa houkuttamaan ihmistä leikkiin, kuten toisia koiria, eli laittamalla etupään maahan. Vaan kannattavampaa on tuoda jokin esine, jolla sitten voidaan vetää tai heittää... Jos esineiden kantaminenkin liittyy noutamiseen, niin saatan olla väärässä myös pomppimisen suhteen, kun en metsästä en ole perehtynyt...

Noutajat vain sattuvat tykkäämään kaikista ihmisistä, siksi ne kai haluavat yleensä leikkiä kenen kanssa tahansa ja näin esineitä tuodaan kenelle tahansa. Ja tässähän tolleri on yleensä poikkeus, tolleri ei juurikaan välitä vieraista ihmisistä, joten se tuo vain tutuille tavaroita...

... kirjoitti:

Mitä olen käsittänyt omaamastani rodusta tähän saakka on, että pomppiminen heinikossa on vain houkuttelevien lintukoirien ominaisuus, ei liity juurikaan noutamiseen.

yhdenkään muun noutajan en ole nähnyt pomppivan neljällä jalalla kuten tolleri tekee, mutta muunmuassa kooikerhundehan näin tekee. Koiralla on luontainen taipumus pitää kaislikossa niin kivaa, että sorsat ei voi vastustaa kiusausta tulla katsomaan mitä ihmettä siellä tapahtuu...

Itse olen tosin ajatellut esineiden kantamisen suussa olevan vain leikkisän koiran keino yrittää houkattaa ihmistä leikkiin. meilläpäin ei ainakaan koirat ole kokeneet kannattavaksi alkaa houkuttamaan ihmistä leikkiin, kuten toisia koiria, eli laittamalla etupään maahan. Vaan kannattavampaa on tuoda jokin esine, jolla sitten voidaan vetää tai heittää... Jos esineiden kantaminenkin liittyy noutamiseen, niin saatan olla väärässä myös pomppimisen suhteen, kun en metsästä en ole perehtynyt...

Noutajat vain sattuvat tykkäämään kaikista ihmisistä, siksi ne kai haluavat yleensä leikkiä kenen kanssa tahansa ja näin esineitä tuodaan kenelle tahansa. Ja tässähän tolleri on yleensä poikkeus, tolleri ei juurikaan välitä vieraista ihmisistä, joten se tuo vain tutuille tavaroita...

Lue lisää

"Mitä olen käsittänyt omaamastani rodusta tähän saakka on, että pomppiminen heinikossa on vain houkuttelevien lintukoirien ominaisuus, ei liity juurikaan noutamiseen."

En nyt tarkoittanut tollaamista... Vaan sitä kun koira on markkeerannut kohteen ja se lähetetään sitä noutamaan. Jos koira ei havaitsekaan kohdetta heti esim. heinikon tai kumpuilevan maaston takia, se alkaa hyppelehtimään. Näin korkeammalta tähystäen se havaitsee kohteen helpommin. Pomppoilu loppuu sillä sekunnilla kun kohde on havaittu. Sama ilmiö siinä kun koira ui aallokossa pää korostetun ylhäällä etsien kohdetta. Tähystää ikäänkuin aaltojen yli. Tuskin koira tollaa uidessaan?

Näin siis toimii ainakin minun tuntemat tollerit, eikä vaikuta siltä, että kyse olisi siitä tollaamisesta. En myöskään tiedä onko tämä vain noutajien ominaisuus, mutta noutoa suorituksena se selvästi edesauttaa.


"Itse olen tosin ajatellut esineiden kantamisen suussa olevan vain leikkisän koiran keino yrittää houkattaa ihmistä leikkiin."

Voi jossain tapauksessa olla sitäkin. Nyt kuitenkin kyse oli tilanteesta, jossa koira on innoissaan taloon saapuvista vieraista. Itse pitäisin todennäköisimpänä selityksenä tälle ilmiölle sitä, että kyseessä on sijaistoiminto.

... havainnut tuota menettelyä muiden kuin noutajien kohdalla, siksipä sitä aloin miettiäkin...

-miksi ja mitä varten- kirjoitti:

... havainnut tuota menettelyä muiden kuin noutajien kohdalla, siksipä sitä aloin miettiäkin...

...hampaiden ulottuvilla olevia tavaroita kun innostuvat ihmisen tulemisesta. Mutta ajokoirien ole huomannut tyrkyttävän tavaraa ihmiselle, kuten noutajan ja paimenkoiranikin, joista ainakin meidän paimenella tuo on selvä leikkiin kutsuminen.