Kertokaa kokemuksianne pyreneittenmastiffeista.
Omistajan kokemuksia ja siitä miten kohtasitte näitä upeita koiria. Hauskoja juttujakin kertokaa!
Eikä vaan omistajat vaan kaikki joilla kerrottavaa on!
Omistajan kokemuksia ja siitä miten kohtasitte näitä upeita koiria. Hauskoja juttujakin kertokaa!
Eikä vaan omistajat vaan kaikki joilla kerrottavaa on!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ainakin täällä minulla päin joku noin 10-vuotiaan näköinen kakara lenkkeilyttelee yksinään usein valtavaa pyreneittenmastiffiurosta. Ihan sen kakaran tahtiin se koira näyttää kävelevän. Joten varmaankin koiran saa koulutettua olemaan remmissä turhia vetämättä. Ja varmasti pyreneittenmastiffi on myös lapsirakas.
Mielestäni nämä sivut kuvaavat rotua arjessa mainiosti
http://www.puhuripeikko.net/svea.htm
Pystiffi on yleensä lempeä jättiläinen,
mutta jos jokin uhkaa sitä, niin se voi muuttua pieneksi hirviöksi. Urokset painavat 90kg tai yli. Nartut 70g tai hiukan yli tai alle. Nartut ovat agressiivimmillään, kun ne odottavat pentuja, samalla kun joku ahdistelee sitä.
Olen perheeni kanssa omistaneet pystiffin.
T. 13-vuotias tyttö
Heh=)
Tuollaisia ne juuri ovat.
Mutta tarkoitukseni olikin juuri kysellä muistoja ja tarinoita pystiffeistä.
Meilläkin on pystiffi ja aivan ihana koira. Jokaikinen päivä sattuu jos jonkinlaista.
Meillä koira tietää kokonsa ja voimansa, osaa äärettömän hellästi olla pienen lapsen kanssa, jo pentuna tiesi ettei vauvaan voi koskea ja pienen lapsen kanssa on oltava varovainen eikä 3v lapsi pysy pystyssä, kun sitä tassulla pikkuisen kokeilee(tämän se tosin kokeili).
Parasta hermolepoa minulle on, kun "pikkuinen hauvani" tulee makaamaan viereeni ja haistelee hellästi "pienellä kuivalla kuonollaan" kasvoja ja korvia ja "lipaisee välillä hellän pienen kuivan" suuko poskelle.
Ihanaa on myös se, kun ulkona leikimme ja hauveli ottaa oikeaoppisen painiotteen minusta ja halii. Se kun sattuu olemaan niin, että minä olen pienempi kuin hauva.=)
Meillä myös 3v lapsi ja reilu vuoden ikäinen pystiffi. Koira osaa leikkiä lapsen kanssa varovasti ja menee 3veen käskystä istumaan, maate ja muutenkin tottelee pientä hyvin.
Ulkona on mahtavaa lenkkiseuraa, kulkee remmissä vetämättä ja metsässä juoksentelee vapaana, että puut vaan rytisee :) Rakastaa lunta ja möyrii siinä kuin myyrä, nenä hangen alla, peppu pystyssä. Lastenlauluja kun laittaa soimaan, heti on lelu suussa odottamassa, että nyt tanssitaan ja riehutaan.
Tosin... meillä on pureksitut keittiön kalusteet, riekaleisia kenkiä, kuolaa katossa, karvaa vaatteissa, limaisia luita sohvatyynyjen alla....
Mutta ihanaa on, kun "pikku hauva" tulee puoliksi syliin, painaa pään päätä vasten ja antaa "pikku" suukkoja tai kun tulee sohvalle kainaloon ja vähän "kirpustaa", rakastan sinua, se sanoo ja minä rakastan takaisin :)