Ei kait huku.
Mut sinne voi hukuttautua.
Painaa päänsä ja kirota.
Kuinka typerä on maailma.
Oikeastaan kait minä.
Tipoista kasvaa vuolas joki.
Joesta virta.
Joka kasvaa mukana matkalla.
Niin minulle kävi.
Kun kurkoitin ämpäriin.
Hukuttauduin omaan mitätömyyteeni.
Nyt pinnalle päästyäni.
Hengästyneenä pyydän.
Älä jätä, älä hukkaan heitä tätä.
Sillä ei tipat meitä tapa.
Ja ämpäriinkin voisi ostaa pehmusteet.
Mut sinne voi hukuttautua.
Painaa päänsä ja kirota.
Kuinka typerä on maailma.
Oikeastaan kait minä.
Tipoista kasvaa vuolas joki.
Joesta virta.
Joka kasvaa mukana matkalla.
Niin minulle kävi.
Kun kurkoitin ämpäriin.
Hukuttauduin omaan mitätömyyteeni.
Nyt pinnalle päästyäni.
Hengästyneenä pyydän.
Älä jätä, älä hukkaan heitä tätä.
Sillä ei tipat meitä tapa.
Ja ämpäriinkin voisi ostaa pehmusteet.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..tyypillistä naisen logiikkaa löytää ratkaisu joka pälkähään. Hauskasti sanailtu Margitta, pidin runostasi : )
Ja aurinkoista kevätpäivää
voi hukkua jos tarpeeksi iso ämpäri eikä tarvitse jäädä katsomaan "kuin lehmä uutta ämpäriä"
Runosi kosketti!
Minäkin olen tainnut joskus hukuttautua tuohon samaan... :/
Vaan onneksi se ei tapa!
=)
Tykkään!
Aurinkoista kevätpäivää.
Me ollaan jo ämpärin reunoilla ja hymyillään .
Ja tietty suu korvissa.
Tämä herätti niin paljon ajatuksia;
kuinka pieniä loppujen lopuksi maalliset murheemme ovatkaan. "Ei tippa tapa"... mutta tipasta voi jopa alkaa uusi elämä. ;D
Hymyilen kun tulet vastaan.