Hei
Lueskelin tuolla Pedot-kirjan (The Swarm tms), joka on sellainen 900-sivuinen ekotrilleri.
En tahdo paljastaa juonta, joten sanon vaan että loppu yllätti ja itseäni hämmästytti kuinka kaikki saatiin liittymään kaikkeen - kysymys joka on tullut mieleen monia kirjoja luettuani.
Miten siis ammattikirjailijat suunnittelevat kirjansa? Päähäsi juolahtaa ajatus "Teenpä kirjan kaverista jonka lyhytmuisti ei toimi kunnolla ja lopussa on yllättävä käänne" - miten toteutat sen?
Aloittavatko kirjailijat juonen pohtimisen lopusta käsin? Siltä se on joidenkin kirjojen kohdalla tuntunut - että ensin keksit lopputuloksen ja rupeat siitä rakentamaan kirjaa lopusta alkua kohti.
Tämä pätee joihinkin käsikirjoituksiinkin - esimerkiksi sarja nimeltään Lost on sellainen että sitä olisi varmaan ollut sula mahdottomuus ruveta rakentamaan siltä pohjalta että "okei, ne haaksirikkoutuu saarelle, mitä seuraavaksi"
Lueskelin tuolla Pedot-kirjan (The Swarm tms), joka on sellainen 900-sivuinen ekotrilleri.
En tahdo paljastaa juonta, joten sanon vaan että loppu yllätti ja itseäni hämmästytti kuinka kaikki saatiin liittymään kaikkeen - kysymys joka on tullut mieleen monia kirjoja luettuani.
Miten siis ammattikirjailijat suunnittelevat kirjansa? Päähäsi juolahtaa ajatus "Teenpä kirjan kaverista jonka lyhytmuisti ei toimi kunnolla ja lopussa on yllättävä käänne" - miten toteutat sen?
Aloittavatko kirjailijat juonen pohtimisen lopusta käsin? Siltä se on joidenkin kirjojen kohdalla tuntunut - että ensin keksit lopputuloksen ja rupeat siitä rakentamaan kirjaa lopusta alkua kohti.
Tämä pätee joihinkin käsikirjoituksiinkin - esimerkiksi sarja nimeltään Lost on sellainen että sitä olisi varmaan ollut sula mahdottomuus ruveta rakentamaan siltä pohjalta että "okei, ne haaksirikkoutuu saarelle, mitä seuraavaksi"
Vastaukset 6
Vanhimmat
No siis yleensähän noi tv sarjat saattaa olla suunniteltuja vaan yhden tuotantokauden verran, joten Lost saattaa hyvinkin olla rakennettu vaan kokoajan eteenpäin eikä takaapäin.
Pistän lusikkani soppaan, vaikka olen kaukana ammattilaisesta. Mutta tuollaiseen lopputulokseen pyrin; yllättävä loppuratkaisu, joka kuitenkin on lukemisen jälkeen looginen, koska kaikki liittyy kaikkeen.
Minulla on käsikirjoitus viittä vaille valmis. Näin tarina on syntynyt:
- ensin oli muutama pääidea, kirjoittelin tekstiä niistä - oli tarinan alkua, keskivaiheita, loppua.
- sitten laajentelin ja täydentelin noita tekstipätkiä
- jatkoin kirjoittamista, sulautin tekstin "katkosvaiheita" toisiinsa, kunnes muodostui yhtenäinen kokonaisuus
- kävin kokonaisuuden läpi sivu sivulta, tarkastelin juonenkulkua ja rakennetta, poistin epäloogisuudet, muutin joidenkin juttujen järjestystä
- sitten aloin tiputella vihjeitä tulevasta tekstiin - jos siis henkilöhahmo tulee vaikka jättämään perheensä, niin pitkin tarinaa laitan hänelle ajatuksia tai tunnetiloja, jotka selittävät ja ennakoivat lopullista lähtöpäätöstä. Tämä onnistuu yllättävän pienillä lisäyksillä, jos henkilöhahmon kehitys on ollut tarinassa yleisesti ottaen loogista.
Tällaista, en tiedä miten muut tekevät enkä sitä, päädynkö itse tyydyttävään lopputulokseen :-) Mutta näillä keinoin yritän.
Itse enemmän katson siten että minulla on henkilöhahmoja, miljöö ja skenaario. Skenaario määrää millaisene tilanteeseen henkilöhahmot joutuvat ja sitten henkilöhahmojen annetaan liikkua "pelilaudalla" oman mielensä mukaan.
Tietysti joitain kohtauksia on olemassa jo ennen kokonaisuuden syntymistä, mutta tärkeämpää on saada ne kaikki koherentiksi kokonaisuudeksi. Tarinaa ei päätetä siten että mennessään lopulliseen kohtaamiseen Roiston kanssa Sankari jää auton alle ja kuolee typerässä onnettomuudessa. Se ei ole loppuratkaisu jos koko tarinan ajan on kiivasta kohtaamista rakennettu ja odotettu.
Ainakin sellainen ihan simppeli työkalu "lankojen yhteen sitomiseen" on ollut kuin XYWriter. Ei kummoinen mutta juuri tuohon mainitsemaasi haasteeseen kelpo peruskilke. Taisi olla vielä freewarea. Englanninkielinen.
Itse alan vain kirjoittaa ja pikku hiljaa ajatuksia tulee ja ideoita syntyy. Sitten loppua kohden liikkuessa huomaa kuinka palaset loksahtavat paikoilleen ja lopulta näkee, että juoni saattaa olla hyvinkin moniulotteinen, vaikka ei niin aluksi ajatellut. Sitten vain hiotaan ja korjataan epäloogisuudet pois. Itsellä se toimii. Ensin tehdään ikään kuin liikaa ja sitten kuoritaan ylimääräinen pois.
Ammattikirjailja siis olen. Voin myös sanoa, että tässä ammatissa on huomannut, että tapoja on melkein yhtä monta kuin tekijääkin, joten ei kai siinä muuta tarvita kuin se, että itsestä tuntuu hyvältä ja luontevalta työstää tekstiä juuri sillä tavalla.
langat yhteen: vedä verkaa, kudo sarkaa, anna värttinän käydä.