Minun veljelläni oli syntymäpäiväjuhlat sunnuntaina ja osa meitä sisaruksia olimme juhlimassa syntymäpäiväsankaria. Juhlat olivat hauskat ja meitä oli osa sisarusta koolla pitkästä aikaa. Kaksi veljestä ei pitkän matkan takia lähtenyt reissaamaan. - Tapaamme kuitenkin aika harvoin, soittelemme ja lähetämme aina joulukortin ja meilaammekin välillä. - Mutta näin aikuisena me kuitenkin elämme kaikki aika erillään tai omien perheittemme ympäröiminä. - Kuitenkin on joskus tosi hauskaa puhua lapsuus- ja nuoruusvuosistamme ja se on metkaa, että meillä on jokaisella aina eri näkökanta samasta asiasta. - Yhdestä asiasta olemme kuitenkin samaa mieltä - jokainen meistä rakasti vanhempiaan ja vasta aikuisena ymmärsi, että he eivät olleetkaan täydellisiä.
Synttärijuhlat
Yksi sisaruksista
5253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sisaruksiin on minullakin. Aikuistuttuaan näkee asioita eri näkökulmasta kuin lapsena. Minusta esim. oli henkisesti julmaa, kun toinen vanhemmistani puhui melko usein nuoruuden rakastetustaan. Ei ollut surrut pois sitä suhdetta ennen kuin sitoutui.
Jokainenhan kokee asian omasta itsestään lähtöisin.
Kun kolari esim, sattuu, kertoo senkin silminäkijät kaikki erilailla.
Riippuen siitä miltä kantilta sitä katsoi.
Saman perheen jäsenet ovat aina kokeneet asiat eri näkökulmasta.
Nuorin lapseni ihmetteli joku aika sitten, hieman samaa asiaa. Ihmetteli miten erilailla esim muitaa veljensä kanssa useita asioita. Ja kuitenkin on kysymys samasta tapahtumasta.
Noin se aina vain menee, emme ole toistemme klooneja, onneksi.
Kerran oli juttua myös siitä, ettei kaikkia voi miellyttää, teki mitä tahansa, jokaisella on eri näkökanta.
vanhus ratsasti aasilla, pieni poika käveli vieressä. Osa ihmisistä päivitteli, kun lapsi joutui kävelemään, vaikka oli niin pieni.
Seuraavalla kerralla lapsi oli aasin päällä, ja vanhus käveli. Taas oli osalla ihmettelemistä, miksi vanhus voinut ratsataa, ja lapsi kävellä?
No, menivät sitten molemmat aasin selässä, hyvänen aika, aasi parka, sen selkähän katkeaa, tuumivat taas toiset.
Viimeksi kulkivat molemmat jalan aasin vierellä, ja voi sitä päivitystä, hullujahan nuo lienevät, aasikin on, mutta nuo vaan kävelevät.
Niin, kaikkia ei vain voi miellyttää, todellakaan.
Menneisyydessä eläminen on asia,joka saattaa aiheuttaa mielenkiinnon puutetta tähän ja nyt-elämään.Menneisyys on eletty,aika ei palaa;olisi hyvä,jos panostaisimme tähän päivään ja tulevaisuuteen ja tulevaan aikaan.AIKA/KELLO KÄY AINOASTAAN ETEENPÄIN.MENNYT ON MENNYTTÄ.
Olisi ihana asia,jos me kaikki voisimmekin elää juuri tätä päivää ja keskustella tulevasta ajasta.Miksi muistella vanhoja asioita.???????Jokainen kulunut minuutti on mennyttä aikaa ja se ei palaa.EI NIIN EI.
menneisyys kulkee tietyllä tavalla mukana, halusi tai ei.
Meillä sisarusteni kanssa yhteydenpito on tiivistä nykyään. Lasten ollessa pieniä harvemmin tavattiin.
Välimatka ei haittaa, onhan tämä netti. Veljenikin on Vietnamissa ja nyt yhteys kulkee lähes päivittäin. Samalla kylällä asuessa nähtiin muutaman kerran kuussa.
Sisareni oli pitkän viikonlopun yksinäisyyttäni lievittämässä ja puhelin pirisee myös aika usein.
Meillä yhdistyy muistot ja nykyisyys mukavasti yhteen. Ei ole myöskään pakoa nykyisyydestä.
Tulevan tiedän, suunnilleen. Mieheni kuolee muutamassa vuodessa. Pojan kanssa vaihdamme asuntoa, samassa talossa. Minä olen päältäpäsmäri ja yritän antaa nuorille tilaa.
Vielä kun osaisi sen kevyen jäljen jättää... Ja uskon säilyttää.
No eihän sitä ole menneisyyden vanki, jos lapsuuttaan muistelee ja vieläpä jo vuosissa samaan tahtiin vanhentuneiden sisarustensa kanssa. Me kaikki elämme eri puolella Suomea ja jopa vielä voimme saada uuden näkökulman johonkin tiettyyn lapsuuden asiaan kun muistelemme yhdessä. - Tottakai sitä on tänäpäivänä elämää ja vuosia takanapäin. Nykyisyys ja oma perhe on lähin, mutta on ihanaa omata omia sisaruksiakin. Jotenkin on vaan kaikki tämä elämän rikkautta.