Jos tulevan pentueen emä on rohkea ja ystävällinen, mutta isä epäluuloinen ja aggressiivinen, niin minkä lainen luonne tulevien pentujen vereen todennäköisesti syntyy? Kun minun afgaaninvinttikoiranarttuani pääsi vahingossa lempimään cockerspanieliuros ja luonteet ovat niillä kuin tuossa mainitsin.
Tosin tarkoitin isäkoirasta, että se on erittäin aggressiivinen toisille koirille, kotona hallitseva sekä vieraita kohtaan varutunut, kuten haukkuu lujaa niille ohi kulkiessakin. Mutta emän, eli oman koirani, luonne on aivan erilainen.
Mutta yksi hyvä puoli löytyy isästäkin: se pitää lapsista.
Mutta kumman vanhemman luonne yleensä periytyy jälkeläisiin suuremmin: äidin vai isän?
Tosin tarkoitin isäkoirasta, että se on erittäin aggressiivinen toisille koirille, kotona hallitseva sekä vieraita kohtaan varutunut, kuten haukkuu lujaa niille ohi kulkiessakin. Mutta emän, eli oman koirani, luonne on aivan erilainen.
Mutta yksi hyvä puoli löytyy isästäkin: se pitää lapsista.
Mutta kumman vanhemman luonne yleensä periytyy jälkeläisiin suuremmin: äidin vai isän?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kannattaisiko kuitenkin käydä ell hakees aborttipiikki, oikeasti
menee nisäkkäällä näin: 50% molemmilta vanhemmilta, mutta ne 50% sisältävät isovanhempien geenejä sattumanvaraisesti. Ihan kuten ihmisenkin jälkeläisillä. Ennustaa sitä ei siis voi. Isäkoira tässä tapauksessa on dominoiva alfa mitä ilmeisemmin ja joka pentueessa syntyy dominanssiltaan eri asteisia koiria. Rodusta riippumatta. Jos päätät antaa pentueen syntyä, toivo parasta, että jokainen päätyy hyvään kotiin.
Eikös tuosta pahimmassa tapauksessa tule rohkea ja agressiivinen...
Epävarmalla ja/tai agressiivisella koiralla ei koskaan pidä tehdä jälkeläisiä - luonteet periytyvät voimakkaasti.
Katumuspiikille heti. Vai haluako kasvattajana kantaa vastuun jos joku jälkeläisistä joskus aiheuttaa pysyviä vammoja jollekin?
tuli kyllä mieleen että se isästä kerrottu johtuu enemmänkin koulutuksesta tai siis sen puutteesta kuin siitä että koira oikeasti olisi epäluuloinen ja siksi aggressiivinen.
Näin siksi että cockerit yleensä ovat erittäin lempeäluonteisia, kuten kuvauksesta koiran suhtautumisessa lapsiin voi päätellä.
Joten enpä lähtisi näin suoralta kädeltä sanomaan että piikille vain...
Aloittaja tuntenee parhaiten isähauvan kotiolot, että onko koiraa kasvatettu ja kuinka väärin. Veikkaan että lähinnä on kyse huonosta sosiaalistamisesta isähauvan nuoruudessa, koiraparka elänyt ensimmäisen vuotensa pullossa ja pumpulissa ja sitten yhtäkkiä joutuukin kohtaamaan kovan maailman. Ehkä isähauvan kotona ollaan niitä kiireisiä nykyihmisiä joilla ei ole aikaa kouluttaa koiraa, mutta sellainen pitää olla kun lapset kinuu ja naapurikin juuri hankki. Mersukin vaihdettiin juuri siksi kun naapurikin teki niin. Eli enemmän nuo päällenäkyvät ja kerrotut ominaisuudet tuntuvat ympäristön muovaamilta kuin oikeasti koiran luonteesta johtuvilta.
Joten kyllä noista penskoista saattaa silti tulla ihan kelpo koiria, kunhan nyt saavat hyvät kodit, joissa tiedetään mitä tahdotaan ja on kykyä ja halua voittaa mahdolliset ongelmat.
Ja kun koira on rohkea, ei tarvitse olla aggressiivinen.
ja kaikki voi saada uroksen huonot piirteet..siksi aina sanotaan ettei aggresssiivista tai arkaa saa käyttää missään nimessä siitokseen!
Olenkin joo suunnitellut aborttia. Mielenkiinto vain heräsi asiasta ja halusin teoriaan asiantuntijoiden vastauksia. Kiitos vastauksista!
Luonne on perimän ja ympäristötekijöiden summa. Epäluuloisuus ja agressiivisuuskin varmaan pääosin johtuu ympäristötekijöistä.
On kuin kysyisit, että tuleeko lapsista tupakoitsijoita, jos isä tupakoi.
Koiran luonneominaisuudet tiedetään perinnöllisiksi - tupakointitaipumusta ei.
Ympäristötekijät tosiaan vaikuttavat myös luonteeseen. Mutta kannattaa muistaa, että ympäristötekijät muokkaavat helpommin huonoon kuin hyvään suuntaan.
Eli perimältään "luonnevikainen" koira on vaikeampi muuttaa hyväluonteiseksi, kuin muuttaa perimältään hyväluonteisen koiran käyttäytyminen huonoksi.
Siksi huonoluonteisen koiran käyttämistä jalostukseen ei saisi koskaan perustella sillä, että ympäristötekijätkin vaikuttavat paljon luonteeseen.
Toki ko. koira voi olla huonoluonteinen ympäristötekijöiden takia, mutta riskejä on silti turha ottaa.
"Koiran luonneominaisuudet tiedetään perinnöllisiksi"
Niin, siis tiedetään, että luonne jossain määrin periytyy. Mutta tiedetäänkä tässä tapauksessa, että toisessa vanhemmassa oleva agressiivisuus on nimenomaan geneettistä?
"Mutta kannattaa muistaa, että ympäristötekijät muokkaavat helpommin huonoon kuin hyvään suuntaan."
Niin millä perusteella? Eikö ympäristötekijät voi muokata koiraa aivan mihin suuntaan tahansa? Ympäristötekijäthän ovat lähinnä koulutus, kasvatus ja sosiaaliset tekijät.
"Siksi huonoluonteisen koiran käyttämistä jalostukseen ei saisi koskaan perustella sillä, että ympäristötekijätkin vaikuttavat paljon luonteeseen."
Juu, ei huonoluonteista koiraa saa jalostukseen käyttää. Eikä myöskään kahta täysin erilaista rotua ole järkeä yhdistää, vaikka olisivat miten hyväluonteisia. Esim. afgaaninvinttikoiraa ja cockerspanielia.
Olen siis sitä mieltä, ettei tälläistä yhdistelmää tulisi ylipäätäänkään teettää. Puhumattakaan, jos toinen jalostusyksilöistä on agressiivinen. Pointti on kuitenkin siinä, että jälkeläisten luonne on mahdoton näiden tietojen valossa ennustaa. Siitähän tässä keskustelussa kai alunperin oli kyse(?)
Ei tiedetä onko geneettistä - niinhän itsekin sanoin tekstin lopussa.
Kysyit millä perusteella on helpompi kouluttaa hyväluonteisesta huonosti käyttäytyvä kuin huonoluonteisesta hyvin käyttäytyvä.
Ei kai tuota nyt tarvitse edes perustella. Asiahan on suurin piirtein sama, että on helpompi tehdä perunasta muusia kuin muusista peruna.
Avainsana siis oli tuo "helpompi". En väittänyt etteikö käyttäytymistä voisi muokata.
Summa summarum:
Ko. koiraa ei tule käyttää jalostukseen - mutta Virtasen tapa olla käyttämättä on parempi kuin Lahtisen tapa olla käyttämättä => kinataan! ;-)