pentu ja lapsi

Ennakolta tuota on vaikea ehkäistä. 3-vuotias kun ei vielä ole siinä iässä, että sille voisi etukäteen - siis varmuudella - saada menemään oppia päähän.

Eli molemmille, sekä pennulle että lapselle, opetetaan pelisäännöt ja käytännössä se tarkoittaa valvovan silmän läsnäoloa aika pitkään. Lapsi ja pentu keskenään ilman aikuisten valvontaa on huono lähtökohta.

Lapsen ei anneta käsitellä koiraa väärin - koiralle pitää antaa myös oma rauha. Ennen kaikkea sen takia, että se ensimmäisten elinviikkojensa aikana saisi vain myönteisiä tai neutraaleja kokemuksia lapsista. Pentuiässä saadut huonot kokemukset kun monasti vaikuttavat koiran koko loppuiän.

Koiran tekemisiin taas tulee puuttua aina kun meno käy lapsen kanssa liian hurjaksi. Ei on ei pennullekin. Se on tehtävä täysin selväksi, mutta ei kovuudella vaan päättäväisyydellä.

Ahkera ihminen ehkä jaksaakin pienen lapsen ja pennun kanssa, mutta olethan muistanut tämän kysymäsi asian lisäksi, että pentu pissaa ja kakkaa lattioillenne useita kuukausia, syö lapsen leluja, vaatii ulkoilutusta monta kertaa päivässä (lapsi aina mukaan? Vaatettaminen jne, pentu ehtii jo pissata alleen) syö lenkillä maasta monenmoista, joka on kaivettava sen suusta jne. Tämä on joskus - vilkkaan pennun kanssa - haastavaa jo ilmankin pientä lasta.

Kysymykseesi: Pennut purevat ja hyppivät. Aina. Joku enemmän, joku vähemmän. Itsekin voi asiaan vaikuttaa omalla käyttäytymisellä ja sillä, miten rauhallinen koti ylipäänsä on. Opeta ennenkaikkea lapselle, ettei juokse ja kilju pennun äärellä. Tämä vain innostaa pentua lisää.
VALVO AINA TILANNETTA.
Anna pennulle paljon pureskeltavaa ja silputtavaa (kartongit, maitotölkit) jotta se oppii purkamaan energiaansa ja kutiavien hampaiden aiheuttamaa piinaa myös itsekseen ja ei-elolliseen.