40v kriisi

Että ihminen tekee tiliä meneestä aina välillä. Ja tämä neljäkymppiä on varmaan eräänlainen veden jakaja monellakin. Minä katselen myös taakseppäin ja mietin mitä olisi voinut tehdä toisin ja mietin olenko tyytyväinen elämääni nyt, vai haluanko muuttaa sitä?
En osaa sanoa muuta,kun että toki kannattaa pohtia elämäänsä, jos siihen tuntee tarvetta, mutta ei liikaa. Jos kokoajan murehtii menneitä ja miettii elämän lyhyyttä jää itse elämä elämättä.

toi on normaalia. Mua surettaa se, että lapset on yht´äkkiä jotenkin niin omillaan ja omassa maailmassaan, vaikka niinhän sen kuuluukin olla. Kannattaa vaan nauttia elämästä ja unohtaa ikä.

Kai se nyt ahdistaa kun vanhenee mut se siitä. Kun ikää tulee lisää, alkaa arvostaa muita asioita kuin nuorempana. Älä kysy mitä, huomaat sen ihan itse:))
Pikkasen ahdistaa kun huomaa ett enää en mahdukkaan samoihin vaatteisiin tai en voi enää ikäni puolesta niitä käyttää vaikka mahtuisinkin.
Aamusin tyynyn ryppyjen häipyminen naamavärkistä vie tuntitunnilta kauemmin mut mitäs siitäkään??
Nauti siitä että oot oikeesti aikuinen ja nuoren hömppäpömpät häviää sieltä päästä pikkuhiljaa..
Minä täytän pian viiskymmentä enkä ota kyllä pultia siitä. No eihän sille kyllä mitään vois tehdä.
Olen se ja sen ikäinen kuin olen ja vielä jopa nautin siitä. Tee niin sinäkin niin elämä on helpompaa (ja hauskempaa)..

ps. Et ole masentunut, olet ihan perus :))

Ilmeisesti kriisissä olen ja pahassa sellaisessa sillä itse opiskelin korkeakoulututkinnon ennnätysajassa ja tuntuu muutenkin, että pitäisi saada nyt heti kaikki.

Olen alkanut katsella ihmisiä erilailla kuin aikaisemmin ja nuoria nähdessäni kaipaan nuoruuttani vaikkei se läheskään aina ollut mukavaa. Ehkä se johtuu siitä, että oli huomattavasti kevyempi, oli fyysisesti mukavampi olla ja sai rakkautta erilailla kuin nykyään. Ehkä nuorena tunsi erilailla tunteet kun monet asiat olivat uusia jne.

Lisäksi olen kaivanut 80-luvun heart levyn ja kuuntelen sitä nyt liiankin paljon kaivaten jotain. Aloitin myös liikkumisen yrittäen saada nuoruuden kuntoni takaisin. Takana on erittäin rankka vuosi, jolloin sairastuin fyysisesti melko pahasti ja ehkä osittain tästä johtuen olen alkanut liikkumaan kun kerran voin niin nyt tehdä.

Tämä on todella mystistä kun olen perheellinen ja työpaikka on, joten kaikki asiat pitäisi olla kunnossa. Saa olla lapsien kasvussa mukana jne. Kaiken lisäksi olen mies puolinen henkilö, joten käsitykseni mukaan miehet eivät koe tällaisia asioita tai ainakaan en ole kuullut tällaisista asioista. Silti koen olevani yksinäinen. Kaipaan kovasti jotain elämääni, mutta en tiedä tarkalleen mitä.

ja muistan kuinka täyttäessäni 35 tuntui että elämä suurinpiirtein loppuu tähän.. Mutta se 40 ikäkriisi meni sitten 36 täytettyäni. Nyt tuntuu ihan mahtavalta täyttää se 40 VUOTTA! Mutta on tässä kaikenlaista tullut mietittyä.. Ei tässä ihan kuolemattomia ollakkaan...Lapsetkin jo murrosikäisiä, pitäisi jo päättää mitä sitä isona tekisi, tätäkö raadantaa tämä elämä vain onkin, toisaalta ihan tyytyväinen monista aikaansaannoksista tässä elämässä..!

Tuttuja asioita 40 vuotiaalle. Maalliset asiat on koettu ja sieltä ei löydä uutta enää. Eli työ, raha, tavara ei anna tyydytystä. Joillakin on lapset isoja ja ehkä erokin takana.

Tässä vaiheessa on hyvä aika tutustua itseensä kunnolla ja alkaa kysellä vaikka. Kuka minä olen? Miksi olen täällä? Nauttia nykyhetkestä ja avata sydäntä uusille asioille, kuten auringonpaisteelle, linnunlaululle. Lähtekää metsään kävelemään tai rannalle kalaan ja katsokaa ja aistikaa todellinen elämä ympärillänne ja omassa sisimmässänne. Kyllä se siitä iloksi muuttuu :-)