Meillä on reilun 1½vuoden ikäinen leikattu uroskoira. Koira on kotona aivan ihana. (mitä nyt joskus tekee tuhoja yksinollessaan)
Ongelmana on ulkoilut. Koira on usein hermostunut ja levoton. Hyppii ihmisiä, pyöräilijöitä ym. kohti. Haukkuu muille koirille ja joskus jopa yrittää näykkiä muita koiria. Koirapuistossa on innokas leikkijä ja ikinä ei ole joutunut tappeluun tms. päinvastoin on ehkä arka muita koiria kohtaan. Ongelma on remmissä kulkiessa. Olemme mieheni kanssa mietitty tämän olevan jonkinlaista pelkoa. Haukkuminen on usein kimeää ja koira menee ihan "sekaisin" ja kontaktinotto on lähes mahdotonta.
Nyt kysyisinkin MITÄ TEHDÄ???? Olemme kokeilleet lähes kaikkea!!! On yritetty kehuja, kontaktinottoa ennen kohteen saapumista, välinpitämättömyyttä, kolinapurkkeja, sitruunapantaa, siedätystä kauempaaja vaikka mitä, mutta mikään ei auta kuin ehkä hetkellisesti.Ihmettelemmekin sitä, miten voi olla niin erilaisia päiviä, että välillä hommat sujuu ja toisena päivänä on taas lenkit aivan kamalia. Miten voi koiran itsetuntoa nostaa, kun selkeästi koira on pelokas ja sitä kautta aggressiivinen, ei vihainen koira.
Missä olemme tehneet väärin?? Surettaa, kun meitä kartetaan ulkona(enkä ihmettele), saadaan vihaisia/ihmetteleviä katseita yms. koska koira on kuitenkin aivan ihana ja luonne todella mahtava muuten!!Kiitos kaikista vinkeistä!!
Ongelmana on ulkoilut. Koira on usein hermostunut ja levoton. Hyppii ihmisiä, pyöräilijöitä ym. kohti. Haukkuu muille koirille ja joskus jopa yrittää näykkiä muita koiria. Koirapuistossa on innokas leikkijä ja ikinä ei ole joutunut tappeluun tms. päinvastoin on ehkä arka muita koiria kohtaan. Ongelma on remmissä kulkiessa. Olemme mieheni kanssa mietitty tämän olevan jonkinlaista pelkoa. Haukkuminen on usein kimeää ja koira menee ihan "sekaisin" ja kontaktinotto on lähes mahdotonta.
Nyt kysyisinkin MITÄ TEHDÄ???? Olemme kokeilleet lähes kaikkea!!! On yritetty kehuja, kontaktinottoa ennen kohteen saapumista, välinpitämättömyyttä, kolinapurkkeja, sitruunapantaa, siedätystä kauempaaja vaikka mitä, mutta mikään ei auta kuin ehkä hetkellisesti.Ihmettelemmekin sitä, miten voi olla niin erilaisia päiviä, että välillä hommat sujuu ja toisena päivänä on taas lenkit aivan kamalia. Miten voi koiran itsetuntoa nostaa, kun selkeästi koira on pelokas ja sitä kautta aggressiivinen, ei vihainen koira.
Missä olemme tehneet väärin?? Surettaa, kun meitä kartetaan ulkona(enkä ihmettele), saadaan vihaisia/ihmetteleviä katseita yms. koska koira on kuitenkin aivan ihana ja luonne todella mahtava muuten!!Kiitos kaikista vinkeistä!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yksi mikä tuli yhtäkkiseltään mieleen on että lenkkeilettekö suunnilleen samaan aikaan joka päivä.
Jos, niin vaihtakaapas yhtäkkiä lähtöaikoja mikäli mahdollista niin lähtekää lenkille eri aikoina ja sellaisena hetkenä kun koira on täysin rauhallinen. Kenties nukkumassa.
Meillä tämä rauhoitti menoa kummasti kun saman asian kanssa taisteltiin.
Sitten toinen juttu, että onko tätä ollut nyt pitkäänkin. Nimittäin näin kevätaikaan tuolla tienpenkoilla on mielenkiintoisia ja mieltä kuohuttavia tuoksuja. Merkkejä antohalukkaista naarashaukuista ja ne kiinnostavat monesti myös leikattuja poikia.
Meillä tämä on ollut vähän aika ajoin tapetilla että niitä pissejä nuollessa tullaan humalaan ja sitten öykkäröidään. Tätä ei oikein auta muu kuin kestää ja pistää päälle kieltolaki sekä tiukempi kuri ja herran nuhde. Koiramme tosin on leikkaamaton ja siksi varmasti vietit vielä voimakkaammat.
Kolmas asia mikä paistoi silmään oli että olette melkoisen paljon arsenaalia käyttäneet jo. Onkohan siinä liikaa kestämistä pienellä koiralle että joka päivä tulee uutta menetelmää, eikä tiedä mitä tahdotaan ja toivotaan.
Vähemmän tekniikkaa ja enemmän johdonmukaisuutta.
Tjaa... Suurin osa rähinä ongelmista on koiran epävarmuutta, kuten teilläkin, josta kertoo myös ongelmat yksinolossa joskus...
Koira luulee olevansa vähän liian isoissa saappaissa, eli nyt se syystä tai tosiesta kuvittelee,e ttä vaarojen torjunta on sen tehtävä ja se suorittaa tehtäväänsä. Koirien keino välttää vaaroja on käyttyä agressiivisesti mahdollista uhkaa kohtaan: ikävä kyllä tämä ei ole ihmisen yhteiskunnassa mikään toivottava keino.
Eli en usko johtajuuteen, eli en puhu nyt siitä, vaan puhun rooleistanne. Teillä on roolit sekaisin. Ihmisen pitää olla se joka puolustaa, ei koiran.
Jos et pääse mihinkään koira kentälle harjoittelemaan yhteiseloa, niin harjoittele kotona pieniä juttuja. Eli kun jokin "uhka" tulee vastaan, asetu fyysisesti koiran ja uhan väliin. Eli jos jotakuta purraan, hyökätään päälle, teilataan niin sitten sinut, ei koiraa. Kun tapaatte muita ihmisiä ulkona, sinä tervehdit ensin, kättelet vaikka, vasta sen jälkeen koira saa tulla haistamaan tätä ihmistä tai tervehtimään. Kun menette koira puistoon, niin sinä kumarrut ensin ja tutustut ulkopuoliseen koiraan ja vasta sitten koirasi saa mennä, vain jos sinä toteat tuttvuuden turvalliseksi. Eli ihminen ensin, sitten koira.
Jos joskus missä tahansa irtokoira pääsee ryntäämään teitä kohden, sinä ajat sen pois, vedät oman koirasi selkäsi taakse piiloon ja ärjyt irtokoiran pois. Missään nimessä et koskaan laske koiraa edeltä.
Ja koiran pitää tuntea olonsa täysin turvalliseksi. Sen ei pidä joutua vahtimaan ympäröivää elämää mahdollisten vaarojen pelossa, sillä silloin kun se on ihmisensä kanssa liikenteessä, sen täytyy voida luottaa 100% että se on turvassa, jos joku hyökkää, niin ihminen hoitaa. Nyt se on varuillaan koko ajan ja näet mitä tapahtuu kun koira on varuillaan: se hyökkii.
Paljon näkee ihmisiä, jotka vetävät vieraiden koirienkin luokse käsipitkällä koiransa perässä. Tämä tekee juuri kyseisen ongelman koirille jotka ovat epävarmuuteen taipuvaisia. Koira olettaa, että on sen tehtävä kartoittaa, onko tämä vastaantuleva olio tai esine turvallinen ja se lähtee aina oletuksesta, että se on uhka. Eli sinä ensin, sitten koira ja koira vain jos sinä olet kokenut vastaantulijan turvalliseksi, että voit antaa koirasi turvallisesti tutustua.
näin ajattelevia on enemmänkin.
Rohkaiskaa koiraa kehumalla kotona ja antakaa sen välillä myös "onnistua" ja olla hyväksytty jäsen. Tämä auttaa epävarmuuteen ulkosalla, kun sen itsetunto kohenee muuten. Sitruunapannat eivät todellakaan auta, kun koira pelkää jo valmiiksi. Sitruunapanta ei tuo koiralle turvallisempaa ja luottavaisempaa oloa. Sinä voit sen tehdä. Ja valitettavasti myös toisinpäin.
Antakaa polon vähän levätä ja keskittykää hyviin puoliin.
Tämän palstan vika on kun suurin osa höpöttää palkitsemista ja hyvittelyä ja kun niistä ei koskaan ole todellista apua ihmisille joiden koira esim. rähjää vastaan tuleville koirille.
mistä on apua?
Palkitsemalla ja hyvittelemällä OIKEAAN AIKAAN saa kyllä tuloksia aikaan. Kun palkitsee jo ENNEN kuin koira edes tiedostaa, että siellä on toinen koira.
Ihmisen pitää olla suunnitellut tapahtuma etukäteen jonkun toisen kanssa, niin ihminen tietää tasan milloin se "vaara" tulee ja ehtii palkita jo vaikka ennen kun "vaara" ilmestyy sieltä kulman takaa.
Tietenkään pelkäämisestä ja räyhäämisestä ei pidä palkita, vaan koira pitää "pelastaa" tuosta tukalasta tilanteesta (vetää vaan hihnan kanssa tyynesti pois), ja seuraava kerta yritetään uudelleen hiukan kauempaa.
ikinä onnistumaan.
Miksei se sulla onnistuisi kun se muilla onnistuu? Millainen vamma sulla on?
Tarvitaan vain itsepäinen koira!!!
Aika törkeetä kommentointia jo kun toinen pyytää apua kun ei itse enää osaa...
Meillä ei ollut onneksi noin pahoja ohituksia, mutta törkeetä haukkumista aina kun näky toinen koira jossakin. Jopa ihmisiä haukuttiin. Oli kyllä tosi noloa välillä.
Sitten mentiin ihan perustottelevaisuuskurssille, jossa opittiin vaikka mitä hyödyllistä. Suosittelisin sellasita, jos on vaan aikaa/rahaa/mahdollisuus jossakin lähellä sellaiseen.
Me opeteltiin aluksi seuraaminen, sen jälkeen yhdistettiin se ohitukseen. Otat koiran hyvissä ajoin toiselle sivulle seuraamaan, siten että itse olet koiran ja ohituksen kohteen välissä. Käännät oman rintamasuuntasi pois vastaantulijasta ja viestität koirallesikin että nyt aiotaan ohittaa. Kannattaa toki kiertää vaikka tien toiselle puolelle tai muuten kauemmas, on helmpompaa aluksi... Ja jos koira lopettaa seuraamisen ja keskittyy vastaantulijaan -> täyskäännös ja uusi yritys. Jos on jo liian myöhäistä -> reippaasti ohi koiraa huomioimatta ja ensi kerralla taas uusi yritys.
Vähän vaikea näin netin kautta neuvoa, mutta jotakin kurssia suosittelen, jos siihen olisi siis mahdollisuus. Kysehän tuossa on siitä, että koira on ottanut roolikseen huolehtia muiden kohtaamisesta. Kun toistat tuota ohittamista tarpeeksi niin se koira oppii pikkuhiljaa, ettei sen tarvitse enää stressata niitä vastaantulijoita, kun niitä ei tarvitse kohdata.
Meillä tämä on toiminut, koira muutenkin rauhoittunut paljon.
Tsemppiä ja voimaa harjoitteluun!:)
Voi kun tuntuu tutulta! Jos ensimmäistä kirjoittajaa yhtään lohduttaa niin sun kirjoitus vois olla vaikka mun kirjoittama! Samojen asioiden kans painitaan ja on kokeiltu jo kaikki mahdollinen, paitsi vois olla noita koiraystäviä, että vois harjoitella tuota kohtaamista. Mut kun ei oikein oo. Mutta periksi en anna! Tsemppiä kaikille koiriensa kanssa ja hyvää kevättä!