Saudi Arabia on nyt välittänyt rauhansopimuksen Hamasin ja Fatahin välille konferenssissa Mekassa. Saudit ovat hyvin innokkaita vastustamaan Iranin vaikutusta alueella. Koska Saudi-Arabia on hallitseva sunni-valtio ja Iran taas hallitseva shiitti-valtio, niin jännitteet näiden kahden Islamin haaran välillä vaikuttavat näiden valtioiden välisiin suhteisiin ja laajoilla alueilla koko Lähi-Idässä.
Saddamin syrjäyttämisen jälkeen Irakissa Iranin vaikutus alueella on kasvanut merkittävästi. Irakin shiittiläinen osa on lisääntyvästi Iranin vaikutuksen alainen. Syyria on liitossa Iranin kanssa ja Hizbollah Libanonissa on Iranin sijaishallitus, joka pyrkii valvomaan Libanonin hallitusta. Dubailaisen Gulf Research Centre"n raportin mukaan kuusi Persianlahden arabivaltiota ovat niin huolissaan ydinaseistetun Iranin mahdollisesta uhkasta, että ne olisivat halukkaita tukemaan USA:n sotilaallista iskua Iranin estämiseksi saada pommi.
Kaikki tämä on hyvin hälyttävää Saudi-Arabialle. Siinä voisi olla heille syy pyrkiä hillitsemään räjähdysherkkää israelilaispalestiinalaista konfliktia ja työskennellä EU:n ja USA:n kanssa sellaisen rauhanratkaisun puolesta, joka torjuisi iranilaiset pyrkimykset. Saudit eivät tietenkään ole mitään Israelin ystäviä ja Hamasilla on peruskirja, joka vaatii Israelin tuhoa. Onko siis mitään mahdollisuuksia rauhansopimukselle, jota ollaan sorvaamassa? On todennäköistä, että saudit ja palestiinalaiset katsoisivat minkä tahansa rauhan Israelin kanssa olevan kuin Hudaybiyya"n aselepo, jonka Muhammed teki Mekan asukkaiden kanssa Arabian valloituksensa alussa. Tällä sopimuksella Muhammed teki rauhan Mekan ihmisten kanssa (jotka hylkäsivät hänen vaatimuksensa olla profeetta) ja veti joukkonsa Medinaan. Rauhansopimuksen tekemisen hetkellä mekkalaiset olivat voimakkaampia kuin Muhammedin joukot. Kahdessa vuodessa Muhammedin joukot tulivat voimakkaammiksi kuin mekkalaiset, joten hän hylkäsi rauhansopimuksen ja ryhtyi sotaan lyöden Islamin vastustuksen Mekassa ja alistaen sen voimalla.
Tästä tuli ennakkotapaus Islamille, jonka mukaisesti voidaan tehdä aselepo vihollisen kanssa sen ollessa vahvempi ja jos aselepo on edullinen islamilaiselle yhteisölle. Mutta kun vihollinen havaitaan heikommaksi, sota on tarpeellinen ja Koraanikin vaatii sitä. Aiemmin tehty rauhansopimus ei enää ole sitova.
Vuonna 1995 Saudi-Arabian mufti, Sheikki Abdel Aziz Bin-Baz, antoi uskonnollisen säädöksen, että islamilainen laki ei sulje pois rauhaa Israelin kanssa. Hän kuitenkin jatkoi selittäen, että “rauha Israelin kanssa on sallittu vain ehdolla, että se on väliaikainen rauha, kunnes muslimit rakentavat sotilaallisen voiman, joka tarvitaan juutalaisten karkottamiseksi.” Tämän logiikan mukaisesti “rauhansuunnitelma” on vain temppu heikentää Israel lopullisen iskun antamiseksi, kun islamilaiset voimat ovat kyllin vahvat. Hamasin johtajat ovat hiljattain tarjonneet juuri sellaista järjestelyä Israelin kanssa – 10 vuoden aselepo Israelin kanssa, jonka aikana he ovat sanoneet rakentavansa suuren palestiinalaisen armeijan ja suunnittelevansa Israelin tuhoa.
Saddamin syrjäyttämisen jälkeen Irakissa Iranin vaikutus alueella on kasvanut merkittävästi. Irakin shiittiläinen osa on lisääntyvästi Iranin vaikutuksen alainen. Syyria on liitossa Iranin kanssa ja Hizbollah Libanonissa on Iranin sijaishallitus, joka pyrkii valvomaan Libanonin hallitusta. Dubailaisen Gulf Research Centre"n raportin mukaan kuusi Persianlahden arabivaltiota ovat niin huolissaan ydinaseistetun Iranin mahdollisesta uhkasta, että ne olisivat halukkaita tukemaan USA:n sotilaallista iskua Iranin estämiseksi saada pommi.
Kaikki tämä on hyvin hälyttävää Saudi-Arabialle. Siinä voisi olla heille syy pyrkiä hillitsemään räjähdysherkkää israelilaispalestiinalaista konfliktia ja työskennellä EU:n ja USA:n kanssa sellaisen rauhanratkaisun puolesta, joka torjuisi iranilaiset pyrkimykset. Saudit eivät tietenkään ole mitään Israelin ystäviä ja Hamasilla on peruskirja, joka vaatii Israelin tuhoa. Onko siis mitään mahdollisuuksia rauhansopimukselle, jota ollaan sorvaamassa? On todennäköistä, että saudit ja palestiinalaiset katsoisivat minkä tahansa rauhan Israelin kanssa olevan kuin Hudaybiyya"n aselepo, jonka Muhammed teki Mekan asukkaiden kanssa Arabian valloituksensa alussa. Tällä sopimuksella Muhammed teki rauhan Mekan ihmisten kanssa (jotka hylkäsivät hänen vaatimuksensa olla profeetta) ja veti joukkonsa Medinaan. Rauhansopimuksen tekemisen hetkellä mekkalaiset olivat voimakkaampia kuin Muhammedin joukot. Kahdessa vuodessa Muhammedin joukot tulivat voimakkaammiksi kuin mekkalaiset, joten hän hylkäsi rauhansopimuksen ja ryhtyi sotaan lyöden Islamin vastustuksen Mekassa ja alistaen sen voimalla.
Tästä tuli ennakkotapaus Islamille, jonka mukaisesti voidaan tehdä aselepo vihollisen kanssa sen ollessa vahvempi ja jos aselepo on edullinen islamilaiselle yhteisölle. Mutta kun vihollinen havaitaan heikommaksi, sota on tarpeellinen ja Koraanikin vaatii sitä. Aiemmin tehty rauhansopimus ei enää ole sitova.
Vuonna 1995 Saudi-Arabian mufti, Sheikki Abdel Aziz Bin-Baz, antoi uskonnollisen säädöksen, että islamilainen laki ei sulje pois rauhaa Israelin kanssa. Hän kuitenkin jatkoi selittäen, että “rauha Israelin kanssa on sallittu vain ehdolla, että se on väliaikainen rauha, kunnes muslimit rakentavat sotilaallisen voiman, joka tarvitaan juutalaisten karkottamiseksi.” Tämän logiikan mukaisesti “rauhansuunnitelma” on vain temppu heikentää Israel lopullisen iskun antamiseksi, kun islamilaiset voimat ovat kyllin vahvat. Hamasin johtajat ovat hiljattain tarjonneet juuri sellaista järjestelyä Israelin kanssa – 10 vuoden aselepo Israelin kanssa, jonka aikana he ovat sanoneet rakentavansa suuren palestiinalaisen armeijan ja suunnittelevansa Israelin tuhoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.