Minä haluaisin antaa teille tärkeän runon,
kunhan sen ensin tässä punon.
Hmmm..
Aloitan vaikka näin kirjoituksen,
että löydän täältä ihmisen innoituksen.
Me toisiamme tuetaan ja autetaan,
ei siihen muut pysty alkuunkaan.
Mieleen tulee ensin monta,
ystävää jaksavaa ja ajatonta.
AdA:n niistä erikseen sanoa voin,
myös kanuunamamman kera hyttysen koin. ;)
Äiti x 3:a emme unohda koskaan,
sandi ja Miija mielessä on ainiaan.
Muija ja lauri ilostuttavat arkeamme,
anne ja x.. ovat tukenamme.
Yh-isä murisee miehisen sanan,
laittaa vanhaan uuniinsa lapsille kanan
ja namnam-naista odottaa,
kukakohan hänetkin saa?
Mette etäisyyttä ottaa meistä,
mutta ajattelee; se ei johdu heistä.
Vaan ajatukset kulkijaa kismittää,
eikä se häneltä huomaamatta jää.
Etäpesäke kommentoi ja kuuntelee,
antaa tilaa ja harvoin huutelee.
Kielo tulee kun kaikki niin vaikeaa on,
3: äiti 66 on ihanan vallaton.
Ja minä sitten porukan uusimpia edustan,
aina omaa napaani vaan tuijotan.
Sellainen minusta tullut on,
kun lapsienkin hätä on ollut suunnaton.
Mutta kiitos teille mainituille,
myöskin kaikille unohdetuille.
Jokaista en voi nyt muistaa,
järki ei jaksa enää luistaa. :)))
Kuka jatkaa tästä eteenpäin,
minä oman näkemykseni vain näin.
Kerro sinä sanoin omin,
me pitäisimme siitä kovin. :)
kunhan sen ensin tässä punon.
Hmmm..
Aloitan vaikka näin kirjoituksen,
että löydän täältä ihmisen innoituksen.
Me toisiamme tuetaan ja autetaan,
ei siihen muut pysty alkuunkaan.
Mieleen tulee ensin monta,
ystävää jaksavaa ja ajatonta.
AdA:n niistä erikseen sanoa voin,
myös kanuunamamman kera hyttysen koin. ;)
Äiti x 3:a emme unohda koskaan,
sandi ja Miija mielessä on ainiaan.
Muija ja lauri ilostuttavat arkeamme,
anne ja x.. ovat tukenamme.
Yh-isä murisee miehisen sanan,
laittaa vanhaan uuniinsa lapsille kanan
ja namnam-naista odottaa,
kukakohan hänetkin saa?
Mette etäisyyttä ottaa meistä,
mutta ajattelee; se ei johdu heistä.
Vaan ajatukset kulkijaa kismittää,
eikä se häneltä huomaamatta jää.
Etäpesäke kommentoi ja kuuntelee,
antaa tilaa ja harvoin huutelee.
Kielo tulee kun kaikki niin vaikeaa on,
3: äiti 66 on ihanan vallaton.
Ja minä sitten porukan uusimpia edustan,
aina omaa napaani vaan tuijotan.
Sellainen minusta tullut on,
kun lapsienkin hätä on ollut suunnaton.
Mutta kiitos teille mainituille,
myöskin kaikille unohdetuille.
Jokaista en voi nyt muistaa,
järki ei jaksa enää luistaa. :)))
Kuka jatkaa tästä eteenpäin,
minä oman näkemykseni vain näin.
Kerro sinä sanoin omin,
me pitäisimme siitä kovin. :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kiitos kauheesti runostasi nätistä.
älä liikaa mua puuhaani hätistä.
Tulen pois tuolta hullusta sätistä,
annan lauseita joitakin suustani nätistä,
koetan kurkusta kuivasta kätistä
Huoli kaikilla meillä on elosta lapsien,
kirkkaitten silmien, kultaisten hapsien.
Jotkut vain kannoilla kopeasti kapsien
mielellään leikkaavat kylmästi rapsien
määräämme lonkkujen, snapsien.
Niinkuin ei elämässä huolta oisi muuta.
Eikö puhdasta paitaa tai nälkäistä suuta?
Iskeä saavat he otsaansa puuta.
elämäämme suunta ei se suuresti muuta,
kannata ei sanoa jaata, ei juuta.
Pitempään en lorujani ilmi tuoda jaksa,
eikä näistä ilmeisesti kukaan edes maksa.
Pari euroo lauseesta ois kohtuullinen taksa.
Näppikseni touhussa ei kuumana naksa.
Tilistäni nauttisi taas keuhkot sekä maksa
Tästä sitten jatkaa joka kehtaa ja haluu
Palstalle on kuitenkin illalla paluu
Nöyrästi joka iikka liekassa taluu
Aiheita mielessään kun päivällä kaluu,
on kaikille kutsu avoin: tuu tuu.
Tämä päivä alkoi hyvin, kiitos sinun 3:n äiti! Olen aina tiennyt, että sinussa laava etsii ulospääsyä!
Todistit sen taas...
Ps. En silti oikeesti ota etäisyyttä, tai no ehkä pikkusen, sillä en mielestäni enää sovi tänne, kun täällä on toinen sefu jo...:)
Aamun tuon muuten ankean
kielenkannankin kankean
pelasti jälleen runo tuo
jonka sanataituri meille suo.
Ei haittää nyt särkykään pään
itsekseni hyrisemään jään
miten suuri ilo on koneesta tästä
nurkassa sähköä ahnaasti syövästä.
Jos suru painoi sydäntä ennen
tuli viestiä ystäviltä tullen mennen
jakamisen ilo on iloista suurin
vaikka joskus saisimme surukuurin.
Ei askelta silti se paljoa paina
kun joukossa meitä monta on aina
nyt kiitoksen sanan ilmoille heitän
riemuanikaan tuskin huovalla peitän.
Arjesta juhlaa joukko tää tuottaa
kritiikkinkin voin antamaansa luottaa
välillä siivet kun kokealle kantaa
voin hieman enemmän toisille antaa.
Aika tää ei edes ole lapsilta pois
vaan tiedän se heillekin turvaa tois
kun ei äidin tarvitse yksin heilua
keskellä porukkaa hyvinkin reilua.
Nyt säntään mä tehtävään toiseen
ei mua voi vapaallakaan verrata loiseen
yritän vaan sanoa kaikille teille
lämpimät aatokset heitän tämän lukeneille.
3:n äiti:
Niinhän siinä sitten tapahtui
nukkumatti salaa silmiini ui
Arvannet varmaan mitä kuvia
jakoi tuo tuottamaan huvia
Aamulla heräsin pitkään mietin
oliko kuvat vain tuotetta vietin
Kun silmät siniset kuvissa loisti
hymyään ihanaa mieleeni toisti
Myös hiuksiaan heilautti juuri niin
jolla saa aina pääni tainnoksiin
kuin kujeillen aina tuon muistaa
että se järkeni ojaan suistaa.
Jos jäi sulta näkemättä osia
kerron sulle vähän tosia
sunnuntaina illalla tv:si avaa
valmiiksi 22.35 sen eteen ravaa
silloin voit uudellen tutkia
pitäsikö mua jotenkin hutkia
kun ole lumoissa kaverin tuon
jolle ajatuksia paljon suon.
Privaatisti laitan vinkin erään
heti pian jutun tän perään.
Kurkkaa tänään postisi siis
mutta älä naura ääneen pllis!
Nyt kun sähköiseen postiisi painut
kerroin siellä muutamat vainut.
Meilin pienen sulle väänsin
ennen kuin itseni tänne käänsin.
Lukaise rauhassa teksti tuo
toivottavasti se ehti sun luo.
Tulikin mieleeni eräs hauska runonpätkä vuosien takaa.
Ilmeisesti teksti on Vesku Loirin käsialaa, en tiedä.
Kuitenkin Uuno Turhapuro sen lausui jossakin filmissä. (Uuno muuttaa maalle).
Minusta siinä on miehistä herkkyyttä ovelan verbaalisuuden lisäksi.
Kas tässä:
TANKARUNO
Kuu ja tähdet taivahalla vilkuttaa,
renki tytön kanssa metsään nilkuttaa.
Pusi, pusi kuuluu jo pian kuusen alta,
tytön kamppaa pojan jalka.
Kuusen vieressä on vanha pinja,
poika häippää, taisi olla ninja.
Tyttö suree jo paljon Tapaniaan,
tapahtumat sijoittuvat vanhaan Japaniaan.
(Kiitos ja pokkaus)
Hihii, siinä on todella Tabermanille haastetta!
Kauniisti kiitän sinua runosta :)
Itselläni hiljaisempi jakso kirjoittelussa, kun kävi niin onnellisesti, että sain ihan kivan pituisen sairasloman tuurauksen. Sopivasti alkoi seitsemän päivän työputkella, sitten loppu jaksossa on enempi vapaa-aikaa.
Joulu menee hupaisasti, aaton olen vapaalla ja molemmat pyhät työntouhussa.
Ja nyt pitää kiiruhtaa nukkumaan. Kello pirahtaa aamulla 5.20. :)
Olen pienen väsymyksen vallassa, tai en oikeastaan väsymyksen, vaan laiska-mato kai vaivaa. Sairaudesta toivuttu, mutta veto edelleen miinus-puolella.
Joulu tulossa, pitäisi, pitäisi...tehdä vaikka mitä, mutta tuntuu siltä, jos töihin saa itsensä raahattua, se riittää.
Odotan energia- hyökkäystä...
Lähettäkää mulle energiaa!!!!!!
ja runo... oli hieno :))
..sylintäydeltä, ole hyvä!
Tänään, töissä, alkoi jo voimia palautua, tai siis
olin energia puuskassa, ja harmitti vain etten ole kotona, jotta olis voinut tehdä vaikka mitä.
Nyt, tulin äsken töistä, ja olo suht voimaton...
toivotaan että tämä vain normaalia väsymystä,
että energiasi auttoi.. :))
..oon ihan liikuttunu ja kylmät väreet vilistää pitkin selkäpiitä..kiitos!
Ilman sinua eksyn rakkauteen.
Jokainen yö johti aamuun uuteen.
Ilman lämpöäsi jään kylmyyteen.
Katsoimme kahden tulevaisuuteen.
Ei enää tarvi alkaa rakkautta ettiin.
Ei tarvitse mennä sua ettiin nettiin.
runoja rakentelemaan :-)
http://www.assembly.org/~avalo/europliisu/index.php
..oli jo tosi hieno.. =)
:-)