Eilen illalla erään kirjoittajan voimakas tunteen palon purkaus naisena olemisesta jäi askarruttamaan minua.
Tunteen palon yleistys oli mielestäni aikansa elänyt. Olemmehan jo sen ikäisiä, että meillä on kokemuksia elämän raadollisuudesta, mutta pettymyksiä ei kannata kantaa repussaan vanhuuteen. Naamamme on jo iän venähdyttämä ja katkeruuden tiedetään venyttävän sitä lisää.
Palstalaiset onko nämä väittämät yleistettävissä ikäryhmässämme?
Olen ollut aina väärän ikäinen?
Olen ollut joko liian nuori/vanha?
Kelpaanko enää naisena/miehenä?
Ikäluokastani on tehty tunkio?
Olen katkera nuoremmille?
Tunnen olevani kierrätyskamaa?
Olen huono ihminen?
Olen pihtari?
Olen katkera?
Itse olen sitä mieltä, että vastoinkäymiset ovat opettaneet minua tunnistamaan omat puutteeni. En ole katkera....Mitä nyt joskus x-suku tympii ; )
Mandi
Tunteen palon yleistys oli mielestäni aikansa elänyt. Olemmehan jo sen ikäisiä, että meillä on kokemuksia elämän raadollisuudesta, mutta pettymyksiä ei kannata kantaa repussaan vanhuuteen. Naamamme on jo iän venähdyttämä ja katkeruuden tiedetään venyttävän sitä lisää.
Palstalaiset onko nämä väittämät yleistettävissä ikäryhmässämme?
Olen ollut aina väärän ikäinen?
Olen ollut joko liian nuori/vanha?
Kelpaanko enää naisena/miehenä?
Ikäluokastani on tehty tunkio?
Olen katkera nuoremmille?
Tunnen olevani kierrätyskamaa?
Olen huono ihminen?
Olen pihtari?
Olen katkera?
Itse olen sitä mieltä, että vastoinkäymiset ovat opettaneet minua tunnistamaan omat puutteeni. En ole katkera....Mitä nyt joskus x-suku tympii ; )
Mandi
Vastaukset 42
Vanhimmat
tänne aikuisten puolelle näköjään:)
...tunnen kuuluvani. Tuo alaikäisten kouhotus alkoi tympii ; ) Olen vielä pari päivää mukana ja sitten häivyn, mutta en suinkaan lopullisesti sillä tykkään tuumailla ja pähkäillä kaikkea taivaan ja maan välillä.
pähkäillä kaikenlaista.
Olen monesti miettinyt "viulunsoittajaa katolla" ja niitä portaita "yhdet huvin vuoksi ei minnekään".
Sellaista elämäkin on joskus, polkuja jotka eivät johda mihinkään.
Olen noussut ylös ja laskeutunut alas tuhansia portaita ja aina ne ovat johtaneet johonkin. Huvin vuoksi voi rakentaa portaat, jotka eivät johda mihinkään, mutta en ole sellaisia ajatellut itselleni rakentaa enää tällä iällä. On vielä yhdet portaat jotka johtaa joko alas tai ylös, mutta ne eivät ole valittavissa ne annetaan.
Elämässä jokainen polku, jonka uskaltaa vaeltaa loppuun johtaa päämäärään. Luonnollisesti päämäärätön voi luovuttaa kesken matkan ja jäädä pähkäilemään.
Hyvää alkanutta päivää!
Asiat eivät ole huvin vuoksi.
Viisaan neuvot tai keinot päämäärään pääsemiseksi voivat olla hyväkin ratkaisu.Konkreettiset.
Päämäärä on, mutta keinot puuttuvat.Ylös.
Hyvää päivää Sinullekin
luovuttamisesta vaan joskus keinot puuttuvat päämäärän toteuttamiseen ja siihen tarvitaan niitä "olemattomia" portaita lisää ja ehkä niitä tukevia kaiteitakin jotta ei kapsahda takaisin sinne alimmalle eli lähtöpisteeseen.
Jos niin käy, pähkäileminen alkaa taas alusta ja siinä sitä taas ollaan sen "puhtaan kaulan" kanssa.
Olemattomia portaita ei ole. On auttavia käsiä, kuuntelevia korvia ja neuvovia suita.
Aloituksen aiheeseen heitettynä. Moni tarpoo yksin ihmissuhteiden suossa löytämättä omaa parastaan. Valitsee kerta kerran jälkeen väärän ihmisen rinnalleen. Pettyy ja katkeroituu.
Tässä lyhykäisyydessään asian ydin.
muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan?
Tällä iällä alkaa olemaan ne vaihtoehdot vähissä ja keinot koluttuna.
Ehkä kaikki ihmiset eivät ole niin hyviä ihmistuntijoita vai johtuisiko liiallisesta luottamisesta tai peräti luottamuksen puutteesta?
Luonnollisesti on monia syitä miksi ihminen käyttäytyy ja valitsee kuten valitsee. Pohjana on kai lapsuuskokemukset ja kasvatus.
Olen joskus kirjoitellut eräästä tuttavastani, joka löytää joka toinen vuosi suuren rakkauden ja ne rakkaudet kaatuvat aina katastrofiin. Syy eroon ei välttämättä ole ollut hänen rinnallaan kulkevassa vaan syitä hänen olisi syytä etsiä itsestään.
OK.
Antaa palaa.
sarkastisesti niistä kirjoitellut = pikku sarvet päässä?
Minä olen kehityskelpoinen ihminen. Sarkasmin sijaan hymyn virne on alkanut pesiytymään silmäkulmiini. Ei sarvia eikä hampaita, mitä sitä suotta itseään kiusaamaan. Aurinkokin alkaa pilvien lomasta paistamaan tänne korpeen. Hollantiin on luvassa viikonlopulla 19 C.
ymmärtänyt noita rakkauksien kaatumisia katastrofeihin - tulee mieleen heti joku tulvan kaltainen:)
Katastrofit rakkaussuhteissa ovat usein pettämistä, jätetyksi tulemista tai kahden suhteen välissä roikkumista kun ei osata päättää olisiko vai lähtisikö. Syitä lähtöön voi olla liian hyvä/huono puoliso, juopotteleva ehkä väkivaltainen. Tappelua henkistä väkivaltaa, riitelyä edellisen suhteen lapsista, motkotusta elatusmaksuista, omistustaistelua suhteessa syntyneestä lapsesta, onhan näitä tulvia muuallakin kuin pohjanmaalla keväisin.
asemassa, nyt huomaan mutta tähtiä en vieläkään ymmärrä, siis tähtiä?
Aina ollut hyvä ikä, niin nytkin.
Aina kelvannut omana itsenäni.
Ei tunkio, syyllistämistä toki esiintyy ;D
Katkera nuoremmille? En toki.
Minulla on monia nuoria ystäviä.
Empä koskaan ole kokenut olevani kierrätyskamaa, vaikka kiertoon olen lähtenytkin, ja lähettänyt.
En edes koe olevani mitenkään huono ihminen, vaan reilu, ja avulias. Ihan hyvä ihmiseksi
.
Pihtari, jaa rahassako vai seksissä?
En kummassakaan, tietääkseni.
Ei ole mitään syytä olla katkera, olen saanut paljon, ja tehnyt myös työtä sen eteen, saadakseni.
aioin minäkin.
Siksipä sinua peesaan.
Elämä on kolhinut, on pahastikin, mutta, luulen, olen kai tunnevammainen, koska en osaa tuntea katkeruutta. Mitä se muuten hyödyttäisikään, sehän saisi vain oman elämäni katkeraksi, ja karvaaksi.
Miksi pitää ikävää, miksi tuhlata lyhyttä elämää kadehtimiseen, milloin ketäkin, miksei iloita siitä, mitä itsellä on?
Paljon on monelle liian vähän, ja vähä monelle yltäkylläisyyttä.
Tunnen, että tämä ikä on juuri nyt ja tässä hyvä.
Joskus puperteetissä oli pituus ongelmia koska samanikäiset pojat olivat päätä pienenpiä ; )
Tunkiolla en ole koskaan istunut ; )
Minulla on harrastusteni myötä paljon eri ikäisiä ympärilläni ja viihdyn kaiken ikäisten kanssa.
Erosin ja olin yksin en kierrättänyt enkä kietänyt.
Mottoni on ollut aika hyvä ihmiseksi ; )
Rahaa osaan pihdata muuta ei ole tarvinnut.
Ei kai sen elämän pelkkää auringonpaistetta kuulu ollakaan?
Pitää vaan muistaa, että sateen jälkeen paistaa aina aurinko.
Onhan ne elämän aallot heitelleet, välillä imaissut mukanaan syvällekin, vaan jotenkin happea saatu ja taas aallonharjalle kivuttu.
Sen opin jo lapsena, että ihminen itse vaikuttaa asioihinsa, turha muita on syyttää, jos väärin välillä valitsee.
Joskus pitää päätä hakata vielä toinenkin kerta seinään, ennenkuin uskoo, tajuaa.
Valmiiksi ei taida ehtiä kukaan meistä, mutta eteenpäin kuitenkin koko ajan.
Tunnevammaiseksi en itseäni tunne, enkä usko että sinäkään. Katkeruushan on yksi kuolemansynneistä ;D
itken kun on aihetta, ja nauran hauskoille asioille. Myös itselleni, kun mokaan jotain.
Tässä yhden kuuskyt plus risat mietteitä ja vastauksia kysymyksiisi:
Olen ollut aina väärän ikäinen?
Olen ollut joko liian nuori/vanha?
- joskus nuorena tuntui että oli liian nuori, ei "päässyt" sinne minne isot siskot... mutta asiahan korjaantui
- jos en olisi tämän ikäinen, puuttuisi tuiki tärkeää elämänkokemusta; ja sitä tulee joka päivä lisää
Kelpaanko enää naisena/miehenä?
- elän jopa hehkeämpää (nojoo), vapaampaa ja reippaampaa elämää kuin esim. nelikymppisenä
Ikäluokastani on tehty tunkio?
- kyllähän meitä syyllistetään, mutta itse jokainen selkänsä suoristaa
Olen katkera nuoremmille?
- miksi ihmeessä olisin?
Tunnen olevani kierrätyskamaa?
- en todellakaan, vaikka kierrätänkin ja kompostoin
Olen huono ihminen?
- eikö melkein jokainen voi olla parempikin kuin on, turha ruveta itseään kehumaankaan
Olen pihtari?
- pöh, niin mennään kuin hyvältä tuntuu
Olen katkera?
- elämä on mennyt turhankin hyvin, mutta onpa siinä useammankin kerran joutunut miettimään, katsomaan peiliin ja pistämään asiat oikeaan arvojärjestykseen
Vai piti minun " tunteen palon purkaukseni "
ottaa aiheeksi .
En kirjoittanut sillä että olisin niin
kovin tunteella kirjoittanut .
Vai realismia, ystäväiseni , vain realismia .
Joskus olen ollut väärän ikäinen , jossakin
asiassa/ tilanteessa .
Kelpaan vielä naisena mutta, elämää kokeneena
ja seuranneena, ikäisemme eivät enää ole
oman ikäluokkansa miehille niitä " ruusuja ".
Jos itse olet, hyvä niin .
Tosiasiassa, nainen kuitenkin joutuu enempi
nimittelyn kohteeksi jos on usean miehen
kanssa suhteissa .
Näin se on ollut ja tulee aina olemaan,
hamaan maailman tappiin asti .
Vai olenko väärässä ?
En ole katkera nuoremmille , ei ole syytä.
Työskentelen nuorten parissa , ei ongelmia .
Olen kuullut sanottavan jotta ikäisemme ,
eronneet ja lesket ovat kierrätyskamaa .
En ole huono jos en hyväkään, vain ihminen
virheineni ja heikkouksineni .
En ole katkerakaan . Miksi olisin ?
Elämä on kulkenut eteenpäin , rakkaan mieheni
kanssa , niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin .
Mottoni on :
Jokainen taaplatkoon tyylillään , saman oikeuden
suon myös itselleni !
Sanot kuulleesi, että............ ovat kierrätyskamaa.
Tuota en ole kuullut, enkä sellaisena ole itsekään käyttäjää vaihtanut, eipä ole ollut yhtäkään lesken lämmöstä nauttivaa, koska vakavasti otettavaa ei ole kohdalle osunut, ja seikkailuun ei ole halua lähteä mukaan.
Voi käydä omaan nilkkaan kipeää.
Muuten vastaan, olen aina oikean ikäinen, katkeruutta ja kateutta ei ole tippakaan.
Haaveita sen sijaan. Ikä on ihan sopiva siihenkin.
Olihan se minulle sokeeraava tuo kommenttisi ja siksi aloitin siitä keskustelun. Ei tuollainen purkaus ole mitenkään uutta sillä tuo ajattelumalli on aika yleistä sodan aikana ja sen jälkeen syntyneille. Tiukka kasvatus, kotiin ei ole lapsi kainalossa tulemista ja huora on jos annat. Nämä tosiasiat tulivat hyvin esille kommentissasi sekä se turhautuminen, jota neli- viisikymppiset eronneet ja aina liikekannalla olevat ihmiset kokevat etsiessään sitä oikeaa. Luulisi jo kuusikymppisenä olevan homma hanskassa, mutta ei vieläkin voi mm. skandaalilehdistä lukea kuinka 63-vuotia nainen "iski" 32-vuotiaan miehen.
sellainen tunne että minä vanhenen ja muut vaan
porskuttelevat nuorempina, siis ei koskaan oikean ikäinen:)
Minulla on ollut aina ennen vastakkainen ajattelumalli, tosin olen ollut tietoinen iästäni. Hieman ylpeäkin olen joskus ollut kuinka "vanha rouva" menee eikä meinaa, mutta nykyään alan jo huomata, että rajotteita on ilmestynyt ; )
Käyneet Suomen kansakoulun????
Outo kysymys. Miksi kysyt?
Sanonpa mielipiteeni tuosta *aihevarkaudesta*, pitikö korpikirjoilijan tulla ja tuoda toisen aihe tänne, aika törkeä veto.
Eikös aihe käsitellä siellä missä se on avattu? Mitä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=563&posting=22000000042890359
Olen vastannut linkin kirjoitukseen myös kyseisessä ketjussa.
Jos asioista ei voida keskustella asiayhteyden ulkopuolella se on ahdasmielisyyttä. En ole niin hieno hipiäinen, että pahastuisin jos joku saisi aiheen kirjoittaa aloituksen mielipiteeni kirvoittelemana.
toisen aihe? Kaikkea sitä kuulee (näkee)!
Vanha kansakin tiesi ettei
"korppi korpin silmään sohi."
Mitä tarkoitat? Ketjuhan käsittelee kipeitä asioita.
Oletkohan sinä nyt oikeassa ketjussa. Ajomiehen ketju käsittelee vanhoja suomalaisia ja muitakin sananlaskuja. Jos olet mielestäsi oikeassa ketjussa niin sinulla on suunnaton kunnianhimo samaistua allekirjoittaneeseen ; )
Mandi
luetteloasi, enkä tunnistanut niistä "itseäni", eli oisinko jo aikuinen :)
Koskaan en ole tuntenut katkeruutta, sanan varsinaisessa merkityksessä, - en viitsi pilata elämääni negatiivisiin tunteisiin.
Aikuisia meidän on jo tässä iässä osattava olla.
Lähdemme kohta ajelemaan kohti Karhulaa ja huomenna etiäpäin.
Toivotan sinulle ja kaikille kivoille kamuille hyvää pääsiäistä. Vappun korvilla jatketaan taas turinoita.
Mandi
sitten ylinopeutta, perille pääsee hitaamminkin.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Luin näitä vanhoja viestejäsi,sitten kolahti. Olen asunut karhulassa koko ikäni. Helilässä pörrännyt koko nuoruuteni.
Luin ketjun läpi, ihan mielenkiintoinen aihe. Kun luen jälkeenpäin pikaisesti mielipiteitä säpsähdän joskus kuinka kommentoija voi ajatella juuri kuten itse teen ja sitten huomaan sen omaksi kommentikseni joskus käy myös siten, että mietin voiko tuo olla oma mielipiteeni ja huh.. onneksi se onkin jonkun toisen. En yleensä selaile vanhoja palstan jutskoja.
Niin, Karhula tuli minulle tutuksi jo nuorena kun vanhempi sisareni muutti sinne Helilään. Käyn pari kertaa vuodessa tapaamassa Kymeen levinnyttä sukuamme.
Saimme taas kutsun sinne syyskuussa ja juuri sopivasti ennen Saamoksen matkaamme. Katsotaan miten matkareittimme kulkee.
Tämän ketjun kirjoitin ennen Hollannin matkaamme ja koska olemme pois Suomesta keväisin noin kuukauden päivät niin jätämme auton Karhulaan sisareni autotalliin.
Kiitos kaffee tarjouksesta, ehkä ensi kerralla ; )
Hollanti.......meillä on opiskeltu. Enempää en voi nyt kertoa.
....kirjoittaa viestin gallerian suljettuihin viesteihin tai sähköpostiini [email protected]
Olen Hollanti fanilainen. Etelä- ja länsiosa maasta on jo tullut osin tutuksi. Ensi keväänä on suunnitteilla vierailla pohjois Hollannissa.
http://www.youtube.com/watch?v=pfG5LsrMEX8&feature=fvw
Olen istunut iltaa Kairossa joskus 80-luvun alkupuolella. Onko siellä vielä kotkaruusun muotokuva seinällä?