Heip! Pähkäilen tässä jutellakko opettajan kanssa vai ei. Ja onko (tulossa?)ongelmaa vai ei.
Tyttöni on nelosella, siis pian 11v ja "lapsellinen" lapsi, mikä sopii minulle hyvin. Nyt hän on pari kertaa halunnut jutella koulusta ja kavereista, kun haluaa välitunnilla leikkiä ja leikkii usein 3-luokkalaisten kanssa.
Oman luokan tytöt on jo (tavallaan) kehittyneempiä, ja välitunneilla juttelevat ja kiertävät koulua, eikä meidän tyttö kuulemma edes halua kiertää koulua, mutta kuitenkin kertoi, että jonkun kerran on yrittänyt mennä tyttöjen juttuihin, mutta hänet on pyydetty pois (ihan nätisti kuulemma) Toki se kuitenkin harmittaa :-( Muutenkin tyttömme on enemmän "luonnonlapsi", rakastaa eläimiä ja liikkumista, eikä välitä vielä pojista, meikeistä eikä muotivaatteista (farkkuja ei pistä jalkaan, koska ne on niin epämukavat :-) Kuitenkin häntä on alkanut mietityttää, onko liian "lapsellinen", kun haluaa leikkiä.
Äitinä huoleni onkin se, että tytön itsetunto pysyisi tai kehittyisi hyväksi ja vahvaksi, eikä hänen tarvitsisi alkaa "muuttamaan" itseään päästäkseen toisten tyttöjen piireihin. Ihan vielä ainakaan hän ei "piireihin" haluakkaan, mutta uskoisin, että just tässä vaiheessa olisi tärkeää tukea tuota leikkimistä, "lapsellisuutta" ja omaa, ehkä vähän keskimääräistä pehmeämpää persoonaa.
Siis pääasia on nyt se, että en tiedä otanko opettajan kanssa asian puheeksi vai en. Puheeksi niin, että opettaja ottaisi huomioon tämän "tilanteen" ja seurailisi, ettei luokassa asiat muutu siihen suuntaan, että tyttöämme alettaisiin selkeästi syrjiä tms. Siksi taas en ehkä ottaisi opettajaan yhteyttä, koska en kuitenkaan halua tehdä tästä ongelmaa (mitä nyt ei vielä siis olekkaan). Enkä halua, että opettajan puolelta kohtelu muuttuu mitenkään tai että asiaa nostettaisiin sen enempää tapetille. Tietysti koskaan ei varmasti liikaa puhuta toisten huomioonottamisesta, kohtelemisesta tai empaattisuudesta.
Tuntuu tosi mitättömältä asialta, verrattuna monien kiusaamis-viesteihin, mutta tällaisen asian kanssa minä nyt täällä pähkäilen.
Tyttöni on nelosella, siis pian 11v ja "lapsellinen" lapsi, mikä sopii minulle hyvin. Nyt hän on pari kertaa halunnut jutella koulusta ja kavereista, kun haluaa välitunnilla leikkiä ja leikkii usein 3-luokkalaisten kanssa.
Oman luokan tytöt on jo (tavallaan) kehittyneempiä, ja välitunneilla juttelevat ja kiertävät koulua, eikä meidän tyttö kuulemma edes halua kiertää koulua, mutta kuitenkin kertoi, että jonkun kerran on yrittänyt mennä tyttöjen juttuihin, mutta hänet on pyydetty pois (ihan nätisti kuulemma) Toki se kuitenkin harmittaa :-( Muutenkin tyttömme on enemmän "luonnonlapsi", rakastaa eläimiä ja liikkumista, eikä välitä vielä pojista, meikeistä eikä muotivaatteista (farkkuja ei pistä jalkaan, koska ne on niin epämukavat :-) Kuitenkin häntä on alkanut mietityttää, onko liian "lapsellinen", kun haluaa leikkiä.
Äitinä huoleni onkin se, että tytön itsetunto pysyisi tai kehittyisi hyväksi ja vahvaksi, eikä hänen tarvitsisi alkaa "muuttamaan" itseään päästäkseen toisten tyttöjen piireihin. Ihan vielä ainakaan hän ei "piireihin" haluakkaan, mutta uskoisin, että just tässä vaiheessa olisi tärkeää tukea tuota leikkimistä, "lapsellisuutta" ja omaa, ehkä vähän keskimääräistä pehmeämpää persoonaa.
Siis pääasia on nyt se, että en tiedä otanko opettajan kanssa asian puheeksi vai en. Puheeksi niin, että opettaja ottaisi huomioon tämän "tilanteen" ja seurailisi, ettei luokassa asiat muutu siihen suuntaan, että tyttöämme alettaisiin selkeästi syrjiä tms. Siksi taas en ehkä ottaisi opettajaan yhteyttä, koska en kuitenkaan halua tehdä tästä ongelmaa (mitä nyt ei vielä siis olekkaan). Enkä halua, että opettajan puolelta kohtelu muuttuu mitenkään tai että asiaa nostettaisiin sen enempää tapetille. Tietysti koskaan ei varmasti liikaa puhuta toisten huomioonottamisesta, kohtelemisesta tai empaattisuudesta.
Tuntuu tosi mitättömältä asialta, verrattuna monien kiusaamis-viesteihin, mutta tällaisen asian kanssa minä nyt täällä pähkäilen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei pitäisi opettajan antaa ketään tyttöä muiden syrjiä. Todennäköisesti siellä on joku vahvempi tyttö, joka kohottaa itsetuntoaan määräilemällä muita ja valvomalla, kuka leikkii kenenkin kanssa. Kysy opettajalta, miten hän näkee tilanteen.
Vaikutat itsekin herkältä ja varovaiselta, samanlainen on lapsesikin. Herkän on tärkeää saada kasvaa rauhassa omaan tahtiinsa.On hyvä, että hänellä on kavereita, mutta ehkä omaltakin luokalta löytyy joku, joka on joutunut kehittyneempien leikkeihin hieman vasten tahtoaan. Tilanteet muuttuvat myös näissä asioissa nopeasti.
;) Ihana tyttö sinulla lapset ovat nykyään kehittymässä liian nopeaa:))
Meillä myös tyttö, joka kohta 11v, mutta 5 lk:lla, eli loppuvuoden lapsi. On kokoajan kulkenut perässä "aikuistumisessa", eli ollut sellainen luonnonlapsi, hyvin taiteellinen lintunen, leikkinyt petshopeilla jne. Isosisko on joskus jopa kiusannut tästä ja kaverit kuten teilläkin selvästi pitäneet lapsellisena tms. Muttei ole jäänyt yksin, eli on sellainen helposti tutustuva ja yksinkin viihtyvä.
Nyt oikeastaan kesän aikana alkoi kiinnittää hiuksiinsa ja pukeutumiseensa huomiota, on edelleen persoonallinen ja luova, mutta tykkää välillä laittaa nahkatakin ja ripsiväriäkin. Hän ei siis koskaan "kärsinyt" erilaisuudestaan vaan on aina ollut vahvasti oma itsensä, eikä asiassa siten koskaan ollut ongelmaa, vaikka se itseä ohimennen joskus mietitytti kuten sinua nyt.
Lapset ovat niin erilaisia, se on rikkautta! Kannattaa silti ehdottomasti ottaa asia puheeksi opettajan kanssa, kun se sinua mietityttää. Opettajalla voi olla asiaan näkemys joka lohduttaa tai jonka turvin voitte miettiä jos asialle pitäisi tehdä jotain.
En kuteinkaan usko että ystävyyksiä voi ikinä pakottaa, sillä tytärtäni yritti eräs ystävä pitää väkisin kaverina, valitti opettajalle kun olisi halunnut että tytär olisi hänen kanssaan. Tyttäreni oli diplomaattinen, mutta tekstareita tuli jopa klo 22 kun huomasin ja pysäytin kuvion.
Onko tytölläsi ystäviä? Haluaisiko hän uusia tai vahvistaa suhteita luokan tyttöihin. Suosittaisin että tyttö miettisi onko koulussa tms ystäviä, jonka kanssa haluaisi ystävystyä paremmin ja kutsutte sitten sellaisia tyttöjä kylään. Näin itse olen tehnyt kaikkien neljän lapsen kanssa vaikka heillä onkin ystäviä. Aina on kiva tutustua uusiin!
Minulla on pian 12 vuotta täyttävä poika,aloitti siis kuudennen luokan.
Luonteeltaan kiltti,reipas,auttavainen,koulu sujunut aina hyvin jne. Hänellä on ollut kavereita ja hyviäkin ystäviä pienestä asti mutta koki jo viidennellä luokalla,ettei kuulu mielestään joukkoon,tunsi olonsa ulkopuoliseksi.
Lastani ei ole koskaan suoraan haukuttu,ei tönitty tms. mutta kiusaaminen on sellaista passiivista(?). Hänen paras ystävänsä on samalla luokalla mutta on kuulemma alkanut pyöriä luokan "jengin" kanssa. Poikani otetaan kyllä porukkaan mukaan,mutta hänelle ei puhuta juurikaan mitään. Tämä poikaporukka on juuri sellaista kovaa olevinaan;kiroillaan,syljeskellään,poltetaan tupakkaa ym. joten en ihmettele miksi lapsi ei sellaisessa seurassa halua liikkua.
Poikani,ja hänen paras ystävänsä vuosien takaa jo,ovat toistensa kanssa vapaa-ajalla ja heillä on hauskaa. Lapsella on ihanat vanhemmat ja pojat ovat aina tulleet hyvin toimeen.
Nyt pojalleni oli tämä paras ystävä sanonut koulussa että voithan sä tässä porukan mukana pyöriä niin kun sä aina teet,mutta et sä tähän jengiin kuitenkaan kuulu. Oli myös arvostellut lapseni puhelinta ym typerää.
Miten voi paras ystävä puukottaa selkään noin!
Sitten lapseni alkoi kertoa ettei hänellä ole enää ketään kaveria koulussa,välitunnit on yksin eikä halua mennä kouluun.
Äitinä tässä sydän särkyy enkä tiedä mitä tehdä. Olen koettanut aina opettaa ettei typerien tyhmistä jutuista kannata välittää mutta voin vain kuvitella sitä tuskaa,mitä lapseni kokee kun oma ystävä tekee noin..
Olen itse työskennellyt paljon lasten- ja nuorten hoito/kasvatusalalla ja tiedän miten raadollisia lapset voivat toisilleen olla. Olen nähnyt miten välitunnilla on ne aina samat lapset yksinään ja tuijottelevat kengän kärkiään..
Opettajaan otin yhteyttä mutta se on tässä vaikeaa kun sellaista varsinaista kiusaamista ei tapahdu. Porukkaan otetaan mutta tehdään hyvin selväksi että "voi silti painua vittuun" :(
Ja miten auttaa lasta yksinäisyydessä..
Tuntuu että se oma pirteä,hymyilevä,auttavainen poika on muuttunut alakuloiseksi,itsetuntonsa menettäneeksi lapseksi.
Lapsellani on myös alkanut murrosikä,joten tämä on niin tulenarkaa aikaa muutenkin.. Itse koin juuri tuollaista kiusaamista ala-asteella joten tiedän miten hirveätä se on!
Sanoin ettei oikea ystävä tee noin,oikea ystävä on tukena eikä välitä tuollaisista tyypeistä ja niinhän se on mutta lapseni on niin pettynyt että hänen paras ystävänsä valitsi mieluummin nuo pojat kuin heidän ystävyytensä.
Pari muutakin lasta samalla luokalla nälvii jatkuvasti poikaani mitä ihmeellisimmistä asioista ja nyt on tullut tietoon että ne asiat,joita lapseni on luottamuksella ystävälleen kertonut,ovat levinneet eteenpäin..
Ota asia puheeksi niiden toisten lasten vanhempien kanssa. Varsinkin sen pikasi hyvän kaverin. Jos mukana hommassa on esim. tupakkointi jo tuon ikäisillä, vanhemmat halunnevat tietää.