Lentokoneet nousevat ja laskeutuvat silmieni edessä, kaiuttimista kuuluu lentojen lähtökuulutuksia. Seison terminaalissa yhdessä perheeni kanssa. Tiedän joutuvani pian eroamaan heistä ja se surettaa minua. Kotona vuosi tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta ilman tuttuja ja turvallisia ihmisiä se on ikuisuus.
Lähdön hetki
Vilttitossu
2163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaiuttimista kuuluu ilmoitus. Kohta olisivat viimeiset hetket nousta koneeseen ja kadota taas tutuista piireistä, ystävien ja perheen keskuudesta. Hyvästelen perheeni ja olen kääntymässä. Tunnen kyynelten hitaasti ja tuskallisesti nousevan silmiini. Pyyhin ne pois, jottei kukaan näkisi. Sanon viimeiset hyvästit ja lähden.
Astun koneeseen, jossa ystävälliset lentoemännät ohjaavat minut paikalleni.
Mieleni on tyhjä, kuten katseenikin. En jaksa ajatella, en olla iloinen enkä surullinen. En ajattele tulevaisuuttani, en edes hyviä menneitä aikojani. Olen surullinen ehkä jossakin sisimmässäni, mutta suru on ylittänyt kaikki maalliset rajat. En itke, mutten hymyilekkään. Harva edes huomaa sitä tuskaa, joka syntyy joutuessa jättämään kaikki rakkaat taakseen jälleen..
Sheryll
Mielessäni harhailee monta kysymystä. Mitä jos kukaan ei odota minua lentokentällä Ohiossa? Mitä jos perhe siellä on kauhea? Onko minulla kaikki mukana? Tunnen kuinka paniikki kasvaa sisälläni ja tahtoisin kovasti päästä koneesta pois. Kuulen lentoemännän kuulutuksen ja heti perään kapteenin puheen. Alamme nousemaan. Ihmiset katselevat ikkunoistaan ulos. Minä en näe, istun käytävänpuoleisella penkillä. Harmittaa