kannattaako?

plussat ja miinukset. Jos miinuksia enemmän kuin plussaa, niin sitten varmaan kannattaa kokeilla mitä muuta elämällä on vielä tarjottavanaan. Tai voit ajatella niinkin, että kuvittelet elämääsi viiden tai kymmenen vuoden päästä: onko kuva jonka näet nykytilanteen jatkumona sinusta hyvä ja miellyttävä? Jos ei, niin sitten kannattaa kokeilla jotain muuta tapaa jatkaa elämäänsä.

Jos et voi sietää niitä lapsia niin eikö vastaus ole aika selvä?Ei kannata edes yrittää,koska siitä ei tule kuin riitaa.Usko mua.EN ihmettele,että yh:t joutuvat olemaan yksin ,koska tää uusioperhe-elämä on välillä yhtä helvettiä.Jos olisin tiennyt sen minäkin ajoissa niin en olisi rakastunut tuohon ihmiseen.Mukaan tulee koko paketti,joten sen kanssa vaan täytyy elää ja yrittää edes välittää niistä lapsista,jotka on syyttömiä aikuisten hölmöilyihin.

Saatte olla kahdestaan, voit silloin hemmotella naistasi ja itseäsi. Lapsiviikolla voit ottaa etäisyyttä, vaikka jonkun harrastuksen tai iltatöitä. Sinun on kohdeltava asiallisesti lapsia, mutta ei pakkorakastaa. Voit suhtautua heihin kuten siskon lapsiin tai naapurin lapsiin. Mieti toimiiko kuvio kohdallasi, jollei lähde äkkiä.

Minusta elämään kuuluu omat lapset. Muu on kovasti turhaa? Näinhän se sinunkin tytsy elelee..

Sinun tilanteessa nostaisin kytkintä ihan joka tapauksessa, valitettavasti.

Se,ettet pidä lapsista on jo vastaus kysymykseesi.. eli et mitenkään voi jatkaa suhdetta.

Äidille nämä lapset tulevat aina ennen sinua tärkeysjärjestyksessä.. olet vähän niinkuin käärme olohuoneessa.. pelottavaa..

Itse ainakin jättäisin heti miehen joka ei pidä lapsistani.. tai jos olisin suhteessa hänen kanssaan niin en ainakaan MISSÄÄN NIMESSÄ muuttaisi yhteen miehen kanssa. Voisimme tapailla silloin kun kalenterista löytyy sopivaa aikaa.
Eli tällöin suhde ei ole arkisuhde vaan romanttinen rakkaussuhde, jossa ei eletä arjessa vaan tapaillaan aina vain kahdestaan.
Hyvä vaihtoehto jos molemmille sopii..

Mutta koska haluat omiakin lapsia niin jatka etsintää,, löydät varmaan sellaisen ihmisen, johon olet valmis sitoutumaan kokonaan siis koko pakettiin eli vain osaan siitä.

Ja jos jo nyt alussa tökkii niin huonommaksi se vaan aja kanssa menee..varsinkin kun rakkautesi alkuhuuma laantuu..

Olen ollut 12 vuotta aviossa sinunlaisesi miehen kanssa. Minulla oli lapsia entisestä liitosta, hänellä ei. Hän toi varsin varhain esille toiveensa omista lapsista, myös sen, että yhteiselämä todennäköisesti ajautuisi karille ellei yhteisiä lapsia tulisi. Teimme suunnitelmat myös sen varalle, ettei lasten alulle saattaminen onnistuisi. Olimme molemmat valmiita lähtemään myös hoitokierrokselle. Sitä ei onneksi tarvittu. Miehen suhtautuminen lapsiini oli asiallinen. Pikkuhiljaa yhteiseloa jatkaessamme kävi selväksi, ettei suhtautuminen ainakaan lämmennyt. Hän pysytteli mieluiten syrjässä tai poissa lasteni kanssa puuhaillessa, ei juurikaan puhunut heidän kanssaan elleivät lapset kysyneet jotain. Yhteisen lapsen syntyessä suhtautuminen minun lapsiini viileni entisestään. Jossain vaiheessa mies tunnusti, ettei voi oikein sietää lapsiani - mikä tietysti oli minulle shokki. En ollut koskaan vaatinut rakastamaan edes pitämään. Häntä ei suljettu pois mistään, vaan aina pyydettiin mukaan yhteisiin juttuihin. Hän itse halusi sulkea itsensä pois lasteni elämästä. Elämme kahden perheen elämää yhdessä taloudessa ja se on hyvin raskasta ja kuluttavaa. Lapset ovat keskenään kohtuuväleissä, mutta mies ja minun lapseni eivät mahdu samaan huoneeseen, eivät koskaan vaihda sanaakaan keskenään, ovat toisilleen näennäisesti ilmaa.

Omien kokemusteni pohjalta sanoisin, että viisainta on luopua tästä suhteesta ja etsiä nainen, jolla ei ole vielä lapsia, mutta joka haluaa niitä sinulle hankkia. Toinen vaihtoehto on, että rupeat kiireesti luomaan toimivaa suhdetta kumppanisi lapsiin ja asennoidut niin, että he ovat osa elämääsi tulevaisuudessa ja hautaat unelmat omista lapsista. Jälkimmäisen vaihtoehdon toimivuuteen en jaksa uskoa, sinusta tulee taatusti katkera jossain vaiheessa, ja se ei voi olla vaikuttamatta parisuhteeseen. Kannattaa tietysti selvittää, voiko hedelmöityshoidoilla saada apua yhteisten lasten hankintaan.

Teidän molempien ja lasten tulevaisuuden kannalta on parasta erota ellet pysty muuttamaan suhtautumistasi. Onko lasten äiti muuten selvillä tunteistasi lapsia kohtaan? Pystytkö pitämään tunteet piilossa lasten aikaan vai tuotko niitä jotenkin esille käytännön tilanteissa?

Kukaan ei pysty antamaan sinulle vastausta, kyllä se olet yksin sinä joka pystyt asian ratkomaan, mutta kehottaisin laittamaan asioita vaakakuppiin. Oletko rakastunut ? Tuntuuko nainen sellaiselta jonka kanssa haluaisit olla ja perustaa perheen ?
Jos todella haluat tuon naisen, uskon että hyväksyt myös hänen lapsensa ajan kanssa.
Voin sanoa, ettei se ole helppoa. Vaikka itse olin äiti tavatessani mieheni, ei hänen lapsistaan pitänyt automaattisesti. Hyväskyin heidän olemassa olonsa heti, olihan mies kertonut minulle lapsistaan ensimmäisellä tapaamisella, mutta on eri asia oppia pitämään kuitenkin, ihan vieraista lapsista, vaikka rakastaisi heidän vanhempaansa kuinka. Voin sanoa, että olen oppinut mieheni lapsista pitämään, ja meillä on lämpimät välit.
Mutta siis kehoittaisin sinua enemminkin miettimään tunteitasi naista kohtaan, jos niitä on riittävästi, se riittää.

Lapsetkin kasvavat ja saadessaan hyväksyntää, turvaa ja asiallista kohtelua elämäänsä kuuluvilta aikuisilta, he myös kasvavat helpommin sellaisiksi, jotka oppivat itsenäiseen elämään. Itsenäinen elämä auttaa siinä mielessä sinua, että tarvitsevuus vähenee. Pienet lapset tarvitsevat äitiään enemmän, isommat hiukan vähemmän. Turvattomat lapset, jotka eivät saa osakseen hyväksyntää ja huolenpitoa, kasvavat takertuvaisiksi, eivätkä selviä kovin hyvin omassa elämässään eteenpäin.

Minimivaatimus sinulle on se, että kohtelet hyvin lapsia, huolimatta siitä, mitä heitä kohtaan tunnet. Jos joskus touhuilet lasten kanssa asioita, jotka itsestäsi heidän kanssaan on ollut mukavaa ollessasi lapsen ikäinen, saatat herätä huomaamaan, että mukavat hetket auttavat sinua löytämään välittämisen tunteet itsestäsi.

Mutta jos todella on niin, että haluat omankin lapsen, eikä se olekaan mahdollista tämän naisen kanssa, se kannattaa miettiä tarkkaan. Ennemmin aiemmin kuin myöhemmin lähtö pois, jos se asia on sinulle kynnyskysymys.

Jos vain vielä et ole tunnesiteellisesti jumissa niin lähde heti. Toi kuvio on pelkkää harmia ja sanon sen kokemuksesta 2 lapsen äitinä. Lähde heti! etsi uusi suhde missä voit olla oiekasti isä ja läsnä ja älä lähde rakentamaan toisten perheen pohjalle. Ihan oikeasti olen tämän itse kokenut ja vain oma perhe ja ihanan oman puolison kanssa perustettu on se oikea perhe. kaikki muu on virittelyä ja elämän loppuun asti. Pls lähde ja perusta oma perhe