liian nuori?

ei se kuitenkaan sen kummemmin sido teitä mihinkään.

Niin sitten antaa äitisikin jo siunauksensa.

17 vuotias on vielä ihan lapsi.

Hei,

'Oikeasti' ette voi mennä kihloihin vielä, sillä parisuhteiden rekisteröitymislain uudistuksen myötä kihlaus täytyy rekisteröidä KELA:n sivuilla (www.kela.fi), ja siellä kysytään kummankin sos.tunnukset. Jos olette alle 18 v. ikäisiä ilmoitettuna kihlauspäivänä, rekisteröinti ei onnistu. Mutta mikään ei tietenkään estä teitä ostamasta sormuksia jo nyt ja leikkimästä, että olette jo kihloissa. Onnellista kihlauksen odotusta!

"onko tyhmää/ ajattelematonta mennä 17 vuotiaana kihloihin kun kumminkin tietää että haluaa olla tämän ihmisen kanssa aina.?"

On, tuo on ihan teinixiä ja ihmiset vain nauravat teille.

Sillä että haluaa olla toisen ihmisen kanssa aina, ei ole MITÄÄN tekemistä kihlautumisen kanssa. Se aikooko MENNÄ NAIMISIIN toisen kanssa, on kihlauksen pääidea.

Mutta minusta olet liian nuori tuohon. Odota edes täysi-ikäiseksi asti, mielummin pidempään. Ihminen muuttuu kaikista eniten ja nopeiten juuri tuossa iässä, noin 16-21 vuotta, kun hän muuttaa pois kotoa ja alkaa aikuistua, päättää elämänsä suunnan jne. Jos suhde kestää tuon, niin hyvä, mutta todella, todella monet parit kasvavat erilleen vaikka teininä tuntuivatkin olevan toisilleen oikeita. Eikä tuossa ole mitään pahaa, mutta minusta ei kannata luvata avioitua kenenkään kanssa ennen kuin on itse kasvanut aikuiseksi ja selvittänyt millainen itse on ja onko poikaystävä vieläkin aviomiesmatskua. ;)

Usko pois, jos te jostain syystä ette olekaan toisillenne oikeita vaan kasvatte erillene, sinua tulee harmittamaan myöhemmin jos/kun tapaat Sen Oikean ja oletkin jo nuorena lupautunut toisen miehen vaimoksi. Kihlaus menettää "arvoaan" jos kihlautuu useiden kanssa, silloin tuleva mies ei välttämättä tunne olevansa ainutkertainen jos vaimokokelas on ollut kihloissa jo useita kertoja eri miesten kanssa.

Jos te selviätte tuosta aikuistumisesta, niin onneksi olkoon teille. :) Ja mikäli teillä on tarkoitus oikeasti olla yhdessä aina, niin onhan teillä aikaa odotella kihlausta vielä muutama vuosi. Minusta kannattaa kihlautua vasta kun voisi mennä naimisiin samantien(toki muut syyt saattaa hidastaa,mm. elämäntilanne ja häiden rahoitus, mutta kunhan on henkisesti valmis), etkä voisi mennä ikäsi puolesta naimisiin kuitenkaan vielä.

Eihän ne kihlat siihen yhdessä oloon tossa iässä muuta yhtään mitään kuin että sormuksen saa sormeen ja sitä voi luokkakavereille ylpeänä esitellä. Yhdessä voi olla silti ihan yhtä onnellisesti!

Itse olen 20-vuotias, ja seurustellut nykyisen avomieheni kanssa 15-vuotiaasta alkaen. Onnellisesti on mennyt vaikkei mitään kihloja ole vieläkään. Ollaan sovittu, että sitten kun mennään kihloihin niin mennään myös naimisiin.

Minä ehkä neuvoisin odottamaan vielä. Kasvatte vielä ja juuri tuo täysi-ikäisyyden paikka voi muuttaa toista aikalailla. Myös armeija on hyvää testiä suhteelle. Jos näistä ja kaikista muista aikuistumisen vaiheista selviää yhdessä, niin sitten näyttää jo tosi hyvältä.

"Teinikihlat" eivät ole niin merkityselliset. Etkö itsekin haluaisi, että sitten kun menet kihloihin, kaikki ovat todella onnellisia teidän puolestanne, myös äitisi?

Toki yksi ystäväni meni 16-vuotiaana kihloihin ja viime vuonna vietettiin upeita häitä. Mutta mutta... Mitä itse haluat?

Elikkäs... Olette liian nuoria menemään kihloihin, koska sitä pitää kysyä täällä... Jos olisitte oikeasti menossa kihloihin ja asian ajatelleet järkevästi loppuun asti, ei sitä tarvis täällä kysellä. Mutta onnea vain teille, jos kuitenkin kihloihin menette =)

Ehkä sitten, kun ei tarvitse kysyä lupaa/hermoilla vanhempien suhtautumista tai kysyä muilta olenko tarpeeksi vanha! Ei voi sanoa yleisesti, että joku tietty ikä olisi sopiva kihlautumiseen. Ihmiset kypsyvät erilailla. Ja suhteet ja elämäntilanteet ovat kovin erilaisia. Aika harva on teini-ikäisen seurustelukumppanin kanssa vielä aikuisena tai menevät jopa naimisiin. Huolimatta siitä, että aikanaan ajatteli, että tämän ihmisen kanssa haluan olla aina. Aika monesta on tuntunut niin nuorena! Ja kuinkas sitten kävikään. Poikkeuksiakin kyllä löytyy. Itse olin mieheni kanssa pidempään kuin te ennen kuin menimme kihloihin vaikka olimme jo aikuisia. Ja asuimme yhdessä. Jos teillä ei ole kiire naimisiinkaan niin ei kai kihloihinkaan. Itse miettisin enemmän sitä miksi haluatte kihloihin. Jos kyseessä on vaan ns. teinikihlat eikä lupaus naimisiin menosta niin ei kai sillä ole sitten niin väliä. Mun mielestä 5-vuotiaskin voi laittaa sormuksen sormeensa, riippuen siitä mitä se merkitsee!

18 –vuotiaana voit lain mukaan mennä jo naimisiin, joten siinä mielessä olet varmaan jo tarpeeksi vanha kihloihin. Vaikka siihen ei laki ole ikärajaa asettanut. Se, että onko kypsä tekemään jotain vaikka lain mukaan on, onkin toinen asia. Kaikki 18-vuotiaat ei ole tarpeeksi kypsiä saamaan ajokorttiakaan, mutta vaikea sitä on kypsyyden mukaan kortti antaa. Siksi on asetettu ikärajat eri asioihin. Kun tuntuu mietityttävän itseäkin vielä, että olenko liian nuori ja epäröi niin kannattaa odottaa. Ei se poika siitä katoa mihinkään, jos todella haluaa olla kanssasi aina? ”Sillä että haluaa olla toisen ihmisen kanssa aina, ei ole MITÄÄN tekemistä kihlautumisen kanssa. Se aikooko MENNÄ NAIMISIIN toisen kanssa, on kihlauksen pääidea.” Samaa mieltä, kun tämä toinen kirjoittaja! Mun mielestä kihlauksen idea on se, että sovitaan naimisiin menosta. Ja miksi siitä halutaan sopia (eli siis kihlaudutaan) on esim. se, että halutaan olla yhdessä aina. Tosin yhdessä aina voi olla ilman, että on kihloissa/naimisissa. Jos olet sitä mieltä, että kihlaus on erityisen spesiaali ja vakavasti otettava juttu niin kyllä sitä malttaa odottaa.

Sovimme mieheni kanssa jo minun ollessani muistaakseni 15, että olemme joku päivä menossa naimisiin. Ja sehän se on kihlauksen idea, sovitaan naimisiinmenosta. Käytännössä se tapahtui vasta kun olin 22, ja se oli hyvä aika. Mutta puhutko nyt sormuksista? Metallia voi kukin ostaa niin paljon kun budjetti kestää, mikäpä sen estäisi.

ja kihloihin voi mennä sittenkun on valmis antamaan sen lupauksen. Selkeintä miettiä; "Olenko valmis antamaan lupauksen avioliitosta?". Jos vastaus on kyllä, voitte lupaukset antaa (=kihlautua).

Eli tähän kysymykseen mikä on hyvä ikä mennä kihloihin voisi ensiksi esittää vastakysymyksen, että mitä kysyjä tarkoittaa "kihloihin menemisellä"? Mitä aiotte tehdä? Sitä kun ei nykyään tiedä mitä joku tarkoittaa vaikka käyttäisi samoja sanoja!

Ei kihloihin menemiselle voi ikää sanoa se on ihmisten oma sopimus.. sormukset näyttää sen vain muille että olen varattu turha yrittää :) naimisiin meno sitten taas toinen juttu sitä kannattaa miettiä

Pitääkö siis olla tietyn ikäinen, että voi olla oikeasti kihloissa?
Entä naimisiin meno? Pitääkö olla täysi-ikäinen, jotta voi mennä naimisiin?
Onko muissa maissa eri tavalla?

-kiinnostunut, mutta tietämätön 16w.

kolmen lapsen äiti,menin kihloihin 15 vee mieheni kanssa eka lapsi synty kun olin 17 ja nyt ollaan toista vuotta naimisissa ja ollaan oltu yhessä 11wee!jos susta tuntuu että haluat mennä kihloihin mene mutta muista että se on muutakin "hei siistiä lolen kihloissa":D

mietin tossa et onko kihlaus ja naimisiin meno sama asia?

tästä taitaa olla jo aikaa ja ootte varmaan jo jonkinnälösen päätöksenkin tehneet ja jutelleet.. :) mutta siis itellä on sellanen "ongelma" ettäpoikaystävä sörkkii kepillä jäätä, puhuu missä kirkossa haluan mennä naimisiin, ja on muutenkin aivan kosimispäällä. En tiedä mitä teen, rakastan poikaystävääni ja ollaan oltu yhdessä jo sen verran muttei olla vielä avoliitossa työtilanteen vuoksi, haluisin ensin tietää miten meidän arki sujuu silloin, kun ollaan ns. avioliittoympäristössä, eletään yhteistä arkea, iloja ja suruja :) rakkauden koen niin että ensihuuma on ja rakkaus itessään syvenee ajan myötä jos se on se oikea, toisaalta kuka sanoo että ihmisellä on vain yksi se oikea? jos ei toisen kanssa toimikaan. En voi luvata mitä omille tunteille tapahtuu vaikka tällä hetkellä olen täysin rakastunut, ja niin on poikaystävänikin,tulemme hyvin toimeen ja osaamme riidellä rakentavasti.

itse koen kihlauksen kahlitsevana, kun ei tunteita voi pakottaa, ja jos on oikea niin voi olla ilmankin kilhlausta, poikaystäväni on romanttinen, ja pitää elettä tärkeänä ja haluaa kirkkohäät, jotain konkreettista, kun itse haluaisin aina olla tyttöystävä, en vaimo.. :) en tiedä mistä tää on tullut mulle että kihlat olisi jotenkin toisen omistamista, en halua olla sidottu rakastamaan vaan vapaa rakastamaan :)


Riippuu täysin siitä minä kihloja pidät, mille se on lupaus ja milloin.. ja haluatko mennä hänen kanssaan naimisiin :)

onnea jos päädyitte kihloihin! ja onnea vaikka ette olisi päätyneet, sillä ei ole mitään väliä onko sitä sormusta vai ei kun oikeasti rakastaa!

huomasin tämän viestin, huomasin myös että viesti on yli vuoden vanha, joten kysyn: onko kihlaus pysynyt? koska itse olen juuri mennyt kihloihin poikaystäväni kanssa, hän on 18 minä 17, aloitettiin seurustelu kun hän oli 16 vuotias. meillä oli vähän aikaa sitten kauhea riita jonka jälkeen sovittiin että mennään kihloihin koska todella rakastamme toisiamme, itse täytän 18 vasta 8kk päästä. ensin hän halusi ostaa 180-200e sormukset jossa timantti ym hienoa, mutta siihe sanoin että ostetaan ihan terässormukset (10e kpl) jotta jos se häviää tai muuta tapahtuu niin ei harmita, ja sanoin myös että jos olemme vielä 20 vuotiaina kihloissa ja valmiina menemään naimisiin niin ostamme ne hienot ja kalliit sormukset ja päätetään hääpäivä. vanhempani tietää meidän kihloihin menosta, ja he ovat sitä mieltä että se on vitsi, mutta minulle se ei ole vitsi, enkä todellakaan ole mennyt leijumaan kihloista kavereille! siitä ei ole kyse! olemme poikaystäväni kanssa asuneet avoliitossa kohta vuoden ja hyvin menee edelleen, seurustelua on takanamme melkein 2½ vuotta.

Tämä nyt oli vanha juttu, mutat ehkä joku miettii samaa...

Riippuu vähän mikä sinun mielestäsi on kihlaus ja mitä se sinulle merkitsee? Omasta mielestäni kun sovitaan naimisiin menosta niin se on kihlaus. Ei mikään muu. Ja sovin sellaisesta asiasta, kun olen henkisesti valmis menemään naimisiin vaikka siltä istumalta. Enkä tarvitse enää mitään harkinta/koeaikaa. Kirkon varaamiset, häihin säästämiset, juhlajärjestelyt joiden takia asia ei heti kenties käytännössä toteudu on eri asia. Toiset taas voi olla 10 vuottakin (ja kauemminkin) kihloissa.

Jos ei ole mikään kiire naimisiin, mikä kiire on kihloihinkaan? Jos suhde ei kestä ilman kihloja, ei se kestä kihlojen kanssakaan.

Jos taas kihlaus ei ole sopimus avioitumisesta niin mikäpä siinä on vaikka vaihtaisi sormuksia jo 11- vuotiaana? Jos se on vain merkki seukkaamisesta tms.

Ihmiset muuttuu teini-iästä aikuisuuteen aika lailla. Myös yhteenmuuttaminen voi tuoda yllätyksiä. Ja useimmat teini-rakkaudet ei johda avioliittoon, poikkeuksiakin tietysti on. Itse haluan vain kerran elämässäni kihloihin ja naimisiin. Toiset taas menee kihloihin useitakin kertoja. Ja onhan kihlaus käytännössä helppo purkaa.

Jos epäröit, ehkä ei vielä ole aika? On hyvin vaikea sanoa mitään yleispätevää ikää tai seurusteluaikaa, jolloin on hyvä mennä kihloihin! Se riippuu niin monista asioista. Itse se pitää tietää. Toiset ovat nuorempina valmiita kihloihin, naimisiin, saamaan lapsia ym. kuin toiset. Ja suhteet ja tilanteet ovat erilaisia.

En älyä tuota kun ihmisten pitää morkata ja olla toisten kihlautumista vastaan ja alkaa heti kritisoimaan asiaa.
Jos joku on oikeasti onnellinen toisen ihmisen kanssa ja he rakastavat toisiaan niin tottakai he saavat mennä kihloihin jos oikeasti heistä siltä tuntuu.

Moikka! =)
Mun mielestä ikä ei ole mikään este kihlautumiselle, tietysti tosissana pitää olla, mutta jos oikeasti kumpikin rakastatte toisianne, niin mikäs siinä sitten!? =)

Itse olin 14 kun minua kosittiin, poikaystäväni oli 15. Siitä on nyt noin puolisen vuotta aikaa, ollaan edelleen yhdessä. Kosinta tuli aika yllätyksenä, mutta suostuin kumminkin syystä että oltiin seurusteltu "jo" puolitoista vuotta ja koettu niin paljon yhdessä ja kumpikin rakastaa toisiaan.
Naimisiin ei olla lähiaikoina tietystikään menossa, mutta mun mielestä 17-vuotias on hyvinkin valmis menemään kihloihin. =)

Tässä oma mielipiteeni, toivottavasti teet nyt sitten oikean ratkaisun!