Meressä viileä vesi,
taivas pilviä vailla.
Lämmin on rakkautesi
rannan dyynien lailla.
Sinulla sininen puku
- aikaa on siitä mennyt.
Päviä tuhlattu luku,
tänään tunnustan sen nyt.
Muistan liikaa ja vähän,
tärkeän, kadotetun.
Silti en toivoisi tähän
päättyvän kuvasi sun.
taivas pilviä vailla.
Lämmin on rakkautesi
rannan dyynien lailla.
Sinulla sininen puku
- aikaa on siitä mennyt.
Päviä tuhlattu luku,
tänään tunnustan sen nyt.
Muistan liikaa ja vähän,
tärkeän, kadotetun.
Silti en toivoisi tähän
päättyvän kuvasi sun.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on runosi,mielellään tuon kuulisi kyllä ihan
lausuttunakin.
Hyvää illanjatkoa.
Ihanan suloinen oli vastauksesikin, kiitos siitä!
Sallin lainaamisen, jos haluat lausua. Vai ehkä kuulla?
Ranta rakkauden lämpimine dyyneineen piirtyy eteeni, sinipukuinen nainen kuin vanhassa valokuvassa johdattaa muistojen tunnelmiin, kaihoisiin, joiden haluaisi yhä jatkuvan.
Muistot ovat osa meitä, aika niitä haalistaa, mutta katoa ne eivät minnekään.
Muistot ovat kummallisia, ihminen luulee hallitsevansa elämäänsä ja tekemisiään, mutta ei hallitse edes muistojaan. Kun pitäisi muistaa jotain, se ei tule mieleen, ja sitten jotkin muistot
pulpahtavat esiin pyytämättä, milloin mistäkin syystä - ja usein ilma mitään syytä.
ei saisi asettaa koskaan, eikä kenenkään runoja
mihinkään paremmuusjärjestykseen. Muttta minun
mielestäni tämä ' viileä vesi ' on kertakaikkisen
upea ja ehdottomasti parhaimpasi, siis tähän men-
nessä.
Sanoilla leikittely/taiteilu on ihailtavaa !
Siitäkin huolimatta, että runon päätös on hiukan
haikea, melkeinpä surullinen.
Mukava, että pidit pienestä runostani. Paremmuuksista en osaa sanoa mitään, mutta surullisesta asiasta on vaikea kirjoittaa iloisesti.