mihis perustuu se että kellot voi pysähtyä juuri kun läheinen kuolee? koska näitä tapahtunut enemmänkin niin ei voi olla enää sattumaa? energianpurkaus vai henki pysäyttää vai läheisen saama kuolleen omaisen energiat ja psykokinesialla(ts telekinesia) tahtomattaan samalla pysäyttää(rikkoo?) kellot?
mites skepot antais tähän selitystä?
mites skepot antais tähän selitystä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
on eräs fysiikan arvoituksellisimmista dimensioista, olit sitten enemmän tai vämhemmän skeptinen kummitteluilmiöiden suhteen.
Miellämme ajan niin, että se kuluu kaikkialla, paikasta ja liiketilasta riippumatta samalla tavalla. Mittaukset osoittavat kuitenkin kiistatta, että ajan kulun nopeus riippuu esim. liiketilasta ja painovoiman suuruudesta, ajatus joka "arkijärjelle" on perin vieras.
Puhumattakaan ydinfysiikan havainnoista, että atomi-ilmiöissä hyvin lyhyitä ajanjaksoja mitattaessa on ajan hetkittäin todettu kuluvan jopa "väärin päin", tulevaisuudesta menneisyyteen.
Havainnollisen kuvan ajan omituisuuksista sai seuratessa hiljattain TV:ssä esitettyä populaaria kuvausta GPS-järjestelmästä. Merkittävän työpanoksen järjestelmän ylläpidossa muodosti se,
että systeemin kuuluvien satelliittien kellot saatiin synkronoitua maanpäällisen ajankulun kanssa, korkeilla kiertoradoilla painovoima oli pienempi ja aika kului siellä nopeammin kuin maan pinnalla.
Miten sitten aikadimensioilla voitaisiin selittää kummitteluilmiöitä?
No esimerkiksi siten, että joissakin olosuhteissa pystyisimme aistimaan tietyssä paikassa aikaisemmin tapahtuneita tai myöhemmin tapahtumaan tulevia ilmiöitä.
Kokemus olisi taatusti normaalista "tässä ja nyt" - havaintoprosessista radikaalisti erottuva.
Luulin että aika on apuväline jolla mitataan jonkin konkreettisen tapahtuman muutosta eli jatkumoa, ja johonka mittaukseen vaikuttaa painovoimat yms. Eli se ihminen avaruudessa joka vanhenee luonnollista tahtiaan mutta tähän mitattu aika on pidempi ja ihminen siten "nuorempi". Mutta että aika onkin tuntemattomien lakien mukaisesti tai itsenäinen toimija (vrt. painovoima)tähän jatkumoon vaikuttamassa, kuten palauttaa vaikka nykyisen aikuisen lapseksi, tai miten nyt neiti ajalle vain sopii. Näinkö? Ei kai tässä kummitusjutut tai ihmeparantumiset enää mitään paina.
//..kuten palauttaa vaikka nykyisen aikuisen lapseksi,..//
mutta A voidaan saada vanhenemaan hitaammin kuin B.Jälkimmäinen jää maahan, ja A lähetetään avaruusmatkalle valon nopeutta lähentelevällä aluksella. Reissulla A vanhenee sanokaamme viikon. Palatessaan maahan hän toteaa B:n (ja muiden maan asukkien) vanhentuneen esim. vuoden (reissun kestosta riippuen). Mutta lisää elinaikaa A ei ole kyennyt hankkimaan, kaikki fysikaaliset ja biologiset toiminnat ovat hänen osallaan hidastuneet (ollut ikäänkuin "syväjäädytetyssä" tilassa lähes vuoden), hän on vain tavallaan siirtänyt elinaikaansa myöhemmäksi maan asukkaisiin nähden. Oletetaan A ja B oppimiskyvyltään täsmälleen samanlaisiksi ja reissun alkaessa kumpikin alkaa opiskella asiaa, jonka B on täsmälleen vuoden päästä omaksunut.
A:n täytyy nyt palattuaan reissulta jatkaa opiskelua vielä viikkoa vaille vuosi, ennenkuin on saavuttanut B:n tason.
Tämä aikadilaatio on moneen kertaan mittauksilla varmistettu ja täytyy ottaa huomioon tietyissä tapauksissa, joista ideamies aiemmin mainitsi esimerkin. Muistan jostain lukeneeni, että tarkoilla atomikelloilla tuo ajan hidastuminen on jo liikennelentokoneiden nopeuksissakin mitattavissa, matkustajille ei tietenkään juuri merkitystä ole, jos elinaikaa pystyy miljardisosasekunnin verran eteenpäin siirtämään.
Se, onko aika "apusuure" onkin jo vaikea filosofinen kysymys, on jopa esitetty käsitys, etää aika on eräänlainen "pääsuure" joka määrittelee tarkasti koko universumin pienempiekin partikkeleiden liikkeet alkaen alkuräjähdyksestä hamaan tulevaisuuteen.
vaikeaselkoisuus johtuu nähdäkseni siitä, että aistifysiologiamme normaalitilassa ei pysty ajanvirrasta luomaan "kokonaisvaltaista" kuvaa. Saamme siitä havainnon vain ohikiitävästä nykyhetkestä, menneisyys ja tulevaisuus on tavoittamattomissa. Tilaulottuvuuksia (pituus,leveys,korkeus) hahmottaessamme pystymme sitävastoin vaivatta vertailemaan ympäristömme yksityiskohtia toisiinsa ja kykenemme luomaan kokonaisvaltaisen kuvan ympäristömme geometrisesta rakenteesta. Jos oletetaan, että joissakin poikkeuksellisissa olosuhteissa kykenisimme havainnoimaan yhtaikaisesti tiettyyn paikkaan liittyvää nykyisyyttä, menneisyyttä ja tulevaisuutta, voitaisiin tilanne jo rinnastaa kummitteluun.
Tuota nykyhetken elämyksellistä ainutkertaisuutta kuvasi muuan antiikin viisa näin:
"Mies voi astua samaan virtaan vain kerran,sillä seuraavalla kerralla virta on muuttunut ja mieskin on muuttunut."
esitettyyn ei juuri muuta huomautettavaa, kuin että se ei suoranaisesti liittynyt aloittajan aiheeseen, jossa pohdittiin kuolevan henkilön mahdollisuuksia aiheuttaa kuolinhetkellä fyysinen ilmiö (kellon pysähtyminen), mikä parapsykologiassa olisi kait juuri aloittajan mainitsemaa psykokinesiaa.
Tosin psykokinesian kohteena oli juuri aikasuuretta mittaava laite, kello.
Tuo antiikin filosofin oivallus :"sillä seuraavalla kerralla virta on muuttunut ja mieskin on muuttunut" on, huomioonottaen antiikin luonnontieteellisen tuntemuksen tason, paljon aikaansa edellä. Nykyään tiedämme, että muuttumattomalta näyttävä peruskalliokaan ei seuraavana sekuntina ole entisesnsä kaltainen, atomien rakenneosat ovat jo ehtineet muuttaa asemiaan.
Mielestäni ihmettelet ja pohdiskelet ihan väärää asiaa. Mahdollinen kellojen pysähtyminen on jo itsessään niin ihmeellinen asia, että sinun pitäisi näin alkuun ihmetellä sitä. Tuskin olet realistisesti tutkinut asiaa, joten lähdet sen suhteen uskon pohjalta ja yrität selittää ilmiötä ikäänkuin se selviäisi noin yksinkertaisin mielikuvin.
Ilmiön nimittämnen "psykokinesiaksi" ei ole mikään selitys sille, se on vain nimen keksimistä keskustelun helpottamiseksi.
"mites skepot antais tähän selitystä?"
Heidän ei tarvitse antaa selitystä, koska ilmiö on heidän mielestään mahdoton eikä sitä siis voi olla olemassa.
Kellojen pysähtyminen pitäisi ensimmäiseksi saada yleisesti hyväksytyksi ilmiöksi. Silloin ilmiöstä olisi uutisia sanomalehdissä ja tieteellisiä dokkareita televisiossa ja siitä alkaisi kerääntyä aineistoa, jota voitaisiin käsitellä tilastollisesti.
Nykyään kellojen pysähtyminen jää vain tarinatasolle. Sanotaan, että kello pysähtyi "täsmälleen" kuolinhetkellä, vaikka sitä ei ole varmistettu. Tuskin koskaan kerrotaan oliko kello mennyt rikki vaiko pysähtynyt muuten vaan ja ollut edelleen toimintakelpoinen.
ns. "kuolema" kun tulee hakeen, niin tapahtuu kaikkea skitsoo esim. kellot pysähtyy, lemmikit sekoo, ikkunat jäätyy yms....
Voin kertoa: Jos joku kuolee talvella, ikkuna saattaa jäätyä. Kesällä ei.