Olin läksin sotaa pakoon Himangalta, jossa olen syntynyt.
En tiedä mikä oli tarve meitä lähettää, sillä minut sisareni joka oli vanhempi ja moni muukin lähetetiin ruotsiin. Tai tiedänhän minä sen syyn , meitä oli jo silloin 4 lasta ja äiti kotona isä sodassa eli parempiin oloihin meidät oli tarkoitus saada.
Muistan hyvin kuinka meidät junaan laitettiin Kannuksessa ja hyvin muistan sen pienen mustan pahvisen laukunkin joka matkalaukkuna oli, ja eväänä paistettu kananmuna.
Muistan myöskin kuinka meidät laitettiin aina kaksi lasta makaamaan, makuuvanuissa, koska me olimme pieniä, samaan sänkyyn.
Hyvin muistan ne lapsijonot, jotka odotimme punatiiliseen taloon, (ilmeisesti Tukholmassa) pääsyä, johon meidät sijoitettiin ja tutkittiin ja rokotettiin.
Kun minut ja sisareni lisäksi erotettiin, hän jäi Södertäljeen, ja minä matkustin
kauas länteen lähelle Göteborgia Hällevadsholmiin tuntui se lapsesta pahalta. Sisareni on minua vajaa kaksi vuotta vanhempi oli silloin 6 vuotias.
Hän tosin oli vähemmän aikaa kuin minä ja siinäkin välissä sai käydä välillä kotona eli oli vain kaksi vuotta kun minä olin melkein 4 vuotta yhtäkyytiä ruotsissa.
t.Anna-Maija
En tiedä mikä oli tarve meitä lähettää, sillä minut sisareni joka oli vanhempi ja moni muukin lähetetiin ruotsiin. Tai tiedänhän minä sen syyn , meitä oli jo silloin 4 lasta ja äiti kotona isä sodassa eli parempiin oloihin meidät oli tarkoitus saada.
Muistan hyvin kuinka meidät junaan laitettiin Kannuksessa ja hyvin muistan sen pienen mustan pahvisen laukunkin joka matkalaukkuna oli, ja eväänä paistettu kananmuna.
Muistan myöskin kuinka meidät laitettiin aina kaksi lasta makaamaan, makuuvanuissa, koska me olimme pieniä, samaan sänkyyn.
Hyvin muistan ne lapsijonot, jotka odotimme punatiiliseen taloon, (ilmeisesti Tukholmassa) pääsyä, johon meidät sijoitettiin ja tutkittiin ja rokotettiin.
Kun minut ja sisareni lisäksi erotettiin, hän jäi Södertäljeen, ja minä matkustin
kauas länteen lähelle Göteborgia Hällevadsholmiin tuntui se lapsesta pahalta. Sisareni on minua vajaa kaksi vuotta vanhempi oli silloin 6 vuotias.
Hän tosin oli vähemmän aikaa kuin minä ja siinäkin välissä sai käydä välillä kotona eli oli vain kaksi vuotta kun minä olin melkein 4 vuotta yhtäkyytiä ruotsissa.
t.Anna-Maija
Vastaukset 4
Vanhimmat
ns.Sotalapset ovat yksi ryhmittymä joista on alettu kirjoittaa ,vasta nyt kun sotalapset alkavat olla eläke iässä ja muistelu iässä,kokoamassa juuriaan.
Olen lukenut parikin kirjaa aiheesta,joita en tietenkään nyt muista.Ne ehkä löytyvät kirjastosta kyselemällä. Toisessa sota lapset kertoivat muistojaan ja eräässä sota lapsen ja äidin kirjeet olivat kirjan aiheena.
Muistuu myös mieleen kirjat "Sotaan loppui lapsuus" ja "Isää etsimässä" jota sivuavat aihetta. Nyt on ilmestynyt paljon sota-aikaan liittyviä muistelukirjoja......lukekaa ja kommentoikaa tälläkin palstalla.
Ex-mieheni oli myös sotalapsena Ruotsissa, Svenljungassa, eteläisessä Ruotsissa. Hänellä on hyviä muistoja ko. ajasta. Vain menomatka junalla Lappeenrannasta Tornion kautta tuntui pitkältä. Juna pysähtyi asemilla ja ruotsalaiset
"tulivat plokkaamaan" lapsia. Ex-miehestä tuntui, ettei hän kelpaa kenellekään, vasta siellä etelässä tuli asemalle pariskunta, joka hänet halusi. Hän olisi mielellään jäänyt Ruotsiin tai ainakin ottanut Gustavin mukaansa Suomeen, hän oli luvunnut lähettää Märthalle oman isänsä Suomesta Gustavin tilalle! Hän oli myös luvannut lähtiessään palata. Me menimmekin vajaan neljänkymmenen vuoden kuluttua Svenljungaan! En pysty sanoin kuvaamaan sitä tunnelmaa, mikä jälleenkohtaamisessa oli! Minäkin itkin ilosta toisten onnea katsoessani!
nyt oon täällä
Sotalapsiasia ollut esillä. Olin hieman pihalla kun tämä oli esillä.
Minulla tuttuja sotalapsiasian tutkijoita. Eräs pikkuserkku kirjoittanut jonkun kirjankin ja Ruotsissa asuva täältä kotoisin oleva tohtori myös tutkinee paraikaa...