Olen neuvoton. Mitä tehdä kun 15-vuotias poika ei tee muuta kun pelaa xboxillaan kaiken vapaa-ajan? Mikään muu ei kiinnosta, kun jääkiekon pelaaminen netin kautta, jonkun toisen samanlaisen riippuvaisen kanssa. Koulu ja harrastus on ainoa asiat mihin on pakko mennä. Muuten peli polttaa niin, että ulkona ei ole ollut moneen kuukauteen, kaverit ei käy, ja ainoa mitä mietitään on tämä peli. On hiton ärsyttävää kun huutaa koko ajan luureihinsa, ei hetken hiljaisuutta. Aamulla on tosi vaikea nousta kouluun, kun ei olla ulkona yhtään, ja pelit pyörii heti ensimmäiseksi ajatuksissa. Olen koittanut luottaa hänen järkeensä, että tunti päivässä (joka sekin on paljon) voidaan pelata. Mutta kun ei itse tajua sitä. Tunti ei kuulemma riitä mihinkään. 3 tuntia voi hurahtaa tosta noin vaan. Nyt otin pois ohjaimet ja luurit. En tiedä mikä auttaisi. Kiitollinen kaikista kommenteista. Kertoa ei tarvitse kuka on aikuinen talossa. Se tiedetään, mutta silti ollaan neuvottomia.
Peliriippuvainen 15-vuotias
mitä tehdä
61396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
meillä samaa jatkunu jo jonku vuoden. nyt on muuttamassa omaan asuntoon ja me samalla pienempään jossa ei enää huonetta pojalle. saas nähdä kuinka turmiollinen ajatus tämä on.mutta kokeillaan ku "isäpuoli" ei enää jaksa kuunnella pojan luureihin huutamista.olemme kokeilleet kyllä koneen takavarikointia yms. sähköttömyyttä.poika haluaa muuttaa omaan asuntoon syksyllä kun täyttää jo jouluna 18.
ei muuta ku jaxamista teille ja kova kovaa vastaan ja sopimuksia joita noudattaa kaikki osapuolet,,, niillä meillä jaksettu tähän saakka.sovittu muunmuassa milloinka olemme poissa kotoa niin silloin saa pelata,ja jos sopimuksia ei noudata on peli viety väkivalloinkin takavarikkoon ,opetettu elämään ilman peliä,pakon edessä suostunut joihinkin opetuksiin. rahaa ei anneta yhtään mihinkään pelaamiseen liittyvään. toisaalta pojallamme on diagnosoitu ADHD, tämä oireyhtymä aiheuttaa myös riippuvuutta moneen asiaan, mutta auttaa myös ymmärtämään monta asiaa.
ei pelaa? Meinaan se nyt on aika sama, katsooko poika kolme tuntia telkkaa iltaisin, pelaako tunnin ja katsoo kaksi televisiota, tai pelaako kolme tuntia. Eli jos ei saa pelata, niin jotain muuta mielekästä tekemistä pitäisi sitten olla.
Meillä tehtiin poikien kanssa niin, että perjatai on peli-ilta, saavat koulusta tullessaan pelata just niin paljon kuin huvittaa iltakymmeneen asti. Lauantaina ja muina viikonpäivinä ei sitten pelata ollenkaan, vaan harrastetaan ja ollaan kavereiden ja perheen kanssa, tietty saattavat pelata koulusta tulon ja meidän kotiintulon välissä, tai kavereiden luona, siitä en ole pitänyt niin lukua. Mun mielestä tää toimii ihan hyvin, paljon paremmin kuin aiempi tunti päivässä -systeemi. Ja helpompi pitää rotia, ei tarvii kuin kysyä että mikäs päivä tänään on, ja pelaaminen tai murjottaminen loppuu siihen. Meinaan muuten lähtee se perjantain pelipäivä kokonaan pois.
Älä valita vaan anna pojan pelata! Sitä paitsi, pelaaminen on kivaa. Tai sitten säädä niin, että vaan viikonloppusin saa pelata, mutta sillon saa taas pelata niin kauan kuin itse haluaa.
15-vuotiaalla mutta nuoremman kanssa onnistui "kaupankäynti" kun tietokoneen käyttö meni överiks. Huonolla säällä sai olla koneella kun koulu ja nukkuminen hoitui mutta hyvällä säällä 1h ulkoilulla sai 1h koneaikaa. Ulkoilun tilallahan voi olla muitakin juttuja, esim. lukeminen, ylim. kotityöt jne.
Voisit kokeilla kannustaa lastasi vapaa-ajan harrastuksiin esim: pienoismallien rakennus, skeittaus... Itse olen 13-vuotias ja pelaan myös aika paljon.
Poika oli 15 vuotiaana AINA tietokoneella, luurit korvilla ja puhetyylin aloin kyllästyä. yhtenä kesänä meni vuorokausirytmi ihan sekaisin. Kavereita ei ollut livenä vaan kaikki tapahtui netin välityksellä.
Mutta kun 17 vuotiaana ilmestyi tytöt kuvaan mukaan, niin meininki muuttui täysin. Pelaaminen jäi kuin seinään (itsekseni lauloin Kaiken tkana on nainen...)Liikunta tuli kuvaan mukaan. Ammattiopinnot vei loppuun, työpaikka löytyi työharjoittelujakson jälkeen. Kohta armeija käytynä ja työpaikka odottaa. Ja sama tyttökin edelleen kuvassa mukana...
Vanhempana en voi olla muutakuin tyytyväinen tilanteeseen