Onko, joko omia tai omien lasten, kokemuksia siitä, että hypätään 2-luokan yli eli suoraan ykköseltä kolmannelle?
Jos tiedot ja taidot ovat jo tuolla tasolla, niin onko suurin jäljellejäävä pohdinnan aihe enää kaverit ja kaveripiirin vaihtuminen?!
Apua!
Kiitokset kaikille jo etukäteen kokemuksista ja kommenteista!
Jos tiedot ja taidot ovat jo tuolla tasolla, niin onko suurin jäljellejäävä pohdinnan aihe enää kaverit ja kaveripiirin vaihtuminen?!
Apua!
Kiitokset kaikille jo etukäteen kokemuksista ja kommenteista!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Onko tätä sinulle lapsen opettaja suositellut? Vai itse vaan ajatellut? Ja mistä tiedät että lapsesi tiedot ja taidot ovat tuolla tasolla.
9. Nyt käy kuudetta ja aina vaan keskiarvo on9.
Mutta emme harkinneet koskaan minkään luokan ylihyppäämistä. Mahdollistahan se varmasti olisi tietojen ja taitojen perusteella, mutta henkisesti lapsi on kuitenkin lapsi,.
Jo yksi vuosi lapsen elämässä on pitkä aika, ja jos luokkakaverit on vuoden vanhempia kuin hän itse, voi lapsi hyvin jäädä kavereidensa ulkopuolelle.
Ja mikä kiire on saada peruskoulu äkkiä käytyä?
Vaikka ongelmia ei olisi ala asteella, voi ne tulla esiin yläasteella kuitenkin.
Ettet nyt vaan eläisi lapsen kautta, ja halusi kohentaa itsetuntoasi ja kehua kuinka lapsesi on viisas ja välkky? Kyllä se huomataan muutenkin kuin luokkia ylihyppäämällä.
Anna lapsen edetä ihan rauhassa, äläkä odota itsesi takia asioiden menevän liian pian. Kyllä se kostautuu joskus kuitenkin.
Vaikka nyt lapsella on helppoa, niin voiko sen vannoa ettei yläluokilla tule ongelmia??? Opetushan etenee lasten ehdoilla ei vanhempien.
jo alkuopetuksesta lähtien numerotodistukset? Meilläpäin taitaa olla 4. luokka jolloin ensimmäistä kertaa tulee numeroarviointi.
Miten ekaluokalla voi olla keskiarvo 9? Eikö ekaluokalla vielä anneta rasteja koulumenestyksestä? Numerot annetaan vasta kolmosesta lähtien?
Meillä on lapsen ns. akateemiset taidot olleet alusta alkaen huimasti ikätasoaan edellä, mutta sosiaalisilta taidoiltaan hän on aivan ikäluokkansa mukana. Varsinkin nyt 8. luokalla olemme hyvin tyytyväisiä, ettei mihinkään luokan ylihyppimisiin lähdetty, tässä murkkuvaiheessa on jo näinkin ihan tarpeeksi opittavaa. Kavereiden kanssa oleilu iltaisin, bileet ja kaikki nuorten elämään kuuluva, tulee luokan ylihyppäävälle vuotta turhan aikaisin kuvioihin.
Opettajalta voi pyytää lapselle omia tehtäviä.
Jos mahdollista, pyrittäkää lahjakas lapsenne esim. matikka- tai kielipainotteiseen kouluun.
vuosien takaa. Siinä oli hyvät ja huonot puolet, kuten yleensäkin elämässä, ja hyvin paljon on kiinni lapsen taidoissa ja vahvuuksissa. Itse olin lapsena aivan tuskallisen ujo, tosin en muista yhtään sellaista hankalaa hetkeä siltä syksyltä kun uuden luokan kanssa aloitin kolmosen, siis sosiaalisesti hankalan. Voin lisäksi kertoa että olin siirtynyt täysin uuteen kouluun puoli vuotta ennen kolmannelle siirtymistäni, ja olin ensimmäinen ulkomaalainen siinä pikku kyläpahasen koulussa, eikä siitäkään ole mitään traumoja jäänyt. Lapsena sitä sopeutuu ihmeen äkkiä!
Akateemisesti täytyy punnita se että onko vain nyt sattumalta muita edellä tällä hetkellä mikä saattaa tasoittua myöhemmin, vai onko erityisen älykäs jolloin samalla luokalla pysyminen saattaa olla hyvinkin turhauttavaa jos ei saa opetuksesta haasteita. Muistan itse ekaluokkalaisena istuneeni takarivissä lukemassa toisen ja kolmannen luokan oppikirjoja kun muut vielä opettelivat kirjaimia, opin lukemaan viisivuotiaana.
Myöhemmin, siis yläaste- ja lukioikäisenä, saattoi välillä harmittaa se että aina oli se nuorin, mopot ei (onneksi) koskaan kiinnostanut mutta ajokortin saaminen vasta vähän ennen kuin kotoa muutin oli ärsyttävää, eihän siinä ehtinyt juurikaan ajokokemusta saada. Ja kotoahan muutin myös vuotta nuorempana. Naisena ei tarvinnut armeijaa miettiä onneksi, sen ja opiskeluiden yhteensovittaminen olisi myös ollut hankalaa.
Yhteenvetona: en osaa neuvoa. Enhän tiedä myöskään että minkälaista elämäni olisi ollut jos en olisi hypännyt luokan yli. Jos kyseessä olisi oma lapseni niin varmaan kysyisin jokaiselta mahdolliselta taholta neuvoja, rehtorilta? kasvatusneuvolasta? koulupsykologilta? Ei ole helppo päätös, mutta jos se on tarpeen niin se kannattaa tehdä nyt kun lapsi vielä on pieni. Voimia päätöksentekoon!
Olisi mahtavaa, jos voisit kertoa vielä tarkemmin, jos vaan suinkin muistat!!
Saitko haasteita ja oppimisen iloa? Oliko liian haastavaa? Tökkikö myöhemmillä luokilla jokin? Koitko, että syynä siihen oli nimenomaan tuo luokkahyppy? Saitko kavereita? Kuinka entiset kaverisuhteet muuttuivat?
Mitä vaan - kaikki kiinnostaa ihan hurjana!!
Voi, kunpa muistaisinkin... No, omassa tapauksessani on ollut lisähaasteena se että olen vielä tuon luokanvaihdon jälkeenkin muuttanut kaksi kertaa, eli tuo kaverisuhteiden muuttuminen on ollut täydellistä useamman kerran. Olen silti saanut kavereita, joskus enemmän ja joskus vähemmän, pienestä asti olen ymmärtänyt sen että laatu on määrää tärkeämpi :) Mutta sain tosiaan kavereita uudelta luokalta muistaakseni aika nopeasti. Ja luultavasti minulla olikin enemmän yhteistä vähän vanhempien lasten kanssa, sama tilanne silloin kuin mitä se nyt yli kolmekymppisenä on, edelleen kaipaan ystävyyssuhteissa jotain haastetta ja uuden oppimista.
En muista että mikään olisi ollut ala- tai yläasteella liian haastavaa, lukion pitkä fysiikka ei oikein avautunut mutta sitä en ole juuri kaivannutkaan. Olen aina kylläkin viihtynyt koulussa, ehkä juuri tuon lisähaasteen takia. Ainoat ongelmat mitkä muistan tuli siinä kun muutin takaisin Suomeen (Ruotsista) ja vanhemmilla oli selittämistä että miksi olen väärällä luokalla, olisivat väkisin siirtäneet minut takaisin "oikealle" luokalle, minullahan ei edes ollut mitään arvosanoja mistään! Lisäksi en ollut koskaan lukenut uskontoa, tulin siis silloin viidennelle luokalle. Kyllähän sitä sai selittää moneen kertaan että miksi näin, mutta ei siitä mitään haittaa ole koskaan ollut.
Muistelisin että olisin tehnyt jonkinverran kotitehtäviä kesäloman aikana, ainakin matematiikkaa. Toinen luokka on muutenkin luonteeltaan, tai oli ainakin silloin, vähän kertausta, luetaan vähän enemmän, lasketaan vähän enemmän... ei uusia oppiaineita kai? Äkkiä ne oppii kun vähän keskittyy. Kirjojen parissa olen tosin aina viihtynyt, silloisen kyläkirjaston lastenkirjat taisin lukea kaikki läpi, siinä oli minulle se oppimisen ilo. Onko lapsella jotain erityisiä kiinnostuksen kohtia jotka voisi jotenkin ujuttaa siihen koulutyöhön? En uskalla ottaa siihen kantaa että pitäisikö vai eikö pitäisi lastasi siirtää toiselle luokalle, mutta tiedän ja ymmärrän että lapsen ei ole hyvä tylsistyä koulussa siitä että mitään uutta ei opi.
Eikä kysymys ole siitä että saako kymppejä vai ei, älykkyys ja kouluarvosanat ei liity suoraan toisiinsa. Jos aikuinen on tottunut älylliseen työhön ja hänet pistetään liukuhihnatyöhön niin hulluksihan siitä tulee! (Ei millään pahalla, mutta luulen ettei tässä aiemmin vastanneet oikein ymmärrä miksi luokan yli hyppääminen voi olla tarpeellinen asia)
Hyvä että teillä on moniammatillinen työryhmä pohtimassa asiaa, tämä on vaikea päätös mitä ei varmaan usein tehdä. Minun vanhempani tekivät mielestäni oikean päätöksen aikanaan, eivät statuksen takia vaan minun parhaakseni. Seitsemän-kahdeksan vuoden ikäinen on liian pieni turhautuakseen koulussa, sen ikäinen oikein nauttii uuden oppimisesta, eihän lapsen parasta ole se että häntä pidetään väkisin luokallaan koska "niin se kuuluu tehdä"? Te vanhemmat tunnette lapsenne parhaiten ja teette päätöksen lapsen parhaaksi, sanokoot muut mitä lystäävät!
Kiitoksia vastauksista! Ja erityiskiitokset "kokemuksia on" -nimimerkille kokemuksistasi ja ymmärryksestä!!
Taustalla on tilanne, että lapsi kokee koulun tylsäksi, haastettomaksi eikä koe oppivansa siellä mitään. Huoli lapsesta ja hänen motivaatiostaan ja kiinnostuksesta koulua kohtaan on kaiken taustalla.
Vanhemmat, koulu, opettaja, erityisope ja psykologi yhdessä lapsen kanssa selvittävät tilannetta ja eri toimintavaihtoehtoja. Tarjolla ei ole erityiskouluja.
Odotan lisää kokemuksianne!
Lapseni eivät omasta mielestään paljoa ala-asteen matematiikan tunneilla oppineet. Saivat kivasti lisätehtäviä helpottamaan tilannetta.
Ei tullut mieleenkään hypätä yli, koska lasten sosiaalinen kehitys ei ollut muita edellä. Pikemminkin tällaisten lasten sosiaaliset taidot usein ovat jäljessä kuten meilläkin.Moni tuttava ratkaisua kyllä ehdotti.Halusimme antaa lasten kasvaa rauhassa, sillä kyllä myöhemmin on saanut riittävästi tehdä töitä ja kiriä muiden kanssa. Me vanhemmat olemme olleet samassa tilanteessa, mutta oma luokkaa emme olisi halunneet hylätä. Olemme kaikki viihtyneet koulussa - tärkeintä ovat aina olleet kaverit.
Toisella luokalla kyllä opitaan: äidinkielen taitoja syvennetään,opitaan työskentelemään ryhmässä, harjoitetaan itsenäistä työskentelyä ... siis paljon muuta kuin kirjatietoa.
Oma kokemus on siis se, että opettaja voi tilannetta parantaa merkittävästi. Mielenkiintoiset matematiikan lisätehtävät riittivät meillä. Lapsen ei näin tarvinnut turhautua ja ahdistua.Äidinkielessä eriyttäminen sujui pulpettikirjojen avulla. Kun tehtävät oli tehty, lapsi sai lukea valitsemiaan tieto- ja kaunokirjallisuusteoksia eikä häirinnyt muuta luokkaa.
Kolmosluokalla tulee lukuaineita sekä vieraskieli. Lapsen pitää siis pystyä jo melko itsenäiseen työskentelyyn. Ottamaan vastuuta koulutehtävistä ja koulupäivän pituuskin kasvaa. Lapsi on vielä lapsi ja on ihanaa kun hän saa vielä leikkiä ja nauttia elämästä ilman koulun tuomia paineita. Sosiaaliset taidot kehittyvät sekä oppimisen taidot.Antaa lapsen olla lapsi, kyllä hän kerkeää olla vielä iso.
Kaikki voi tietysti mennä hyvin, mutta myös riskejä on.
Lapsi saattaa tulla liiankin tietoiseksi itsestään ja "erityisyydestään". Tämä voi johtaa suorituspaineisiin ja siihen, että koulumenestyksestä tulee liian merkittävä identiteetin rakennusaine.
Uusien luokkakavereiden suhtautuminen voi olla kateellista, halutaan ehkä palauttaa toinen maanpinnalle. Toisinaan käy niin, että rooli sinä luokan yli hypänneenä, vuotta nuorempana friikkinä jää pysyväksi.
Varsinkin jos lapsellesi sattuu myöhäinen murrosikä, hän voi kärsiä pienuudestaan kovastikin. Vuosi ikäeroa saattaa olla iso juttu. Ja lähes varmaa on, että tupakka-, alkoholi- ja seksikokeilut aikaistuvat vuodella, koska ne tulevat eteen nimenomaan tietyllä luokka-asteella.
Toisaalta voi käydä myös niin, että lapsi solahtaa uuteen luokkaan kuin kala veteen. Mutta etukäteen ei voi tietää. Joka tapauksessa nämä "akateemiset" asiat eivät minusta ole kaikkein tärkeimpiä asiaa mietittäessä.
lapsuus.
Akateemiset taidot olivat kouluun mennessä jo hanskassa. Opittuani lukemaan 5-vuotiaana olin kahlannut läpi jo suuren osan lainakirjastomme kirjoista sekä kirjoittanut ja laskenut yhtä ja toista. Osasin myös kutoa ja virkata, suunnittelin ja toteutin 5-vuotiaana mm. kuusikulmaisen pannulapun, ja silmukoiden lisäykset olivat siinä tasavälein.
En oppinut koulussa juurikaan uusia asioita koko 4-vuotisena kansakouluaikanani. Lukutunneilla sain eteeni kasan opettajan Suomen kuvalehtiä jne.
Silti viihdyin hyvin koulussa ja luokkatovereiden kanssa. Monien kanssa pidän vieläkin, vuosikymmeniä myöhemmin, yhteyttä. Samoin opettajani kanssa. Välitunnit, retket ja muu epäakateeminen touhuilu on jäänyt parhaiten mieleen. Lukemaan oppii jokainen, mutta kivoja muistoja eivät kaikki saa.
Toinen luokka on ehkä hauskin koko kouluaikana. Voi ottaa tavallista rennommin, kun kaikilla on jo luku- ja kirjoitustaito hanskassa, eikä uusia aineita ole vielä lukujärjestyksessä.
En olisi tykännyt mennä isojen kolmasluokkalaisten joukkoon. Onneksi kukaan ei sellaista edes ehdottanut.
Ihan hyvin on ehtinyt näinkin elää, opiskella, toimia ammatissa vuosikymmenet, kasvattaa lapset ja vanhentua.
Ihmettelen, onko koulusta todella väläytetty mahdollisuutta hypätä toisen luokan yli suoraan kolmoselle? Kolmas luokka on lapselle erittäin haastava, sillä omatoimisuutta edellytetään jo ihan eri tavalla kuin pienemmiltä. Usein toisen luokan aikana jo hiukan harjoitellaan "ison" koululaisen taitoja, kuten kokeisiin- ja läksyjen lukemista (läksyjä tulee jo paljon enemmän), itsenäistä toimintaa ja opiskelua, tiedonhankinta- ja ongelmanratkaisutaitoja ym. Uskalla väittää, että kolmonen on alaluokista se kaikkein haastavin, koska kolmannella lapsi kasvaa isoksi koululaiseksi.
Olen itsekin entinen fiksu lapsi ;) ja fiksun lapsen äiti. Oma tyttöni kyllästyi myös koulunkäynnin helppouteen jo ihan alkumetreillä, mutta harvoin tällaisilla lapsilla sosiaaliset taidot kehittyvät samaan tahtiin kuin älykkyys. Laitoimme hänet viidennellä kielipainotteiseen kouluun, jonne hän itsekin meni mielellään. Nyt koulutyötä (tekemistä) riittää kaksin verroin, mutta opiskelu ei ole sen haastavampaa älyllisesti, kuin ennenkään. Siksi mielekkäät haasteet löytyvätkin tytöllemme harrastuksista, jotka sentään voi valita oman mielenkiintonsa mukaan. Olipa ihminen älykäs tai ei, niin tärkein taito, joka elämässä tulee oppia, on toisten kanssa toimeentulemisen taito. Toisin sanoen, täytyy oppia elämään muiden kanssa sellaisena kuin on odottamatta mitään erityisasemaa toisilta jonkin ominaispiirteensä vuoksi.
On ollut lapsen opiskelu ja tehtävät helppoa nyt ekalla luokalla, olisin itsekin pystynyt opettamaan, ei siinä järkeä tarvita.
Onko kakkkosella sitten samaa lepsuttelua ?
olisin pystynyt opettamaan ykkösen asiat lapselleni ja vielä kakkosenkin. Kovasti vielä hallitsisin kolmosenkin asiat.
Mutta ei siitä olekaan kyse. Vaan siitä, että lapsi oppii käymään sitä koulua, huolehtimaan tavaroistaan, läksyistään, tulemaan toimeen toisten kanssa.
Lepsuttelua se varmaan onkin, jos lapsi on ns normaali. Ja niin kuuluu ollakin, kun vasta opetellaan opsikelemaan ja ylipäätään edes olemaan koulussa.
Harva meistä kuitenkaan mikään superälykkyys on, että suurin osa on ihan tyytyväinen tavalliseen koulutahtiin. Mielestäni on itsensä ja lapsensa esille nostamista alkaa miettimään tuommoisia. Jos koulussa on helppoa, niin hyvä. Etsikää haasteita sitten muualta.
Ja näin nuorempi sisarus päätyi vanhemman kanssa samalle luokka asteelle.
Tälle hyppäykselle oli syy. Tämä nuorempi lapsi oli sosiaalisesti vajavainen. (nykyisin jo tiedetään, että as-lapsi) Hän ei olisi kyennyt mihinkään luokka asteeseen yksinään, mutta kun oli todella sosiaalinen sisarus luokassa, koulunkäynti eteni säntillisesti ihan koko peruskoulun loppuun. Meille tuo siis oli oikea ratkaisu. Peruskoulun viimeisellä luokalla matematiikka kilpailussa tämä vuotta nuorempi lapsi sijoittui vielä kolmannelle tilalle.
Tämä tarina osoittaa, että
- asioissa on aina monta puolta.
- ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa toimia.
- maailmaan mahtuu monta tapaa tehdä ja toimia - asenne ratkaisee.
- asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia ja itsestäänselviä kuin miltä aluksi tai ulkopuolelta katsottuna tuntuvat!
Pistää ajattelemaan!
Kiitos vastauksestasi! Kaipasinkin omakohtaisia kokemuksia asiasta! Teoria kun tahtoo tässäkin asiassa erota käytännöstä. :-)
mahtoi vain se nuorempi sisarus ajatella, kokea ja tuntea? Miten "outo" pikkuveli tai -sisko mahtoi vaikuttaa hänen sosiaaliseen asemaansa luokassa? Miltä tuntui, kun ei saanut levätä perheestään edes koulussa?
Missä on esim. kielipainotteisia kouluja, joihin voi siirtyä viidenneltä? Kiinnostaisi meidän lasta kovasti.
SYK. Sinne voi päästä vielä kuudennelle, jos A1-kielenä on saksa, ranska tai venäjä.