perheen? Elää elämää miehen kanssa jonka on vienyt, tietäen, että exä ja lapset kaipaavat isää? Onko nainen niin julma, että nauttii siitä kun hajoittaaa perheitä? Ilmeisesti elämme tunteettomassa maailmassa, jossa kukaan ei välitä lähimmäisistään.
Voiko ihminen olla onnellinen
särkiessään toisten
391157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
kestä sitä tilannetta, että jollakin on perhe, ja hänellä ei. Tai sitten eronneet naiset eivät kestä yksin oloa, ja haluavat miehen vaikka eronneen jolla on lapsia. Hylätyksi tuleminen on jollee naisille liikaa ja ahdistavaa.
Itse olen enonnut, ja voin hyvin kuvitella ottavani miehen oli sitten eronnut tai ei. En välittäisi siitä onko naimisissa, se on vaan hidaste, ei este.
En katso sitä rikkomiseksi, vaan rakastumiseksi oikeaan ihmiseen. Voin hyvin ottaa naimisissa olevan miehen, tuntematta minkäänlaista myötätuntoa hänen vaimoaan kohtaan.
Elämä heittelee.
*Uskon että lapsettomat
ihmiset, eivät kestä sitä tilannetta, että jollakin on perhe, ja hänellä ei.*
Kuules nyt, minä LAPSETON en todellakaan ole kateellinen niille joilla lapsia on!!!!!
Kyllä minulla olisi jo niitä jos tahtoisin. Tuo kyllä oli todella tyhmästi kirjoitettu!!!
Minä en sekaantuisi varattuun mieheen ikinä, ja miksikö?? No siksi koska arvostan sen verran toisten parisuhdetta, etten menisi sössimään kenenkään väliin.
Eikä ole kiinni siitä onko naisella lapsia vai ei vaan ihan henkilöstä itsestään, jos menee sössimään toisten suhteen keskelle!!
Ei kukaan ulkopuolinen hajoita kenenkään toisen perhettä tai riko suhdetta. Sen tekee jokainen parisuhteessa oleva ihan itse omilla valinnoillaan. Ei siitä voi eikä saa ketään ulkopuolista syyttää.
Jos miehesi on päättänyt jättää sinut, se on hänen ratkaisunsa. Teidän suhteenne on voinut huonosti ja toinen osapuoli on halunnut ratkaista sen tällä tavalla.
Moraalisesti on tietysti väärin alkaa seurustella parisuhteessa olevan kanssa, mutta vielä enemmän moraalisesti väärin tekee se, joka parisuhteessa ollessaan harjoittaa ulkopuolisia suhteita.
Juuri noin se on.
Elämme todellakin tunteettomassa maailmassa, jossa tuijotetaan vain ja ainoastaan omaa napaa. Ei välitetä vaikka loukkattaisi ketä ja miten paljon tahansa.
Miehet kuuluvat myös tähän kastiin, meinaan he juoksevat toisten naisten perässä vaikka olisinkin oma perhe. Työpaikallani varatut miehet juoksevat perässäni, ja ehdottelevat tapaamista ym. Ei ole minkäänlaista moraalia, vaan haetaan "jännitystä" elämään ja ihan silläkin uhalla että voi menettää perheensä siinä samassa...
kuola heidän perään. Pitäkööt vaaan omista vaimoistaan kelle ovat kelvanneet. Jos mies on komea ja minun mieleeni, ei ole mitään syytä, misken alkaisi seurustelemaan hänen kanssaan, vaikka olisi varattu. Kuten tuolla edellä sanottiin, liitto on hidaste, ei este.
Ja eimitään salaseuraa, vaan reilusti ollaan jos ollaan. Ja elleim ies vaimolleen kerro, minä kerron. Onnea ei varjosta mikään, ei edes miehen perhe.
rikkomaan kenenkään perhettä. Siihen tarvitaan aina kaksi.
Eli jos kotona mennyt pidemmän aikaa huonosti, voi aika valitettavasti olla otollinen siihen, että lähtee virittämään suhdetta jonkun muun kanssa. Mutta kuten sanoin ( ja on tullut satoja kertoja tälläkin palstalla ennenkin todettua) ketään ei voi viedä väkisin.
Miksi ei voisi? Olen vienyt varatun miehen ja niin myös hän varatun naisen, eli minut.
En minä sitä päätöstä jättää ex-vaimo ja lapset tehnyt. Hän teki sen ihan itse.
Ja niin tein minäkin.
Ja ollellisia ollaan oltu 9 vuotta. Naurettavaa väittää, että joku vie jonkun väkisin.Miten se edes tapahtuu?
Silloin kun erosimme ei kenelläkään ollut helppoa. Nyt olemme onnellisia. Ja hyvä näin. Ihminen elää vain kerran. Kuka haluaa olla avioliitossa jossa ei ole rakkautta.
Ja erohan tapahtuu vain puolisoista. Tällä keskustelupalstalla olevat ex-vaimot eivät tunnu sitä tajuavan. Ei kukaan lapsistaan eroa.
Turha niputtaa ex-vaimoa ja lapsia, ovat 2 täysin eri asiaa. Jos ex-puolison kanssa ei suju, miksi siihen jäädään kituuttamaan.
Haluaisitko itse roikkua miehessä, joka ei rakasta sinua?
mies väitti,että rakastaa ja kuitenki oli suhde miun selän takana, niin pakkohan miun oli se heittää ulos.
No siitähän se suuttu niin vietävästi ja kiusasi mua pitkään, no nyt ositus tehty ja mie muutin kauas pois kun sain siirron työni takia, ja hän elää sen naisensa kanssa, onnex lapset jo aikuisia.
sillä edelleen ex vaimo haukkuu ja häiriköi meitä ja vaatii miestä palaamaan. Vetoaa lapsiin alle kouluikäisiin kolmeen tenavaan. Kyllä se säälittää, muttei kannata antaa sille valtaa, sillä itsekkäistä syistä ajattelen omaa itseäni, ja minun lapsiani, joille uusi mieheni voi olla nyt isä hahmo joka päivä.
Mutta ellen ole sitten rikkonut tätä liittoa, niin ihan hyvä juttu. On ainakin syy pois minun harteiltani. Kiitos! ;)))
kun kuvaat niin ehkä hän rikkoi sen liittonsa.
Ja jos tiedät että sinä vasten miehen tahtoa hänen liitonsa rikoit ja sieltä raahasit niin miksi katselet sellaista, ei kuulosta mieheltä minun mielestä.
putosi sydämeltä. Miehen vaimo rikkoi heidän perheen, en minä. Eikä ne lapsetkaan mitään ihania ole, että luulen et mies ei jaksa heitäkään kattella.
Huh!;) Tänks.
kornia. nyt kyse liiton särkemisestä miten aikusiet ihmiset jätetty tai ei sotkee lapset siihen.
Ei kyllä ole mies eikä mikään sekään joka lapsensa hylkää vaikka exänsä kanssa liitonsa jomminkummin puolin olisi hajoittanut.
Jotta turhaa kiittele jos et miehesi lapsia hyväksy niin et sinäkään kyllä miestäsi ansaitse,
ja isompi taakka se sydämessä on jos lasten elämän pilaa (ero ei sitä pilaa jos aikuiset käyttäytyy kuin aikuiset).
Ymmärrän että kiusallasi tuon kirjoitat mutta lasten sekoittaminen edes provoisodakseen näihin asioihin halpamaista.
vaimonsa kanssa huonosti! Olen ymmärtänyt että heidän liitto oli ihan tavallinen eikä suurempia konflikteja ole ollut. Eikä mies ole harkinnut eroa. Luullakseni heillä meni ihan hyvin. Minä vaan ilmestyin hänen elämäänsä yllättäen, ja me rakastuimme. Mutta kyllä minua helpottaa se, että ei tarvi tuntea omantunnon tuskia, koska en sitten ole onneksi rikkonut mitään. Vaikkakin luulin olevani jollainen osallinen heidän eroon, mutta hyvä näin, että en ole.
Rakkaushan on hieno asia. Ja toivon että mieheni ex vaimo on onnellinen meidän puolesta tai ainakin miehen puolesta, että hän on onnellinen. Turhaan hän alkaa terrorisoimaan meitä, etsikööt oman onnensa muualta.
sinulla eikä mies jos kaikki hyvin ja rakkaus sekä kunnioitus kukoistaa niin ei kyllä toiset kiinnosta, usko pois, eli hänen suusta onnellisuus ja rakkaus tarkoittaa että huomenna voi olla joku toinen koska sehän ei näköjään hillitse itseänsä eikä rakkautta tunne. Toivottavasti kuitenkin lapsiaan kohtaan kuitenkin tenteet kohdallaan.
elämme tässä ja nyt, emme tiedä ollaako huomenna yhdessä, tai ylihuomenna. Mutta nyt ollaan ja mies on ihana.En ajattele mitä ex vaimo ja lapset miettii, en ole tunteita sinne kohtaan.
Nyt kun en vienyt miestä, on sisäinen rauha siinäkin. Kyllä se on ex vaimon vika, että minä sain ihanan miehen! ;)
ei kauhalla voi ottaa, ilmeisesti sulla jää sama levy soimaan etkä pysty ottamaan mitään kommentteja vastaan eli keskustelukyky tosi alhainen(ei voi edes ikääkuvausta laittaa kun ainakin meillä jo heti puhumaan oppiessa taso ollut lapsilla korkeammalla), mutta ihan sama toitota sinä sitä levyä peiliin katsellessa. Minä taas käperryn mieheni kainalon joka kypsä aikuinen ja näyttää sen ottamalla vastuun omista teoistaan, eli vaikka exässäkin vikoja niin yhdesä he erosi ja aikaisemmat kommentit sinulle jos tarkkaan luet ei mitään synnin päästöjä vaan niissä esm JOS exä käyttäytynyt tuollain niin hän ehkä ajanut eroon mutta aikuinen kyllä ymmmärtää että niinkuin suhteeseen niin eroonkin tarvitaan kaksi ihmistä.
kukaan ei voi tietää koska täysin onnellista ja tasapainoista perhettä, ei voi ikinä milloinkaan mistään syystä ulkopuolinen rikkoa.
Kyllä kun alakaa avioliiton ulkopuolella harhailla (mies tai nainen) jotain on jo rikki.
Ehkä jos jompikumpi huomaa ajoissa että nyt suunta meillä väärä niin asian voi korjata.
Jos vaan voivottelee ja pohtii omaa itseään niin huomaa kun on jo myöhäistä että kas toi elämäni rakkaus onkin jossain muualla, miten mulle niin kävi? joku tuli ja nappas. Hei haloo oikeesti en haluaisi alunperinkään olla ihmisen kanssa jonka joku voi viedä, sehän tarkoittaa ettei hän minunkaan kanssa vapaaehtoisesti vaan minä hänet jostain lieneekö sitten äidin helmoista napannut.-
Kunnia ihmisille jotka tekee omat ratkaisunsa jättää tai olla jättämättä perheensä.
olen onnellinen 2v odotin häntä, kun hän ei raaskinut erota, no vähän jouduin painostaan ja rohkaiseen häntä ja lopuksi narahdettiin, sitten hänen vaimonsa haki eroa ja heitti hänet minulle.
Olaan oltu yhessä nyt vajaa 8v, joskus pelkään sitä, että jos hän löytää uuden.
Sääli vaan, että hänen aikuiset lapset ovat hiukan vaivautuneita meistä edelleen,käyvät hyvin harvoin meillä,tai ei se minua haittaa,mieheäni se vaivaa.
Tottahan se on ettei toista ihmistä voi omistaa eikä väkisin viedä (niin kuin pässiä narussa). Ei, vaikka sanotaankin, että rakkaus on sokea; ei se NIIN sokea ole.
Kyllä sen parisuhteen rikkoja on se pettäjä, joka lähtemispäätöksen tekee. Mutta, sitä vaan ihmettelen, että miksei se pettämään valmis osapuoli voi kertoa ajoissa, jos on NIIN paha olo siinä liitossa. Eikö uskalla ottaa riskiä, että asialle jotain voisi tehdä. Onhan jokaisessa parisuhteessa ylä- ja alamäet; riidatonta liittoa ei varmasti ole olemassa.
Olisi kiva tietää, pelkäävätkö pettäjäkumppanit jäävänsä kuin nallit kalliolle, jos odottaisivat että eron partaalla oleva onneton järjestäisi ensin eronsa, ja alkaisivat sitten vasta seurustella uuden kanssa. Siis mitä menetettävää sillä mahdollisella pettäjäkumppanilla olisi?
näin et ne ei voi jäädä yksin ittes kanssa, pidetään sitä vanhaa kumppania varalla niinkauan, että tiedetään et se uusi huolii,kamalaa jäädä yksin, varsinkin jos on kotoa suoraan menny avioon, eikä ikinä vastannu itsestään.
:-D
Noinhan sen täytyy olla.
tai kolmekymmentä.
Tottakai voi!
Minä ainakin nautin siitä suunnattomasti ja tämä on elämäni parasta aikaa! :)
Mun elämästähän tämä elämä kertoo eikä exän ja hänen mukuloistaan!!!
ihminen, ellei kukaan sille sitä sano. Siksi on hyvä että joku särkee liiton, jotta huomataan, että parempiakin on tarjolla.
Rakkaus on sokea, eikä se nalkuttava vaimo ole aina se paras mahdollinen.
Senpä tähden, voikin sanoa, että vaimo itse rikkoi sen liiton. Kuka nyt samaa jaksaa vuositolkulla katsoa.
Liiton siis voi rikkoa, kun ei osaa lähtä pois kun vielä on rakkautta jäljellä. Naiset ovat niin kiinni miehissä.
nyksällä.Ei muuta kuin äitinsä kanssa shoppailemaan lähti aina nyksäni tilipäivänä.Koskaan ei kuulemma edes yhteisille penskoilleen rahaa antanut,vaikka nyksäni tilit nosti.Onneksi nyksäni nosti kytkintä exänsä luota ja me elämme nyt meidän elämää.Itse siis hänkin rikkoi liittonsa,kun ei yhtään miestään passannut.Rahat kyllä kelpasi ja itsensä muodottomaksi söi tuo vaimo.Laiska kun oli kaiken kukkuraksi,ei tarvitse hämmästellä kuinka hän on EX.Nyt saamme elää omaa elämäämme...ja mikä tärkeintä....ilman tuota exää ja heidän lapsiaan.
kuinka voi jättää omat lapset, omaa lihaa ja verta????????
ja vaatii. Ei nyt muuten kukaan omiaan jätä.
vaatis jos on vähänkään tunteita ihmisellä,
psykopaatteja kyllä sitten löytyy niin miehissä kuin naisissakin ja hehän tunnetusti pystyy ihan mihin vaan paitsi asettumaan missä asiassa muiden kun itsensä asemaan, ja sellaisen kohdalla kehottaisin nyksääkin juosta ja lujaa kun mitään hyvää ei voi seurata.
ja vaatii miestä unohtamaan uuden rakkautensa. Ei nyt muuten kukaan omiaan jätä.
ja itsekkyydellä on se uusikin suhde kohta historiaa...
että onko lasten parempi elää sellasessa kulissiperheessä?
missä vanhemmat ei rakasta toisiaan?
paljon enempi ne lapset kärsii siitä että vanhemmat pitää väkisin kulisseja pystyssä!
ja ei niitä miehiä niin vain viedä jos asiat perheessä ok...
siinä taas joku roikkumaan jääny antaa syyn uusien niskoille.Katohan joskus perutuspeiliinkin :)
Kun olen yli kakasikymmentävuotta elänyt saman ihmisen kanssa ja olen yksiavioinen kuin jotsenet niin ikään jos kumppanini kuolee niin en ota uutta!
Mielestäni on itsessä vika jos kumppani lähtee paremman matkaan ja silloin on väärin valinnut ja väkisin koittanut pitää jonkun jota ei voi saada! Minä en nauttisi koskaan kumppanista joka halajaa toisen perään! Mieti itse kenenkä kanssa perheen oikein perustat! Seurustele sen ihmisen kanssa ainakin yli viisi vuotta ja vähän enemmänkin ennen kuin alat lapsia tekeen. Omaa tyhmyyttäsi ruikutat jos nopeemmin toimit.
Mitenkä itse harjoitat ns, perheitä? Kuka edes välittää niistä kakaroistaan kunhan päiväkoti ja koulu hoitaa itse vaan sauhutessa suhteesta toiseen ja hakemalla pakkomielteisesti jostain netistä kumppania vaikka on luonnevikainen.
Ihailtavan pitkä suhde sinulla takanasi. Tavoittelemisen arvoinen. Onneksi et ole nuoruuden haihatuksissasi valinnut väärää kumppania itsellesi, vaan olet löytänyt sen sielunkumppanin, jonka kanssa (tämä se vielä tärkeämpi kohta) tiedätte kumpikin, miten suhteen eteen tehdään töitä, jotta se pysyy hyvänä ja uskollisena.
Nuoruudessaan virheitä kumppaninvalinnan suhteen tehneillä, on kuitenkin mahdollisuus siihen yhteen pitkään ja toimivaan suhteeseen, vaikkakin haastavammassa kokoonpanossa - uusperheessä. Kun vain ei hätäile ja toista samoja virheitä. Kun toimii juuri noiden ajatusten mukaan, mitä parisuhteen hoitamisesta kirjoitit. Siksi myös eron työstäminen realistisesti on tärkeää ja itseä kuluttavasta ja jumittavasta vihasta ja katkeruudesta on päästävä eteenpäin.
Te olettekin joutsenia ja toivon teille pitkää ikää yhdessä. Osa meistä täällä kirjoittelevista on luullut rumasta ankanpoikasesta kasvavan sen joutsenen, mutta niin ei olekaan käynyt. On törmätty elämän nurjaan puoleen, kaaduttu rähmällemme kuralammikkoon, eikä siivet olekaan kasvaneet kannattamaan. Se ei tee ihmisistä heikompia, jos ei anna sen vaikuttaa niin. Siitä on mahdollista selviytyä, eikä se joutsenen elämän löytäminen jää mahdottomaksi.
Nimim. pitkässä ja toimivassa suhteessa uusperheessä
Liiton voi särkeä myös eläessään sitä - välinpitämättömyydellä, toisen tarpeiden huomiotta jättämisellä, toisen lyttyyn lättäämisellä ja toisen arvoa alentamalla.
Liiton voi pitää hengissä kun on toinen toiselleen huomaavainen, ongelmat ratkaistaan yhdessä, perheen aikuisina ollaan tasavertaisia ja otetaan toinen toisensa tarpeet huomioon - eletään myös hyviä muistoja ainaisen kilpailun ja lyttäämisen sijaan.
Jos sitten toinen vain elää niin, toinen joko alistuu ja masentuu tai sitten hän lähtee.
Jos taas on yritetty elää niin, ja silti toinen lähtee - kyllä hän itse varmaan jossain kohtaa kärsii siitä, että on oman liittonsa särkenyt.
Se ulkopuolinen ihminen, jonka toinen on siihen sitten ottanut - hän on särkijän kanssa, enpä tiedä kuinka luottamuksellinen ja onnellinen suhde siitä voi syntyä.
uskalla otta vastuuta omista teoistaan? Helppo aina sanooa et puolisot särkee liittonsa, ettei tule omantunnon tuskia.
Mitä pelkäämistä on vastuun ottamisesta?
Näköjään siinä vastuunottamisessa oman liittonsa epäonnistumisessa on kauheasti vaikeuksia, jos pitää syyttää ulkopuolista. Se ulkopuolinen ei ole kenellekään luvannut rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä, tai kilpailla toisensa onnelliseksi tekemisessä. Hän voi olla heikko moraaliltaan, eikä mikään puhdas pulmunen, mutta hän ei ole se, joka on rikkonut kahden ihan eri ihmisen välisen sopimuksen. Sen voivat rikkoa vain ne, jotka sen ovat sopineetkin.
Onko oma syyllisyys ja katumus asioista joita olisi pitänyt tehdä toisin, että liitosta olisi tullut toimivampi ja se olisi kestänyt, noin suuri, että pitää väittää jonkun ulkopuolisen rikkoneen oman liiton?
Jos ihan rehellisesti teillä kaikki oli hyvin, ja ukkosi silti lähti - hän oli se särkijä, ja nainen kenen helmoihin pakeni on vain joku, joka olisi voinut olla kuka tahansa. Eikä mies joka lähtee noin vain ihan onnellisesta liitosta, ei se kenenkään kanssa kauaa pysy.
Ikävää että oma valintasi hänen suhteensa aikoinaan meni noin päin seiniä. Vai valitsiko joku muu hänetkin sinulle kumppaniksi kuin sinä itse?
Mitä pelkäämistä todellakin on vastuun ottamisessa?
epäonnistunut yksilö, manipuloiva, kiero ja kateellinen, katkera, elämässään epäonnistunut, ilonpilaaja.
Että kenenkään liittoa ei voi rikkoa,jos molemmat on siihen sitoutunut ja perusasiat kunnossa. Turhaa haukkua muita. Avioliittoon tarvitsee kaksi,se on kahden ihmisen välinen asia. Jos väittää, että joku rikkoi liiton,niin ei ole katsonut taaksepäin ja miettinyt miksi liitto hajosi.
Turhaa sitä on vinkua,että se paha paha vei minun miehen. Joko ukossa/akassa on helvetin paljon vikaa,että lähtee onnellisesta liitosta tai suhde on jo kuollut,eikä liitossa ollut enää mitään minkä takia pitäisi siinä roikkua. Lapset eivät ole syy pitää liittoa kasassa. Lapset huomaa asioita niin nopeasti,ettei vanhemmat edes sitä itse näe. Lapsille me malli annetaa kuinka tunteita näytetään,teot ja sanat..ja isi ja äiti eroaa keskenään,ei lapsista eikä se lasten syy ole..