Olemme kasvaneet sodan jälkeisessä Suomessa, paljon ei ollut nk.*virikkeitä*, oli kuitenkin perhe ainakin jonkinlainen, monesta perheestä puuttui isä, oli jäänyt rintamalle.
Vanhemmat sisarukset hoivailivat pienempiä, aikuisillakin oli meille aikaa, olimme mukana kaikessa, leipomisessa kauppareissuilla, heinäpelloilla, lumitöissä, kasvimaalla, ja marjojen ja sienien keruussa jne...
Meillä oli kaikesta huolimatta turvallista, maailma rauhoittui sodan jälkeen ja ihmiset alkoivat saada elämänsä kuntoon, jokainen omassa tahdissaan, helppoa se varmasti ei ollut.
Kortilla kaikki ruoka-aineet, sitten alkoi helpottaa ja oliko sokeri se joka oli pisimpään kupongeilla, en viitsi tarkistaa, minulla on pari elintarvikekuponkia tallessa jälkipolville.
Joensuussa asuessa leikattiin raha, olin isäni kanssa tällä reissulla, en siitä kyllä paljon ymmärtänyt mutta jälkeen päin kyselin isältäni.
Sitten tuli kouluikä, pääsin supistettuun kansakouluun syksyllä 1½ kk ja joka viikon lauantai oli koulu ja taas keväällä 1½ kk joka päivä, lauantainakin.
Sitten elämä vain alkoi olemaan raiteillaan ja jonkun lainen lopputukintokin tuli, no ainakin paperit on.
Nyt on niin mainiota seurata lasten lapsia ja heidän romurikasta elämää, hyvin heillä menee ja näppäriä ovat, kavereita ja koulua vuoroin.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen elämääni...
Miten on teidän laitanne?
Olisi mielenkiintoista vertailla.
Puhe, vai muistelua?
15
580
Vastaukset
- Lukiessani.. .. ..
Jäin miettimään omaa lapsuuttani, olen karjalainen ja muutettiin tuon tuostaan milloin minnekin, mutta aina oli äiti lähellä.
Meitä on 4 lasta ja ihan tavallista maalaiselämää olen elänyt, oli karjaa ja viljaa, kasvimaa ja metsästä marja ja sienet, niistä oli hyvä apu ja lisä ruokaan.
Kaalimaat muistan niitä oli minusta kamalasti ja rikkaruohoa ei saanut olla se oli lasten hommaa.
Ei ollut viikkorahoja, mutta aina oli tuki ja turva.
Samoin muistan nuo supistetun koulun, 2 luokkaa kävin, sitten tulee jo kunnon koulu.
Tässä sitä ollaan kerätty kaikesta elämän rikkautta, paljon on samaa kuin sinulla, aloittaja - Rontti
Totta kuin mikä ! Joka paikka täys, maustehyllykin kuin kaupassa. Anoppi pyörtyy.
Lapsenlapsilla vaikeus, minkä lelun ottaisi käteensä. HUH !- *kukkahame*
Tuntuupa helpottavalta, että jossain tunnetaan tämä sama *ongelma*, minusta se on jotenkin aikuisen ihmisen tekemänä täysin edesvastuutonta.
Alkuun puhuttiin että osa viedään pois ja sitten vaihdetaan, mitä siitä tuli ..ei mitään, uutta ostettiin ja loput jokainen arvaa.
Lapsi tarvitsee aikuista ihmistä ei että kaiken aikaa häärää, vaan on olemassa, jos tarvitsee, tuki ja aikuinen on lapselle hyvin tärkeä, ei mikään romukasa...
Johan minä taas innostuin. *kukkahame* kirjoitti:
Tuntuupa helpottavalta, että jossain tunnetaan tämä sama *ongelma*, minusta se on jotenkin aikuisen ihmisen tekemänä täysin edesvastuutonta.
Alkuun puhuttiin että osa viedään pois ja sitten vaihdetaan, mitä siitä tuli ..ei mitään, uutta ostettiin ja loput jokainen arvaa.
Lapsi tarvitsee aikuista ihmistä ei että kaiken aikaa häärää, vaan on olemassa, jos tarvitsee, tuki ja aikuinen on lapselle hyvin tärkeä, ei mikään romukasa...
Johan minä taas innostuin.Tartuimmepa lasten romuhuoneen järjestelyihin. Olimme lapsenvahteina alle viikon,lapset ovat 7 ja 8 vuotiaita. meinasin pudota istualleni, kun avasin mainitun huoneen oven. Poika sanoi vaan,että kyllä minä vähän potkin pois edestä niitä satoja ja taaskin satoja pikkuesineitä. Kauhistuksen kanahäkki!! Niinpä otimme roskapusseja ja aloimme yksinkertaisesti toisen sängyn alta. Avasimme jokaisen laatikon ja muovikassin n.100 kpl. Järjestimme kaikki paikoilleen,opetimme lapset petaamaan petinsä,mapittamaan lehtensä,järjetelemään tuhat erilaista värikynää,tussia j,m.s, askartelutarviketta. Ostimme pari uutta roskakoria,koska lasten mukaan ne oli varastettu,ettei voinut siivota.Lisäksi hyllyihin erinäisiä muovikoreja järjestyksen ylläpitämiseksi. siihen meni meidän jokaikinen yhteinen hetkemme viikon ajalla. nyt käymme tarkistuksella joka viikko käydessämme. Kyllä on kiire heillä sinne järjestelemään,kun tarkistusjoukko tulee. Toivon mukaan joku kipinä jäisi hehkumaan omaa elämää varten. Miksi siis turhaa krääsää joka kauppareissulla.Ennemmin aikaa lapsille ,vaikka tarkistella niitä entisiä varastoja yhdessä. Silloin voi iloisesti yllättyä,kun lapset sanovat,että kiitos Mummi kun autoit meitä.
- *kukkahame*
FlikklapsRaumalt kirjoitti:
Tartuimmepa lasten romuhuoneen järjestelyihin. Olimme lapsenvahteina alle viikon,lapset ovat 7 ja 8 vuotiaita. meinasin pudota istualleni, kun avasin mainitun huoneen oven. Poika sanoi vaan,että kyllä minä vähän potkin pois edestä niitä satoja ja taaskin satoja pikkuesineitä. Kauhistuksen kanahäkki!! Niinpä otimme roskapusseja ja aloimme yksinkertaisesti toisen sängyn alta. Avasimme jokaisen laatikon ja muovikassin n.100 kpl. Järjestimme kaikki paikoilleen,opetimme lapset petaamaan petinsä,mapittamaan lehtensä,järjetelemään tuhat erilaista värikynää,tussia j,m.s, askartelutarviketta. Ostimme pari uutta roskakoria,koska lasten mukaan ne oli varastettu,ettei voinut siivota.Lisäksi hyllyihin erinäisiä muovikoreja järjestyksen ylläpitämiseksi. siihen meni meidän jokaikinen yhteinen hetkemme viikon ajalla. nyt käymme tarkistuksella joka viikko käydessämme. Kyllä on kiire heillä sinne järjestelemään,kun tarkistusjoukko tulee. Toivon mukaan joku kipinä jäisi hehkumaan omaa elämää varten. Miksi siis turhaa krääsää joka kauppareissulla.Ennemmin aikaa lapsille ,vaikka tarkistella niitä entisiä varastoja yhdessä. Silloin voi iloisesti yllättyä,kun lapset sanovat,että kiitos Mummi kun autoit meitä.
Tuntuupa teidänkin suunnalla löytyvän tuota laatua, ja me ihmetellään kaupoissa miksi niin paljon on tavaroita, tarvitaanko niitä kaikkia.
Kyllä niitä tarvitaan, millä sitä *melumuuria* rakennetaan jos ei olisi kaupoissa valinnan varaa, joutuisi vielä itkevää lasta hoivaamaan, noin kai siinä ajatellaan, en ole ollut oikein kuuntelemassa.
Minä pesin noin vuosi sitten ison pahvilaatikollisen leluja ja vei ne sitten Pelastusarmeijan kirppikselle kassillisen kerrallaan.
Pelastin lapset lelujen keskeltä, oli he itse siinä innolla mukana, ei se luvatta tapahtunut. - Änkyräinen
*kukkahame* kirjoitti:
Tuntuupa teidänkin suunnalla löytyvän tuota laatua, ja me ihmetellään kaupoissa miksi niin paljon on tavaroita, tarvitaanko niitä kaikkia.
Kyllä niitä tarvitaan, millä sitä *melumuuria* rakennetaan jos ei olisi kaupoissa valinnan varaa, joutuisi vielä itkevää lasta hoivaamaan, noin kai siinä ajatellaan, en ole ollut oikein kuuntelemassa.
Minä pesin noin vuosi sitten ison pahvilaatikollisen leluja ja vei ne sitten Pelastusarmeijan kirppikselle kassillisen kerrallaan.
Pelastin lapset lelujen keskeltä, oli he itse siinä innolla mukana, ei se luvatta tapahtunut.Lapsuus tuntuu samanlaiselta kuin ajoittajalla, ja tuo supistettu koulukin, koulumatkoja muistelin oli n 2 km kouluun ja matkalla oli lampi ja valtava hiekkasärkkä. Syksyllä kun koulu alkoi oli meillä tapana leikkiä siellä hiekalla ja laitettiin kiviä jonoon joskus vietiin kauniit kivet kotiin, vasta kun joku aikuinen kulki tiellä ja käski mennä kotiin ettei kotona hätäillä.
Puutetta varmaan oli milloin mistäkin ja kengät oli niitä mitä ei tahtonut löytyä, en kyllä tiedä mistä niitä sitten sai, muistan vain kun isä ja äiti jutteli iltaisin.
Mutta ruokaa ja vanhempien läsnäoloa riitti, ei siinä paljon leluja ollut jotain isän tekemiä pyörällisiä lavoja ja äidin tekemiä Molla-Maijoja meillä tytöillä.
Kotona oli lampaita ja niistä saatiin villat sukkiin ja lapasiin, villapaitojakin ja -takkeja kudottiin kotona, villat värjättiin luonnosta kerätyillä kasveilla, kun koristelankoja tarvittiin.
Ne värit on kestäviä eikä aurinkokaan niitä haalista, isotöistä kyllä ja vettä pitää olla paljon, sitä oli riittämiin kun järvi oli vieressä.
Pellavat kasvatettiin myös ja hamput, joista kudottiin kangaspuissa vilja ja perunasäkkejä.
Voi nyt alkaa tulla oikeaa vuodatusta.. - Kesäsiirtola
Änkyräinen kirjoitti:
Lapsuus tuntuu samanlaiselta kuin ajoittajalla, ja tuo supistettu koulukin, koulumatkoja muistelin oli n 2 km kouluun ja matkalla oli lampi ja valtava hiekkasärkkä. Syksyllä kun koulu alkoi oli meillä tapana leikkiä siellä hiekalla ja laitettiin kiviä jonoon joskus vietiin kauniit kivet kotiin, vasta kun joku aikuinen kulki tiellä ja käski mennä kotiin ettei kotona hätäillä.
Puutetta varmaan oli milloin mistäkin ja kengät oli niitä mitä ei tahtonut löytyä, en kyllä tiedä mistä niitä sitten sai, muistan vain kun isä ja äiti jutteli iltaisin.
Mutta ruokaa ja vanhempien läsnäoloa riitti, ei siinä paljon leluja ollut jotain isän tekemiä pyörällisiä lavoja ja äidin tekemiä Molla-Maijoja meillä tytöillä.
Kotona oli lampaita ja niistä saatiin villat sukkiin ja lapasiin, villapaitojakin ja -takkeja kudottiin kotona, villat värjättiin luonnosta kerätyillä kasveilla, kun koristelankoja tarvittiin.
Ne värit on kestäviä eikä aurinkokaan niitä haalista, isotöistä kyllä ja vettä pitää olla paljon, sitä oli riittämiin kun järvi oli vieressä.
Pellavat kasvatettiin myös ja hamput, joista kudottiin kangaspuissa vilja ja perunasäkkejä.
Voi nyt alkaa tulla oikeaa vuodatusta..Olen kaupunki lapsi, ainoa näkymä maaseutuun oli kesäsiirtolat jos niihin sattui pääsemään.
Muistelen niitä aikoja lämmöllä ja hyvillä mielin, oli kotieläimiä joita käytiin silittelemässä ja tehtiin lehmille voikukka seppeleitä, ja nypittiin apilankukkia joita ne tykkäsi syödä.
Kissoja oli siellä 2 ja niitä voi pitää sylissä, ja se oli niin pehmonen.
Sieltä sai mukaan pullapussin kotiin, ja se oli hyvää pullaan, sellaista ei kaupasta saa.
Isäni kaatui sodassa ja äiti piti pientä kahvilaa, siinä ei hänellä aika minulle useinkaan riittänyt, auttoi kyllä läksyissä ja opetti pannukakun tekoon.
Kahvilassa vietin lapsuuteni, nukkumassa käytiin kotona. Kesäsiirtola kirjoitti:
Olen kaupunki lapsi, ainoa näkymä maaseutuun oli kesäsiirtolat jos niihin sattui pääsemään.
Muistelen niitä aikoja lämmöllä ja hyvillä mielin, oli kotieläimiä joita käytiin silittelemässä ja tehtiin lehmille voikukka seppeleitä, ja nypittiin apilankukkia joita ne tykkäsi syödä.
Kissoja oli siellä 2 ja niitä voi pitää sylissä, ja se oli niin pehmonen.
Sieltä sai mukaan pullapussin kotiin, ja se oli hyvää pullaan, sellaista ei kaupasta saa.
Isäni kaatui sodassa ja äiti piti pientä kahvilaa, siinä ei hänellä aika minulle useinkaan riittänyt, auttoi kyllä läksyissä ja opetti pannukakun tekoon.
Kahvilassa vietin lapsuuteni, nukkumassa käytiin kotona.Samassa talossa asui yksi tyttö,jonka luona olimme usein ja teimme paperinukkeja..Se joka oli hyvä piirtämään ,piirsi niitä ja me muut väritimme ja leikkasimme niitä..Siinä kului aika mukavasti..
Talo oli 6 kerroksinen ja oli 3 rappua..aina oli joku pihalla..Leikimme piilosta,purkkista,tai hyppäsimme narua..Pojatkin olivat aina mukana kanssamme ,kaikessa,mitä teimme.. Välillä lähdimme
porukalla Suomenlinnaan tai Seurasaareen ja viihdyimme koko päivän..Hiekkarannalle kävelimme uimaan.. Joskus menimme ,moottoriveneellä, Mustikkamaalle, uimaan.En muista,että minulla olisi ollut mitään leluja..Asunto oli pieni,yksi
huone,jossa oli kaasuhella..Poletteja myytiin maitokaupassa.Hyvin meni aika,vaikka ei mitään ollutkaan..Karhupuiston luona oli Kallion kirjasto..oli lempipaikkani ,lapsena..Siellä oli lukusali,missä sai rauhassa olla ja lukea..
Ihan mukavaa..Moikka t.Irkku- pilvi*
irkku-37 kirjoitti:
Samassa talossa asui yksi tyttö,jonka luona olimme usein ja teimme paperinukkeja..Se joka oli hyvä piirtämään ,piirsi niitä ja me muut väritimme ja leikkasimme niitä..Siinä kului aika mukavasti..
Talo oli 6 kerroksinen ja oli 3 rappua..aina oli joku pihalla..Leikimme piilosta,purkkista,tai hyppäsimme narua..Pojatkin olivat aina mukana kanssamme ,kaikessa,mitä teimme.. Välillä lähdimme
porukalla Suomenlinnaan tai Seurasaareen ja viihdyimme koko päivän..Hiekkarannalle kävelimme uimaan.. Joskus menimme ,moottoriveneellä, Mustikkamaalle, uimaan.En muista,että minulla olisi ollut mitään leluja..Asunto oli pieni,yksi
huone,jossa oli kaasuhella..Poletteja myytiin maitokaupassa.Hyvin meni aika,vaikka ei mitään ollutkaan..Karhupuiston luona oli Kallion kirjasto..oli lempipaikkani ,lapsena..Siellä oli lukusali,missä sai rauhassa olla ja lukea..
Ihan mukavaa..Moikka t.IrkkuHyppäsimme barbietaa Kankurinkadulla,pieni 6x7 cm marmoriruutua neliöön potkaisemalla kevyesti.Minulla oli onni,että äitini oli ammattikaivertaja hautakivien,jotka siihen aikaan olivat sankarikaatuneiden yleisiä hautakiviä.
Sain aina jäännöspaloja Suomen Marmorihiomosta Hernesaaresta.Sepänpuistossa urheilimme Ruotsista tuloni jälkeen, pelatiin iltaisin pesistä.
Oli se hauskaa,kun sai oikein napakan lyönnin,katsoin aina Agrikolan kirkon tornista,miten se onnistui:D Huoletonta aikaa se oli.Luistelua Johanneksen kirkon luistinradalla,ja hiihtoa jäällä,Jätkäsaaresta Seurasaareen.Monoihin isä neuvoi laittaamaan sanomalehden osan, kuin jalkarätiksi,se piti varpaat yllättävän lämpiminä.
Rikhardinkadun kirjasto oli aarreaittani!Vielä kun olin nuorena aviovaimona,lasten nukkuessa päiväuntaan,pujahdin kirjastoon hakemaan kaikki
Aristoteleen teokset,Sokrateen,kaikki mikä kiehtoi.
Olen siitä onnellinen,että sain itse orientoitua tiedon, ja menneisyyden maailmaan,Mistään pakosta ei ollut kysymys,vaan halusin tietää mitä ihmiset ovat ajatelleet ennen minua.
Vieläkin se ajoittain on osa minua,mutta ikä kai tekee tehtävänsä.
Nykynuorista sen verran,kyllä he ovat pohjimmi´ltaan samoja kuin me.Aika vaan on ollut runsaampaa kuin meillä. - *kukkahame*
pilvi* kirjoitti:
Hyppäsimme barbietaa Kankurinkadulla,pieni 6x7 cm marmoriruutua neliöön potkaisemalla kevyesti.Minulla oli onni,että äitini oli ammattikaivertaja hautakivien,jotka siihen aikaan olivat sankarikaatuneiden yleisiä hautakiviä.
Sain aina jäännöspaloja Suomen Marmorihiomosta Hernesaaresta.Sepänpuistossa urheilimme Ruotsista tuloni jälkeen, pelatiin iltaisin pesistä.
Oli se hauskaa,kun sai oikein napakan lyönnin,katsoin aina Agrikolan kirkon tornista,miten se onnistui:D Huoletonta aikaa se oli.Luistelua Johanneksen kirkon luistinradalla,ja hiihtoa jäällä,Jätkäsaaresta Seurasaareen.Monoihin isä neuvoi laittaamaan sanomalehden osan, kuin jalkarätiksi,se piti varpaat yllättävän lämpiminä.
Rikhardinkadun kirjasto oli aarreaittani!Vielä kun olin nuorena aviovaimona,lasten nukkuessa päiväuntaan,pujahdin kirjastoon hakemaan kaikki
Aristoteleen teokset,Sokrateen,kaikki mikä kiehtoi.
Olen siitä onnellinen,että sain itse orientoitua tiedon, ja menneisyyden maailmaan,Mistään pakosta ei ollut kysymys,vaan halusin tietää mitä ihmiset ovat ajatelleet ennen minua.
Vieläkin se ajoittain on osa minua,mutta ikä kai tekee tehtävänsä.
Nykynuorista sen verran,kyllä he ovat pohjimmi´ltaan samoja kuin me.Aika vaan on ollut runsaampaa kuin meillä.Mielenkiintoista lukea teidän kaupunkilasten lapsuudesta, serkkuja Helsingistä oli meillä kesäisin pitkiäkin aikoja, heidän kanssaan keskusteltiin joka ilta näitä asioista.
Tuo ruutuhyppely oli meilläkin maalla, joku asetin särö tai kivi vaan jota potkittiin, ja seinäpallon peluu myös.
Monesti ajattelin sileitä katuja olinhan vieraillut kaupungissa tiesin, ettei siellä ollut hiekkatiet vaan hienot kadut joita lakaistiin usein.
Noita kaasuliesiä poleteilla oli vielä 50 luvulla kun tulin Helsinkiin opiskelemaan, Elannon maitokaupasta niitä ostettiin.
Mainitsenpa tässä että samassa maitokaupassa Krunikassa kävi myös Värtsin tanssija veljekset. - Hintriika*
*kukkahame* kirjoitti:
Mielenkiintoista lukea teidän kaupunkilasten lapsuudesta, serkkuja Helsingistä oli meillä kesäisin pitkiäkin aikoja, heidän kanssaan keskusteltiin joka ilta näitä asioista.
Tuo ruutuhyppely oli meilläkin maalla, joku asetin särö tai kivi vaan jota potkittiin, ja seinäpallon peluu myös.
Monesti ajattelin sileitä katuja olinhan vieraillut kaupungissa tiesin, ettei siellä ollut hiekkatiet vaan hienot kadut joita lakaistiin usein.
Noita kaasuliesiä poleteilla oli vielä 50 luvulla kun tulin Helsinkiin opiskelemaan, Elannon maitokaupasta niitä ostettiin.
Mainitsenpa tässä että samassa maitokaupassa Krunikassa kävi myös Värtsin tanssija veljekset.Kaikki nuo Helsingistä luetellut paikat ovat nyt minullekin tuttuja, kun harharetkeni pääkaupunkiseudulla on enää muisto. Kestihän se melkein neljä vuosikymmentä eli reilusti yli puolet elämästäni. Silti en oppinut "talon tavoille". Minusta ei tullut ikinä helsinkiläistä.
Kaupunkilaislapsi olen, mutta aika lailla erilaista oli olla sitä pohjoisessa. Täällä sain elämälleni ne henkiset perustukset, jotka ovat kestäneet. Kun muutin takaisin, tunsin todella tulleeni kotiin! Hintriika* kirjoitti:
Kaikki nuo Helsingistä luetellut paikat ovat nyt minullekin tuttuja, kun harharetkeni pääkaupunkiseudulla on enää muisto. Kestihän se melkein neljä vuosikymmentä eli reilusti yli puolet elämästäni. Silti en oppinut "talon tavoille". Minusta ei tullut ikinä helsinkiläistä.
Kaupunkilaislapsi olen, mutta aika lailla erilaista oli olla sitä pohjoisessa. Täällä sain elämälleni ne henkiset perustukset, jotka ovat kestäneet. Kun muutin takaisin, tunsin todella tulleeni kotiin!Sanoit kauniisti siitä alkukodista,olen samaa mieltä kanssasi. lähdin minäkin nuorena täältä meidän merenrannaltamme Helsinkiin.Luulin pääkaupungin olevan jotakin erikoista,ei se ollut,28 vuotta yritin sitä paikkaa pitää kotinani,ei onnistunut. Lapsenikin syntyivät siellä,mutta ei se ollut silti minulle kovinkaan tärkeä paikka.Kun pääsin takaisin tänne omille juurilleni,olen omillani täydellisesti.
- *kukkahame*
FlikklapsRaumalt kirjoitti:
Sanoit kauniisti siitä alkukodista,olen samaa mieltä kanssasi. lähdin minäkin nuorena täältä meidän merenrannaltamme Helsinkiin.Luulin pääkaupungin olevan jotakin erikoista,ei se ollut,28 vuotta yritin sitä paikkaa pitää kotinani,ei onnistunut. Lapsenikin syntyivät siellä,mutta ei se ollut silti minulle kovinkaan tärkeä paikka.Kun pääsin takaisin tänne omille juurilleni,olen omillani täydellisesti.
Kaikki me vaan tässä elämänpyörässä olemme oman osamme tehneet ja osiakin vaihtaneet tarvittaessa.
Joskus vaivaa jokin lapsuuden aikainen asia, ja mietin miksi niin piti tehdä, vaan ei se kai muulla tavalla olisi onnistunut, nyt kaikki palaset alkaa olla paikoillaan, näin luulen.
Kaikella tavoin olen tyytyväinen osaani, vastoinkäymisiä on ollut niistä selvitty, koneisto antaa unohtaa ikävät asiat ja vain hyvät ja rikkaat muistot jäljellä.
Lapsuus maalla, sitä en vaihtaisi pois, aikuistuminen opiskelun parissa, silloin 21v ja hyvät työpaikat takasivat toimeentulon.
Muutin eläköidyttyä pois Helsingin keskustasta, nyt on maaseutu lähellä, mutta kaupunkimainen asuinympäristö, jossa terveyspalvelut loistavat. - Sitä mietin
*kukkahame* kirjoitti:
Kaikki me vaan tässä elämänpyörässä olemme oman osamme tehneet ja osiakin vaihtaneet tarvittaessa.
Joskus vaivaa jokin lapsuuden aikainen asia, ja mietin miksi niin piti tehdä, vaan ei se kai muulla tavalla olisi onnistunut, nyt kaikki palaset alkaa olla paikoillaan, näin luulen.
Kaikella tavoin olen tyytyväinen osaani, vastoinkäymisiä on ollut niistä selvitty, koneisto antaa unohtaa ikävät asiat ja vain hyvät ja rikkaat muistot jäljellä.
Lapsuus maalla, sitä en vaihtaisi pois, aikuistuminen opiskelun parissa, silloin 21v ja hyvät työpaikat takasivat toimeentulon.
Muutin eläköidyttyä pois Helsingin keskustasta, nyt on maaseutu lähellä, mutta kaupunkimainen asuinympäristö, jossa terveyspalvelut loistavat.Ollaanko tulossa vahoiksi vai ollaanko jo, tuli mieleen kun lueskelin ja niin mieluisia ja tuttuja asioita, sanotaan että vanhana muistellaan.
Kyllä se lapsuus meni niin äkkiä, olin vanhin 4 lapsesta ja jouduin pienempiä hoivailemaan, hyvin vaihtelevalla menestyksellä, kommelluksia tuli kun ei omakaan taito kummonen ollut.
Muistan yhden ison vahingon, äiti oli laittanut leipätaikinan kohoamaan, se oli iso taikina korvo, kunnioitettu astia aina tyhjänäkin peitetty ja salaperäinen.
Veljeni n 2 vuotta, ainakin hyvin pieni oli, halusi kurkistaa sinne työnsi tuolin viereen, aikansa yritettyään pudotti korvon ja tuli itsekin mukkelis makkelis, vaan onni ei käynyt kuinkaan veljelleni, siitä vaan taikinat korvoon ja kerroin äidille mutta ei tullut toruja, taisi nauraa itsekseen!
Kasvettiin ja käytiin koulua autettiin vanhempia, työtä oli tehtävä aina vanhempia auttaen.
Sähkötkin tuli meille vasta kun olin ehkä n 10 vuotias, ei ollut apuvälineitä, kaikki tehtiin käsin alusta pitäen.
Keväisin kuorittiin vispilät piti olla useita, osalla vatkattiin osalla kasteltiin pyykkiä, ennen silitystä.
Sitten oli vasta urakka, isän kanssa haettiin koivun oksia, hän tiesi kumpi koivu oli parempi, minä en erota vieläkään kumpi on hies- kumpi rauduskoivu, sormenpäilläni tunnen kumpi käy vastan tekoon.
Äitini opetti minua ompelemaan vaatteeni, ei niitäkään kaupasta saanut, kankaina ostettiin ja valmistettiin itse, äitini leikkasi kaavoilla ja minä ompelin, sarjatyönä.
Nyt on lähdettävä ruokaostoksille, olisi mukavaa kun kirjoituksia lisääntyisi... - Minäkin kerron
Sitä mietin kirjoitti:
Ollaanko tulossa vahoiksi vai ollaanko jo, tuli mieleen kun lueskelin ja niin mieluisia ja tuttuja asioita, sanotaan että vanhana muistellaan.
Kyllä se lapsuus meni niin äkkiä, olin vanhin 4 lapsesta ja jouduin pienempiä hoivailemaan, hyvin vaihtelevalla menestyksellä, kommelluksia tuli kun ei omakaan taito kummonen ollut.
Muistan yhden ison vahingon, äiti oli laittanut leipätaikinan kohoamaan, se oli iso taikina korvo, kunnioitettu astia aina tyhjänäkin peitetty ja salaperäinen.
Veljeni n 2 vuotta, ainakin hyvin pieni oli, halusi kurkistaa sinne työnsi tuolin viereen, aikansa yritettyään pudotti korvon ja tuli itsekin mukkelis makkelis, vaan onni ei käynyt kuinkaan veljelleni, siitä vaan taikinat korvoon ja kerroin äidille mutta ei tullut toruja, taisi nauraa itsekseen!
Kasvettiin ja käytiin koulua autettiin vanhempia, työtä oli tehtävä aina vanhempia auttaen.
Sähkötkin tuli meille vasta kun olin ehkä n 10 vuotias, ei ollut apuvälineitä, kaikki tehtiin käsin alusta pitäen.
Keväisin kuorittiin vispilät piti olla useita, osalla vatkattiin osalla kasteltiin pyykkiä, ennen silitystä.
Sitten oli vasta urakka, isän kanssa haettiin koivun oksia, hän tiesi kumpi koivu oli parempi, minä en erota vieläkään kumpi on hies- kumpi rauduskoivu, sormenpäilläni tunnen kumpi käy vastan tekoon.
Äitini opetti minua ompelemaan vaatteeni, ei niitäkään kaupasta saanut, kankaina ostettiin ja valmistettiin itse, äitini leikkasi kaavoilla ja minä ompelin, sarjatyönä.
Nyt on lähdettävä ruokaostoksille, olisi mukavaa kun kirjoituksia lisääntyisi...Meidän naapuriin muutti karjalaisia kun olin alle kouluikäinen, niillä oli saman ikäinen tyttö kuin minä ja leikittiin kaiket päivät yhdessä, mitä nyt milloinkin.
Tytön äiti oli hyvä käsityöihminen ja minä sain hänen tekemän nuken syntymäpäivä lahjaksi, se oli minun ensimmäinen lahja, jos joululahjoja ei lasketa, se oli tosi kaunis Molla ja juttelin sille aina ääneen.
Meistä tuli parhaat kaverit ja sitten he muuttivat pois paikkakunnalta, kun tämä äiti sai jostain viran, ihan monena iltana rukoilin ääneen että se perhe olisi tullut takaisin, kun ei ollut ketään niin kivaa ystävää enää.
Päämääräkseni otin opiskella opettajaksi kun tulin siihen käsitykseen että minun pitää olla ihan yhtä hieno ja taitava kuin sen Leenan äidin, ei minusta kuitenkaan opettajaa tullut, mutta hyvän elämän olen elänyt.
Elämä antaa ja ottaa.
.....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, se auttaisi jo paljon minua
tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin1212652- 981768
- 421245
Pyhäjärvi -kuntaliiton LISTALLA - ajautuu kriisikunnaksi
”Vaaravyöhykkeessä” Kuntaliiton erityisasiantuntija Olli Riikonen nostaa esille Punakallion listalta todennäköisistä kri1811222Vieläkään nainen ei mitään tunnistettavaa sinusta
ei minusta, ei meistä, eikä meidän historiasta. Voisit kyllä kirjoittaa jotain spesifistä mitä meidän välillä on tapahtu771137Nainen, olet minun makuuni joka suhteessa
Siksi tämä on mennyt niin vaikeaksi, ja ei tahdo ajatukset millään pysyä arjessa, vaan ne karkaa koko ajan unelmiin sinu261094Ehkäpä tunnet sinuun kohdistuvan rakkauden
Mutta tunnetko tuskani siitä sinuun kohdistuvasta suuresta ikävästä ja toteutumattomasta läheisyydestä? Vaistoatko kun i621036Miten menee omasta mielestä?
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f6e1e5b9-dd40-4eaf-ac96-036894307db5 Listan kärjessä Ähtäri28977Jos en enää
sinua näkisi, tekisinkö jotain toisin? Kertoisinko sinulle kaiken? Sen miten paljon minulle merkitset ja kuinka kaipaan38900Ei mene kauaa että kaikki vedätykset
Selviää.. Moni täältä on syytteessä.. Mahdollisesti palsta menee kiinni.. Tällä hetkellä jokainen viesti kiertää sup56881