No wups !
olisiko se sitten parempi
kun ei sanottaisi mitään
olla vaan mitäänsanomattomia
ilman alkurähähdystä
ja jatkuvaa murinaa
säröiset
pöyhistelemättömät sulat
kirjoittamattomat rivit
nääntynyt maa
kuivuneet joenuomat
jälkijunaiset sanojen niput
joutilaisuus
senkin naureskeleva vitsiniekka
näkyykö ohut juonne
jo suupielessä
paraskin alkurähähtelijä
etkä vieläkään sano mitään
nautinnollista
nautinnollista
kaksinverroin
tuuperruttavan typerät hymyt
olisiko se sitten parempi
kun ei sanottaisi mitään
olla vaan mitäänsanomattomia
ilman alkurähähdystä
ja jatkuvaa murinaa
säröiset
pöyhistelemättömät sulat
kirjoittamattomat rivit
nääntynyt maa
kuivuneet joenuomat
jälkijunaiset sanojen niput
joutilaisuus
senkin naureskeleva vitsiniekka
näkyykö ohut juonne
jo suupielessä
paraskin alkurähähtelijä
etkä vieläkään sano mitään
nautinnollista
nautinnollista
kaksinverroin
tuuperruttavan typerät hymyt
Vastaukset 2
Vanhimmat
on hyvin kirjoitettu, mutta se vaikuttaa hieman harmistuneelta. Se ei tietysti vaikuta mitenkään runosi laatuun. Erityisesti pidän tuosta säkeistöstä, missä puhutaan jälkijunaisista sanojen nipuista.
Kerppuli
Kiitosta huomiosta runooni!
Ai harmistunutta.
Paremminkin toistoa, sillä nyt kun tarkistin niin olen tosiaan käyttänyt tuota jälkijunajuttua aiemminkin täällä Runot palstalla.
Vähän matalalentoista tämä “runoiluni” , vai mitä tästä nyt pitäisi ajatella:
“ … eikö olekin hassua
kuin jäniksenä pitkäkorvana
ristihuuli mutrussa
matkustella siellä jälkijunassa
taidatpa sittenkin ikävissäs kaihoella
illantullen lemmenloitsua joikaillen
yön tuijotellen kumottavaa kuuta
silmät harittaen rakkaudesta luritellen
viimeistään aamusella nöyrtyen
karjuna vikisten katumusharjoituksia
ihan muistin virkistykseksesi
lausuit jo ehkä ääneen pari sonaattia
aamunsarastuksessa - luulenpa ma
olos niin rikkinäisen rakkimainen... “