Raha ja taide

UPDATE_8948818 kirjoitti:

arvoa voi mitata rahassa, mutta se ei kerro juurikaan mitään taiteesta. Se kertoo lähinnä odotusarvosta, jolla tuo raha, sijoitus saadaan poikimaan uutta rahaa.

Mielestäni taide ja raha eivät hyvin sovellu samaan lauseeseen. Taide kumpuaa halusta ilmaista ja raha halusta omistaa, joten varsin ristiriitaisia arvoja ovat.

Jos raha olisi taiteen mittari, olisi outoa, että aloittavan taiteilijan työt ovat halpoja, ja vasta maineen myötä niiden hinnat kohoavat. Näinhän ei useinkaan käy itse työn tasolle, vaan lähinnä tunnettavuus (odotusarvo) nostaa hintoja.

on istunut taiteen kelkkaan ainakin jo 1400-luvulla. Taiteen tekijä, taiteilija, oli ammatti, ja taidetoksesta saatu maksu hänen palkkansa, korvaus ajasta, vaivasta, taidosta ja tarvikkeista. Tilanne on yhä sama, vain harrastelijat antavat taidettaan ilmaiseksi tai vain nimellistä korvausta vastaan. Taide ja raha kuuluvat täysin luontevasti yhteen.

Samat vuosisadat myös taiteilijat on rankattu taitonsa ja/tai suosionsa mukaan. Mesenaateilla ja muilla ostajilla on ollut suosittuja, vähemmän suosittuja ja ei-suosittuja taiteilijoita. Myös taiteeseen muodostui näin kysynnnän ja tarjonnan markkinat ja niiden mukana taiteelle markkina-arvo. Tilanne on edelleen sama.

Taidetta hankittiin pitkään lähinnä esteettisistä syistä, immateriaaliset arvot ratkaisivat hankinnan mutta aina korvausta vastaan. Aikaa myöten ostoja tehtiin myös muista immateriaalisista syistä kuten siitä arvostuksesta, jonka taide omistajalleen antoi. Tässäkin suhteessa tilanne on sama, on muka "hienoa" kun omistaa taidetta.

Mutta raha ei ole taiteen mittari, se on taidemarkkinoiden mittari. Taiteella ei voi olla mittaria koska sillä ei ole sellaisia ominaisuuksia, joita voisi mitata. Taide ei ole yhteismitallista, mutta raha on ainoa taiteen ulkopuolinen vaikuttaja, joka on yhteismitallinen.

Taidetta hankitaan edelleen ilmeisesti määrällisesti eniten sen esteettisten ominaisuuksien perusteella. Taideteokseta pidetään niin paljon, että sen halutaan olevan pysyvästi katsottavissa; hyvä taideteos on itsekullekin sellainen, että sitä jaksaa katsoa kyllästymättä vuosikausia.

Taiteilijan halu ilmaista taiteellaan jotakin ja ostajan halua saada taideteos, omistaa se, eivät ole ristiriitaisia. Molempien takana on teokseen kohdistuva esteettinen halu, halu luoda teos ja halu saada ihailla sitä, nauttia sen näkemisestä.

UPDATE_8948818 kirjoitti:

voiko yksittäisen taideteoksen hyvyytta mitata rahalla? Tai miksei jonkun tekijän koko tuotantoakin.

Ja kuten aiemmin on sanottu, että voi, mutta ei ole se ainoa mittari. Siihen olisi kiva kuulla, mitkä ovat ne muut mittarit?

lainata omaa tekstiään, mutta koska kaikki eivät muista tai lue aiempia kommentteja, lainaan tähän tuosta aiempaa

"Taidetta hankittiin pitkään lähinnä esteettisistä syistä, immateriaaliset arvot ratkaisivat hankinnan mutta aina korvausta vastaan. Aikaa myöten ostoja tehtiin myös muista immateriaalisista syistä kuten siitä arvostuksesta, jonka taide omistajalleen antoi. Tässäkin suhteessa tilanne on sama, on muka "hienoa" kun omistaa taidetta.

...Mutta raha ei ole taiteen mittari, se on taidemarkkinoiden mittari. Taiteella ei voi olla mittaria koska sillä ei ole sellaisia ominaisuuksia, joita voisi mitata. Taide ei ole yhteismitallista, mutta raha on ainoa taiteen ulkopuolinen vaikuttaja, joka on yhteismitallinen."

Ainakin kaksi tekijää on tällainen muu mittari, taiteilijan maine ja ajankohdan henki tai yleinen maku. Ne ovat läheisesti sidoksissa toisiinsa. Jokainen aika nostaa tietynlaista taidetta ja jättää unohduksiin jotakin muuta. Taiteilija, joka tekee parhaiten ajan hengen mukaisia, yleiseen makuun sopivia töitä, ratsastaa aallon harjalla, on maineikas. Niidenkin töiden "hyvyys" kuitenkin selviää vasta vuosikymmenien kuluttua, kun nähdään kestävätkö teokset myös aikaa.

Taiteen kenttä on kuitenkin niin laaja, että samanaikaisesti on useita aaltoja, joiden harjalla ratsastetaan. Niiden keskinäinen vertailu on jo mahdotonta, se on luokkaa onko omena parempaa kuin appelsiini. Ja kysymys on viime kädessä makuasia, yhtä totuutta ei ole.

UPDATE_8948818 kirjoitti:

"Taiteella ei voi olla mittaria koska sillä ei ole sellaisia ominaisuuksia, joita voisi mitata. "

Kuitenkin varsin sujuvasti pyritään, tälläkin palstalla, etsimään "parasta" taidetta tai kinataan eri taiteilijoiden paremmuudesta. Parasta ei siis ole olemassa, mutta se ei näemmä estä sitä etsimästä.

"Taide ei ole yhteismitallista, mutta raha on ainoa taiteen ulkopuolinen vaikuttaja, joka on yhteismitallinen."

Onko? Onko yksityisen seinälleen ostamat eurot saman arvoisia kuin kv. sijoittajan huutokaupassa investoimat eurot? Teknisesti kyllä, mutta arvoperustaisesti eivät. Yksityisen palkkarahoja ei voi suoraan verrata sijoittajan riskisijoituksiin, eivätkä teoksen hankiperusteetkaan usein ole samat. Kv. sijoittajaa tuskin kiinnostaa juuri muu kuin rahoille saatu tuotto.

Pääsääntöisestihän taiteilija rupeaa saamaan töistään kelvollista hintaa vasta jonkinlaisen julkisuuden jälkeen (jos silloinkaan). Siis ero töiden hinnoissa ennen ja jälkeen suuren julkisuuden voi olla huomattava. Samaa eroa ei kuitenkaan yleensä ole havaittavissa töissä, eli yksittäisenkään taiteilijan kohdalla hinta ja työn "laatu" eivät korreloi, vaan paremminkin hinta ja nimen tunnettavuus.

Itse ole kallistumalla siihen suuntaan, ettei raha oikeastaan millään tavoin mittaa taiteen "laatua", vaan juuri noita mainitsemiasi asioita: taiteilijan mainetta ja ajankohdan henkeä tai yleistä makua.

keskustelu tyrehtyy, koska olen täysin samaa mieltä. Kuitenkin sillä pienellä erolla, euro on euro käyttipä sitä kuka hyvänsä. Siten ostajasta riippumatta kaikki menettävät tai voittavat yhtä paljon teoksen arvon muuttuessa ajan myötä. Se, että teoksen suhteellinen rahallinen arvo ja voitto tai tappio on erilainen eri ostajille, on mielestäni toisarvoista. Suhteellisestihan sijoittaja häviää privaattiostajalle arvon noustessa ja voittaa arvon laskiessa..

UPDATE_8948818 kirjoitti:

aihe saanut juuri tuulta siipiensä alle, jotta lopetetaan vain - kerrankin yhteisymmärrykseen :)

kina pystyyn, niin johan roihahtaa.